Kirjoitettu

Talouskasvua tärkeämpää?

Kasvatustieteiden maisteriopintoihini kuuluu Ammattietiikan ja ihmissuhdetyön kurssi, jonka tenttikirjana oli Martha C. Nussbaumin teos Talouskasvua ­tärkeämpää: Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä? 

Kirjassa oli paljon sellaisia huomioita, jotka puhuttelivat minua opettajana ja ihmisenä yleisestikin. Ajattelin laittaa jakaa teille muistiinpanoni, jotta mahdollisesti joku muukin pääsisi kokemaan pari ahaa-elämystä 🙂 Ehkä joku intoutuu kyseisen kirjan lukemaankin.

Teoksen ydinsanoma oli mielestäni tiivistetty hyvin Gaudeamuksen sivuilla:

“Filosofi Martha C. Nussbaum esittää, että humanistinen sivistys on edellytys toimivalle demokratialle ja oikeudenmukaiselle maailmanjärjestykselle. Lyhytnäköinen keskittyminen aineellista hyötyä tuottaviin taitoihin jäytää edellytyksiä arvostella vallanpitäjiä. Se myös vähentää myötätuntoa syrjäytyneitä ja poikkeavia kohtaan sekä heikentää kykyä ratkaista monimutkaisia maailmanlaajuisia ongelmia. Koulutus on uudelleen kytkettävä humanistisiin tieteisiin ja taiteisiin, jotta ihmiset voisivat kasvaa oman maansa ja koko maailman demokraattisiksi kansalaisiksi.”

Martha C. Nussbaum. (2011.) Talouskasvua ­tärkeämpää: Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä? Gaudeamus.

Hiljainen kriisi

Elämme maailman laajuisen koulutuksen kriisin aikaa. (s. 15)

Demokraattisesti hallituissa yhteiskunnissa ollaan tekemässä jyrkkiä ja puutteellisesti valmisteltuja muutoksia lasten ja nuorten koulutukseen. (s. 15)

  • Aineellista etua ahnehtivien kansakuntien koulutusjärjestelmissä ollaan tekemässä lyhytnäköisiä päätöksiä ja halutaan luopua oppiaineista, jotka opettavat kansalaisille demokratian toiminnan kannalta välttämättömiä taitoja. (s. 16)

Mistä muutokset johtuvat?

  • Käytännössä kaikissa maailman maissa humanististen aineiden ja taideaineiden osuutta vähennetään kaikissa koulutusasteiden opetusohjelmissa. Päättäjien mielestä nämä aineet ovat turhia ”rönsyjä”, sillä nykyisin kansakuntien pitää luopua kaikesta hyödyttömästä menestyäkseen maailmanlaajuisilla markkinoilla. (s. 16)

Tämä koulutuksen kriisi on tiedostamaton. (s. 16)

Ihmiset tavoittelevat omaisuutta ja tavaroita, jotka suovat heille suojaa, iloa ja lohtua. Samalla sielu, ihmisen sisin unohdetaan. (s. 20)

Tyypillisesti valtiot tavoittelevat innokkaasti talouskasvua. Tämän vuoksi koulutuksen tavoitteet ja niitä koskevien valintojen vaikutus on jäänyt aivan liian vähäiseksi. On jätetty huomiotta, miten nämä päätökset heijastuvat yhteiskuntien kehitykseen. (s. 20)

Demokratiassa tarvittavaa osaamista hankitaan, kun opiskellaan humanistisia aineita ja taideaineita. Ne ohjaavat opiskelijaansa ajattelemaan kriittisesti, ylittämään paikallisen lojaaliuden rajat ja tarkastelemaan maailman ongelmia maailmankansalaisen näkökulmasta sekä lopulta ymmärtämään toisen ihmisen elämäntilannetta. (s. 21)

Nussbaum korostaa esimerkeissään ristiriitaa, joka vallitsee aineellisen hyödyn tavoittelua palvelevan koulutuksen ja monimuotoiseen kansalaisuuteen kasvattamisen välillä. (s. 21)

Kasvatusta ei anneta pelkästään kouluissa. Nussbaum pitää tärkeänä myös kotikasvatusta sekä varhaislapsuudessa että kouluvuosina. (s. 23)

Kansalaisten kasvatus ei ole koulutuksen ainoa tavoite. Koulutus antaa ihmisille edellytykset harjoittaa ammattia ja viettää antoisaa elämää. Voitaisiin kirjoittaa oma kirjansa siitä, miten yleissivistävät aineet ja taideaineet edistävät näiden tavoitteiden saavuttamista. (s. 23)

Maailman kaikissa demokraattisissa maissa nuorten tulee kasvaa osallistumaan kykenevästi valtiomuotoon, jossa ihmisten on otettava selvää tärkeistä asioista voidakseen tehdä niitä koskevia päätöksiä äänestäjinä, edustuselinten jäseninä tai viranhaltijoina. (s. 24)

Demokraattiset maat ovat monikulttuuria. Koulutusjärjestelmää voidaan arvioida sen perusteella, miten hyvin se valmistaa nuoria ihmisiä elämään sellaisessa yhteiskunnassa. (s. 24)

Kriittinen ajattelukyky on demokratian toimintakyvyn ja valppauden keskeinen edellytys. (s. 24)

Kansallista etuaan ajavat nykyaikaiset demokratiat tarvitsevat vankkaa kansantaloutta ja kukoistavia yrityksiä. (s. 24)

  • Yleissivistävää koulutusta ja taidekasvatusta tarvitaan myös talouden edistämiseen, koska ne auttavat luomaan sellaisen ilmapiirin, joka tukee vastuullista ja virkeää taloudenpitoa sekä kekseliästä tuotekehittelyä. (s 25)
  • aineellista hyötyä korostava ja hyvään kansakuntaan ohjaavat koulutus eivät siis sulje toisiaan pois. (s. 25)

Vankka kansantalous on keino saavuttaa ihmisten asettamia tavoitteita, ei päämäärä sinänsä. Useimmat ihmiset eivät haluaisi elää vauraassa maassa, jos siellä ei olisi demokratiaa. Vireän yrityselämän luominen edellyttää myös luovuutta ja kriittistä ajattelua. Näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan tarvitse olla kaikilla kansalaisilla, jotta valtio menestyisi taloudellisesti. Toimivaa demokratiaa varten kansakunnalta vaaditaan enemmän. (s. 25)

Koulutusjärjestelmä ei saa hyödyttää vain yhteiskunnan varakkainta osaa. Laadukkaan koulutuksen tulee olla tasapuolisesti saatavilla nykyaikaisissa demokratioissa. (s. 25)

Koulutuksen tavoite: aineellinen hyöty vai demokratiaan kasvaminen?

Mitä ovat demokraattiset kansakunnan ja millaisiin päämääriin ne pyrkivät?

Mitä on kansakunnan edistyminen? – Taloustieteen edustajat käyttävät henkeä kohti laskettua bruttokansantuotteen kasvua (s. 28)

  • Tämän kehitysmallin mukaan kansakunnan tulee ottaa tavoitteekseen taloudellinen kasvu (s. 28)
  • Useat tutkijat ovat jo luopuneet kyseisestä mallista, koska se ei huomioi realistisesti kansakunnan yhteiskunnallista hyvinvointia (s. 29)
  • Bruttokansantuote vaikuttaa silti yhä sitkeästi poliittisiin päätöksiin. (s 29)

Maailman historian esimerkit ovat osoittaneet, että talouskasvu ei automaattisesti takaa minkäänlaisia parannuksia esimerkiksi terveydenhuollossa, koulutusjärjestelmissä tai poliittisessa vapaudessa. (s. 29)

  • Talouskasvun voimistaminen ei ole demokratian edistämistä (s. 30)
  • Karkeasti ilmaistuna talouskasvun vauhdittamiseksi koulutusjärjestelmässä tulee opettaa perustaitoja monille ja erityisosaamista muutamilla. Yhdenvertaisia kouluttautumismahdollisuuksia ei tarvitse tarjota. (s. 35)
  • Kriittisen ajattelun kehittyminen ei ole kovin tärkeä osa koulutusta, jonka tavoitteena on vain kehittää talouskasvua. (s. 35)
  • esim. Intia

Missään aidosti demokraattisessa maassa koulutusta ei ole ainakaan toistaiseksi järjestetty palvelemaan pelkästään talouskasvua. (s. 39)

  • Demokratia perustuu jokaisen ihmisen arvostamiseen, talouskasvu perustuu mitattavien tuloksien arvostamiseen (s. 39)

Kaikkialla maailmassa koulutusjärjestelmiä ollaan kuitenkin muokkaamassa lähemmäs talouskasvumallia. Ei oteta huomioon, että malli sopii huonosti demokratian tarpeisiin. (s. 39)

Onko talouskasvu ainoa päämäärä, joka voidaan asettaa kansakunnan rakentamiselle ja kansalaisten kasvattamiselle?

  • inhimillisen kehityksen paradigmaksi = Tärkeintä on, millaisia kehitysmahdollisuuksia kukin ihminen saa sellaisilla tärkeillä alueilla kuin elinaika, terveys, fyysinen koskemattomuus, poliittinen osallistuminen ja koulutus. Kullakin ihmiselle on luovuttamaton ihmisarvo, jota säädösten ja instituutioiden tulee kunnioittaa. Valtioiden tulee tunnustaa, että heidän kansalaisillaan on ihmisoikeudet. Valtion tulee myös laatia suunnitelmat siitä, miten sen kansalaiset pääsevät hyödyntämään kehitysmahdollisuuksiaan. (s. 39)
  • edellyttää demokratiaa, jossa yksilöiden perusoikeudet on vahvasti suojattu enemmistön mielivaltaa vastaan (s. 39)
  • Millaisia kykyjä valtion tulee auttaa kutakin kansalaistaan hankkimaan, jos se haluaa toteuttaa tällaista demokratiaa?
  1. Kyky harkita huolellisesti kansakuntaa koskevia poliittisia ratkaisuja, kyky ilman auktoriteettien painostusta tutkia ja arvioida yhteisiä asioita.
  2. Kyky ymmärtää maansa muut kansalaiset ihmisiksi, joilla on yhtäläiset oikeudet.
  3. Kyky kunnioittaa muiden elämää ja ymmärtää, mitä seurauksia eri toimintaohjelmista on oman maan eri kansalaisille ja muissa eläville ihmisille.
  4. Kyky ottaa huomioon ihmiselämään vaikuttavien tekijöiden moninaisuus ja niiden vaikutus ihmisten elämäntarinoihin eikä koko kansakuntaa koskeviin tilastotietoihin.
  5. Kyky arvioida poliittisten johtajien toimia kriittisesti, mutta realistisesti.
  6. Kyky arvioida kansakunnan etua kaikkien kansalaisten eikä vain oman paikallisyhteisön kannalta.
  7. Kyky ymmärtää oma kansakunta osaksi monimuotoista maailmanjärjestystä, jossa joudutaan ratkaisemaan monia erilaisia kysymyksiä huolellisen ylikansallisen harkinnan perusteella.                                                                                                                                (s. 40-41)

Kansalaisten kasvattamisesta: moraalia kehittävät (ja tuhoavat) tunteet

Koulutusta annetaan ihmisten hyväksi. (s. 43)

Miten ihmiset saavuttavat kyvyn toistensa kunnioittamiseen ja demokraattiseen yhdenvertaisuuteen? Mikä saa heidät tavoittelemaan toisten ihmisten alistamista?

  • Tällaisten kysymysten tarkastelua varten tulisi tutustua kulttuurien taisteluun. Pitää pyrkiä ymmärtämään jokaisessa ihmisessä vaikuttavia voimia, joista toiset hangoittelevat vastavuoroista kunnioitusta vastaan ja toiset saavat tukemaan demokratiaa. (s. 45)
  • Mahatma Gandhi: Poliittista kamppailua vapauden ja yhdenvertaisuuden puolesta käydään ennen muuta yksilön sisällä: myötätunnon ja kunnioituksen tunteiden täytyy voittaa pelko, kateus ja itsekeskeinen vihamielisyys. Psykologisen ja poliittisen tasapainon välillä on tärkeää olla yhteys. Pitää nujertaa ahneus, viha ja itsekkyys, jotta voidaan rakentaa vapaa ja demokraattinen kansakunta. (s. 45)
  • Sisäinen kulttuuritaistelu ilmenee nykyisin monissa hyväksyntää ja yhdenvertaisuutta koskevissa yhteiskunnallisissa kamppailuissa. (Esim. maahanmuutto, uskonnoista, etnisten vähemmistöjen asemasta yms.) (s. 45-46)

Ihmislapset syntyvät avuttomina. Vauvan ensimmäisiin kokemuksiin kuuluu järkyttävä vaihtelu autuaan täydellisyyden ja ahdistuvan avuttomuuden kokemuksen välillä. Toisaalta vauvaa ympäröivä maailma pyrkii täyttämään sen tarpeet ja toiveet, toisaalta vauvan haluamat asiat eivät saavukaan ajallaan ja se ei itse mahda asialle mitään. (s. 46)

  • Ihmisen sisäisen taistelun ymmärtämiseksi täytyy olla perillä ihmisen ainutlaatuisuudesta: ihmiselämään kuuluu omalaatuinen avuttomuuden ja kyvykkyyden yhdistelmä. (s. 46-47)

Imeväisikäiselle lapselle ympäröivät ihmiset ovat välineitä, jotka täyttävät tai jättävät täyttämättä sen tarpeita. (s. 47)

Inhon projisoiminen (s. 48-52)

  • Inhon tunteella on luontainen perusta ihmisen evoluutiossa. Silti inhoamiseen myös opitaan. Yhteiskunta voi pitkästi vaikuttaa siihen, mihin lapsen inho kohdistuu. (s 48)
  • Inho ei ole pelkästään tunne, vaan siihen yhdistyy myös tietoa: ihmisen käsitys saastumisesta ja tahrautumisesta. (s. 48)
  • Kehityspsykologien mukaan ihminen torjuu inhotessaan saastuttaviksi katsomiaan asioita, kuten ulosteita. Ne ovat todistavat ihmisen omasta eläimellisyydestä ja kuolevaisuudesta – siis avuttomuudesta tärkeissä asioissa. Ihmiselle aiheuttaa ahdistusta se, että hän tuottaa jätöksiä ja viime kädessä on itsekin jätös. Häntä ahdistaa olla eläin ja kuolevainen. Inhoa tutkinet kehityspsykologit ovat yhtä mieltä siitä, että karttaessaan jätöksiä ihminen käsittelee tätä ahdistusta. (s. 48)
  • Inhoon luottaminen on siis tapa välttää vaaraa. Inho ei kuitenkaan anna luotettavaa tietoa vaarasta.
  • Inhon tunne voi olla vahingollinen, jos se yhdistyy ihmislapsen luontaiseen itsekeskeisyyteen. Tuolloin lapsi saattaa projisoida inhon tunteen johonkin ihmisryhmään. Silloin sen ryhmän jäseniä kohdellaan saastuttavina, itseään vähempiarvoisina. Esimerkiksi lasten välinen kiusaamisen taustalta paljastuu usein tällainen suhtautuminen. (s. 48-49)
  • Lapset katsovat inhon projisoimisessa paljon mallia aikuisilta: usein inho kohdistuu joihinkin alempiarvoisiksi katsottuihin ihmisryhmiin. (s. 49)
  • Toisten ihmisten leimaaminen näyttää olevan reaktio oman heikkouden ja haavoittuvuuden aiheuttamaan ahdistukseen. (s. 50)

Ihmisyyden suurimpia voimavaroja on kyky kasvavaan myötätuntoon (s. 52)

  • sympatian ja empatian kehittyminen (s. 53)

Myönteinen kasvatus perheessä ja hyvä koulutus voivat saada lapsen kantamaan myötätuntoista huolta muiden ihmisten tarpeista ja ymmärtämään muiden ihmisten oikeudet omiensa vertaisiksi. Jos yhteiskunnan normit sekä yhteisössä vallitseva aikuisuuskuva tai esim. miehuuden malli haittaavat tätä kehitystä, syntyy jännitteitä ja ongelmia. Hyvä kasvatus heikentää kaavamaisia käsityksiä, koska se auttaa lasta ymmärtämään empatian ja vastavuoroisuuden tärkeyden. (s. 54)

Koulu on yksi tekijä, joka muokkaa lapsen kehittyvää ajattelua ja tunne-elämää. Suurin osa työstä itsekeskeisyyden voittamiseksi ja myötätunnon kehittämiseksi täytyy tehdä kotona. Myös vertaisryhmillä on suuri vaikutus.

  • Koulu voi joko vahvistaa tai heikentää perheen kasvatustuloksia (niin hyviä kuin honojakin)
  • Koulu voi myös muokata lapsen vertaisryhmän kulttuuria
  • Millaisia tehtäviä koululle voidaan antaa pyrittäessä kasvattamaan demokraattisia kansalaisia?
  1. Koulun tulee vahvistaa oppilaiden kykyä tarkastella maailaa muiden ihmisen kannalta, eritoten niiden, joita yhteiskunnassa pidetään vähäarvoisina tai pelkkinä kohteita.
  2. Koulun tulee opettaa lapsia asennoitumaan ihmisen heikkouteen ja avuttomuuteen siten, että heikkous ei ole häpeä eikä toisten tarvitseminen esim. epämiehekästä. Tarvitsevuutta ja epätäydellisyyttä ei tule hävetä.
  3. Koulun tulee kehittää lapsissa kykyä aitoon myötätuntoon.
  4. Koulun pitää vastustaa taipumusta mieltää erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat vähäarvoisiksi, saastuttaviksi ja siksi inhoa kartettaviksi.
  5. Koulun tulee antaa olennaista ja luotettavaa tietoa erilaisista vähemmistöistä stereotypioiden torjumiseksi ja niihin usein liittyvän inhon ehkäisemiseksi.
  6. Koulun pitää edistää lasten vastuuntuntoa kohtelemalla heistä kutakin omista teoistaan vastaavina yksilöinä.
  7. Koulun tulee kaikin keinoin edistää kriittistä ajattelua, poikkeavan mielipiteen esittämiseen tarvittavaa taitoa ja rohkeutta.
  • Koulun tehtävät ovat laajoja ja vaativia. Sitä toteutettaessa täytyy koko ajan ottaa huomioon vallitsevat yhteiskunnalliset olosuhteet.
  • Koulun tulee kehittää opetussisältöjä, mutta myös käytettäviä opetusmenetelmiä, joita Nussbaum käsitelee tarkemmin kirjan seuraavassa luvussa.

(s. 61-62)

Sokraattinen pedagogia: väittelyn tärkeydestä

Sokrateen mukaan ihmisen tulee käyttää elämänsä itsensä ja muiden tutkimiseen. (s. 63)

Sokrates: Sokraattinen argumentointi (= omien näkemysten puolustaminen, rohkeus olla taipumatta auktoriteetin tahtoon) on arvokasta demokratialle (s. 64)

  • Nämä taidot jäävät kuitenkin vähemmälle huomiolle keskittyessä vain talouskasvun nousuun
  • Lisäksi sokraattisia kykyjä on vaikea mitata vakioiduissa kokeissa. (s. 64)
  • Ihmiset painostuvat helposti auktoriteetin määräyksiin ja vertaisryhmän painostukseen (s. 70)
  • Itsetutkistelun välttäminen johtaa perusluontoiseen tiedostamattomuuteen omista arvoista sekä riskiin tulla helposti johdateltaviksi. (s. 65-66)
  • Kun ei paneuduta perusteluihin, kuulijat uskovat helposti maineikasta ja arvovaltaista puhujaa tai tyytyvät vertaisryhmänsä kantaan (s. 67)
  • Elämäänsä pohdiskelemattomat ihmiset huomioivat usein toisiaan epäkunnioittavasti. (s. 67)

Nykyään vaikutusvaltaiset yritysjohtajat ovat hyvin perillä siitä, että on tärkeää luoda kriittiset puheenvuorot salliva yrityskulttuuri. Vaikka pyrittäisiin pelkästään talouskasvuun, tarvitaan sekä yksilöllisyyttä että vastuullisuutta. Suurimmat USAssa koetuista katastrofeista aiheutti kumartelukulttuuri: NASAn avaruussukkulaohjelman eräiden vaiheiden epäonnistuminen skeä sitä paljon tuhoisammat Enronin ja WorldComin romahdukset johtuivat viime kädessä siitä, että auktoriteettiin ja ryhmäpaineeseen mukauduttiin sokeasti eikä kriittisiä ajatuksia esitetty. (s. 69)

Innovatiivisuus on elintärkeää yritysmaailmalle. (s. 70)

Sokraattinen ajattelu on erittäin tärkeää varsinkin niissä demokratioissa, joissa eri kansallisuuksiin, kasteihin tai uskontokuntiin kuuluvien ihmisten tulisi sopeutua elämään rinnakkain. (s. 71)

Sokraattinen ajattelu voidaan nähdä laajasta perspektiivistä myös yhteiskunnallisena käytäntönä, jossa sitä toteutetaan ja harjoitetaan esim. kouluissa (s. 71)

  • Kriittisen ajattelun korostamisen lisäksi on tarpeen myös kiinnittää huomiota erilaisiin argumentointitekniikoihin (s. 72)

Passiivisen oppimisen tilalle on kehitelty sokraattisen kasvatuksen malleja jo pitkän historian ajan:

  • Jean-Jacques Rousseau: Emile eli kasvatuksesta
  • Johann Pestalozzi: tavoitteena koulutus, jossa pyrittiin kasvattamaan lapsesta aktiivinen ja tiedonhaluinen edistämällä tämän omia luontaisia taipumuksia kriittiseen ajatteluun
  • Friedrich Fröbel: Lasta tulee jo varhaisina vuosina lempeästi rohkaista laajentamaan tietämystään leikin ja rakkauden ilmapiirissä

(s. 73-78)

Maailmankansalaiset

Nykymaailmassa ihmiset kohtaavat toisensa maantieteen, kielen ja kansallisuuden aiheuttamista rajoista huolimatta. (s. 97)

  • nykyihmiset ovat edeltäjiään paljon suoremmin riippuvaisia ihmisistä, joita he eivät ole koskaan tavanneet (s. 97)
  • Taloudelliset, ekologiset, uskonnolliset ja poliittiset ongelmat ovat maailmanlaajuisia (s. 97)
  • Ei ole toivoakaan niiden ratkaisemisesta, jos aiemmin toisilleen etäiset ihmiset eivät ryhdy aivan uudenlaiseen yhteiseen ponnisteluun. (s. 97)

Globaalitalous on tehnyt ihmisistä osallisia kaikista etäisimpienkin ihmisten elämään. (s. 98)

Jos kansainväliselle yhteistoiminnalle ei anneta vahvaa perustaa kouluissa ja yliopistoissa, ihmisten välinen vuorovaikutus luultavasti hoidetaan markkinoilla tapahtuvaa vaihtoa säätelevien kapea-alaisten normien mukaan.

  • silloin ihmiset nähdään ennen kaikkea hyödyn tavoittelun välineinä (s. 98)

Jotta globaalia taloutta voidaan tarkastella eettisestä näkökulmasta, tulee ihmisten ymmärtää, miten globaali talous toimii ja millainen historia glibaalilla taloudella on. (s. 101)

  • Maailmankansalaisuuteen kasvatettaessa tulee hyödyntää niin maailmanhistoriaa, maantiedettä, monitieteistä kulttuurintutkimusta, oikeushistoriaa, poliittisten järjestelmien historiaa, uskontotieteitä yms. Kaikkien näiden aineiden tulee tukea toisiaan ja sisältöjen tulee muuttua syvällisemmiksi ihmisen varttuessa. (s. 105)
  • Samalla tulee opettaa myös kriittistä ajattelua (s. 107)
  • Lisäksi vieraiden kielten oppiminen on tärkeää. Jokaisen ihmisen tulisi oppia kunnolla ainakin yksi vieras kieli. (s. 109)
  • Lapset tulisi kasvattaa kiinnostumaan omasta maastaan ja siellä elävistä ihmisistä. Moniarvoisessa yhteiskunnassa kasvavien tulee saada monikulttuurinen kasvatus. (s. 110)

Maailmankansalaiseksi ei voi kasvaa ilman humanistista koulutusta. (s. 112-113)

Mielikuvituksen vaaliminen taideaineiden avulla

Ihminen ei pääse toimivaan yhteyteen häntä ympäröivän monimutkaisen maailman kanssa pelkästään asiatietojen ja logiikan avulla. (s. 115)

  • Lisäksi tarvitaan niin kutsuttu kertova mielikuvitus = kyky ajatella, miltä asiat näyttävät toisen ihmisen näkökulmasta, kykyä ymmärää toisen ihmisen tarinaa sekä sen päähenkilön tunteita, toiveita ja haluja. (s. 115-116)
  • Myötätuntoon kasvattaminen on demokraattisessa kasvatuksessa keskeistä. (s. 116)

Toisiin ihmisiin kohdistuva myötätunnon kehittyminen edellyttää monia asioita:

  • Rousseau: riittävä suoriutuminen käytännön tehtävistä. Kun lapsi oppii huolehtimaan itsestään, hänen ei tarvitse enää pyrkiä alistamaan muita orjikseen. Fyysisen kehityksen edetessä lapsi yleensä vapautuu täydestä narsistisesta riippuvuudestaan. (s. 116-117)
  • Teoria inhosta ja häpeästä: Kaikilla ihmisillä on heikkouksia ja tarve löytää tapoja tukea toisiaan. Tämän tunnustaminen vaatii kykyä ymmärtää, että maailmassa elää muitakin ihmisiä. Lapsen täytyy hyväksyä se, että maailmassa elää muitakin ihmisiä, joilla on omat elämänsä ja tarpeensa. Tämä on kuitenkin vaativa oivallus: Miten kukaan oppii kunnioittamaan muiden ihmisten tarpeita sen jälkeen, kun on ensin itse tulkinnut kaikki muut maailman hahmot omien käskyjensä täyttäjiksi? (s. 117)

Donald Winnicot:

  • Lasten leikkien, lorujen ja satujen kautta lapsi opettelee asettumaan toisten asemaan. Ne antavat tärkeitä valmiuksia myötätunnon kehittymiseen. (s. 119)
  • Elämässä tulisi osata ihmetellä ja leikkiä myös aikuistumisen jälkeen (s. 120)
  • Leikki opettaa elämään yhdessä, se nivoo haavoittuvuuden ja yllätyksen kokemuksen uteliaisuuteen ja ihmettelyyn, ei ahdistukseen. (s. 121)
  • Winnicotin mukaan taide on tärkeä menetelmä sen suhteen, että aikuiset pystyvät ylläpitämään ja kehittämään omaa leikkimielisyyttään. (s. 121)

Leikin avulla on mahdollista tukea terveen persoonallisuuden kehittymistä. (s. 121)

  • Leikki tulisi ymmärtää arvokkaaksi oppimisen keinoksi. (s. 121)
  • Leikin mielessä tehdyt käytännön askareet rikastuttavat mieltä (s. 121)

Lasten on tärkeää oppia mielikuvituksen tarpeellisuus. Sitä tarvitaan kaikessa, mikä ”ylittää suoran fyysisen reagoinnin asteen”.

Taideaineiden opetuksella on kahtalainen tehtävä: Se lisää yleisesti oppilaiden kykyä leikkiin ja empatiaan mutta myös valaisee erityisiä kulttuurisia sokeita pisteitä. (s. 129)

Sukupuolten välisistä suhteita: Kasvatuksen avulla lasten olisi tärkeää oppia, että myötätuntoinen vastaanottavuus ei ole epämiehekästä. (s. 132)

Taiteesta voidaan havaita sama seikka kuin kriittisestä ajattelusta: kumpaakin tarvitaan välttämättä talouskasvun ja terveen yrityskulttuurin turvaamiseksi. (s. 133)

Demokraattinen koulutus on ahdettu nurkkaan

Millainen on demokraattiseen kansalaisuuteen valmentavan opetuksen asema nykymaailmassa?

  • Nussbaumin mukaan ei kovinkaan hääppöinen (s. 143)
  • Hän haluaa tuoda yleissivistävän koulutuksen ahdingon esiin saadakseen ihmiset toimimaan asiantilan korvaamiseksi. (s. 143)

Yleisesti ottaen kouluissa esitetään paljon monipuolisempia aineistoja ja materiaaleja kuin ennen. (s. 145)

Talouskriisi on pakottanut kouluja leikkaamaan humanististen tieteiden ja taiteiden opetusta. (s. 145)

  • usein määrärahoja leikataan humanistisilta aloilta muita aloja enemmän (s. 145)

Erikoistuvien koulutusohjelmien lisäksi on alettu painottaa yleissivistävien koulutusohjelmien (ja poikkitieteellisyyden) tärkeyttä. (s. 146-147)

  • Yleissivistävälle koulutukselle löytyy paljon niin puolestapuhujia kuin uhkakuviakin (s. 147)

Taloudellisen kasvun edistämisen paineessa monet Euroopan maiden poliittiset johtajat ovat muokanneet uudelleen maansa koko yliopistolaitoksen. Niin tutkimus- kuin opetus on valjastettu palvelemaan talouskasvua: jokaiselta oppiaineelta ja tutkijalta edellytetään panosta talouden hyväksi. (s. 150)

  • akateemista tutkimusta painotetaan voimakkaasti hyödyn tuottamiseen. (s. 151)

Kun ihmiset alkoivat vaatia demokraattista itsemääräämisoikeutta, koulutusta uudistettiin kaikkialla maailmassa. Koulujen tuli kasvattaa kansalaisia, jotka osasivat toimia uudessa vaativassa valtiomuodossa; yhdenvertaisten ihmisten joukkoon tarvittiin aktiivisia, kriittisiä, harkitsevia ja empaattisia jäseniä, jotka kykenivät vaihtamaan näkemyksiä taustaltaan erilaisten ihmisten kesken vastavuoroisen kunnioituksen ja ymmärryksen hengessä. (s. 165)

  • Tunnettujen kasvatusfilosofien ajatuksen poikkeavat paljonkin toisistaan, mutta niitä yhdistää näkemys siitä, että menneiden aikojen passiivinen pedagogia ei hyödytä tulevaisuuden kansakuntia: tarvitaan uudenlaista tunnetta henkilökohtaisesta vaikuttamisesta ja uutta kritiikin vapautta, jos halutaan turvata kansanvallan instituutioiden jatkuva toimintakyky.

Nykyään julistetaan yleisesti, että demokratia ja itsemääräämisoikeus ovat hyviä asioita. (s. 165)

  • Näitä asioita ylistetään juhlapuheissa, mutta liian vähän kiinnitetään huomiota siihen, mitä tarvitaan niiden siirtämiseksi elinvoimaisina tuleville sukupolville. (s. 165)
  • Vaurauden tavoittelun eksyttäminä yhä useammat ihmiset vaativat kouluja tuottamaan hyödyllisiä aineellisen rikkauden kasvattajia eikä ajattelevia kansalaisia. (s. 166)
  • Mitä tapahtuu, jos tämä suuntaus jatkuu? Aikaa myöten kansakunnat koostuvat teknisen koulutuksen saaneista ihmisistä, hyödyllisistä aineellisen vaurauden tuottajista, joilla ei ole mielikuvitusta eikä kykyä arvostella vallanpitäjiä. (s. 166)

Jos humanististen tieteiden ja taiteiden tärkeyttä ei tunnusteta, ne kuihtuvat pian kokonaan pois. Niistä näet ei koidu aineellista hyötyä. Ne antavat kuitenkin jotain paljon arvokkaampaa: ne tekevät maailmasta paikan, jossa on hyvä elää. (s. 167)

Kuvat osoitteesta: https://pixabay.com/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *