Klassinen sosiologia / OSA 1:

Opiskelen sivuaineenani sosiologiaa ja eräälle kurssille tuli lukea teos: Gronow, J.n Noro, A. & Töttö, P. (1997.) Sosiologian klassikot. Gaudeamus.

Vaikka teos on jo useampia vuosia vanha, oli se mielestäni monipuolinen ja kattava yleisteos klassisen sosiologian teoreetikoihin tutustumiseen. Tein kirjasta muistiinpanot ja jaan ne nyt joululoman aikana täällä blogissa. Kirja jakaantui yhdeksään alaosaan, joten muistiinpanotkin tulevat yhdeksässä osassa 🙂

Ensimmäisenä luvassa on yleinen katsaus klassiseen sosiologiaan.

1. SOSIOLOGIA TIETEENÄ ON SYNTYNYT MODERNIN YHTEISKUNNAN KASVUN JA KEHITYKSEN MYÖTÄ.

Moderni = nykyaikeinen

Moderni sosiologiassa = aikakausi, joka syntyi Ranskan vallankumouksen (1789) ja
teollistumisen vaikutuksista noin 1700-1800-luvulla.

Modernille on ominaista:
1. Vapaiden ja tasa-arvoisten kansalaisten muodostamat yhteiskunnat.
2. Tuotanto suuntautuu markkinoille ja perustuu yksityisyrittäjyyteen ja palkkatyöhön, sen tavoitteena on yrittäjävoitto.
3. Jatkuva talouskasvu.
4. Yhteiskunta jakaantuu luokkiin tuotannollisen aseman perusteella.

Moderni yhteiskunta on syntynyt modernisoitumis-prosessin myötä, johon liittyy mm. teollistuminen, kaupungistuminen, liikkuvuuden kasvu, palkkatyöläistyminen, perheen aseman ja merkityksen muutos, maallistuminen, kansallisvaltioiden synty.

MUISTIINPANOISSANI TARKASTELEN SOSIOLOGIAN KLASSIKOITA:

1. Valistusfilosofia ja poliittinen taloustiede 1700-l
– Adam Smith Adan Smith (1723-1790)
– Jean-Jacque Rousseau (1712-1778)

2. Auguste Comte (1798-1857)

3. Karl Marx (1818-1883)

4. Herbert Spencer (1820-1903)

5. Ferdinand Tönnies (1855-1936)

6. Émile Durkheim (1858-1917)

7. Georg Simmel (1858-1918)

8. Max Weber (1864-1920)

Sosiologian klassikko = teoreetikko, jolla on ollut vahva vaikutus koko sosiologiaan
tutkimusalana.

Periaatteessa yhteiskuntatieteitä on aina ollut olemassa, sillä myös yhteiskuntia ja ihmisten välisiä suhteita ja niitä koskevaa ajattelua on ollut koko ihmishistorian ajan.
– Esim. Aristoteleen Politiikka -teos

Klassisen sosiologian juuret ovat 1700-luvun eurooppalaisen yhteiskunta- ja moraalifilosofiassa tapahtuvissa muutoksissa (Ranskan vallankumous ja Poliittinen taloustiede).
– Valitusfilosofia ensimmäinen varsinainen yhteiskuntatiede
– Se ei ollut vielä sosiologiaa, vaan eräänlainen universaali yhteiskuntatiede, teoreettista historiaa, joka sisälsi joitain myöhemmin sosiologian omaksumia tarkastelutapoja ja käsityksiä.
– Valistusfilosofiaan liitettiin vahvasti käsitys edistysoptimistista: Yhteiskuntien oletettiin kehittyvän vähitellen – yleensä erilaisten vaiheiden kautta. (sivilisaatiomyönteinen näkökulma, esimerkiksi skottilainen poliittinen taloustieteilijä Adam Smith)
– Valistusfilosofiasta oli myös sivilisaatiokriittinen muunnelma, joka teki aivan päinvastaisia johtopäätöksiä. Sen tärkein edustaja oli Jean-Jacques Rousseau.

Karl Marx oli viimeinen valistuksen edustaja ja samalla sen terävin kriitikko. Hänen ajattelussaan yhdistyi sekä sivilisaatiomyönteinen että -kriittinen näkökulmat. Marx oli sosiologian klassikkona erikoinen, sillä hän ei varsinaisesti ollut sosiologi eikä taloustieteilijäkään. Aikalaistensa Comten ja Spencerin kanssa Marxilla ei ollut lainkaan vuorovaikutusta.

Auguste Comte käytti ensimmäisenä sosiologia-nimitystä. Siksi – ja vain siksi – häntä kutsutaan sosiologian isäksi. Sosiologia oli uudissana, jolla Comte kutsui omaa positiivista yhteiskuntafilosofiaansa, äärimmäistä tieteisuskoa.

Spencer tunnettiin parhaiten sosiaalidarwinistina ja evolutionistina, joka uskoi vakaasti oppiin kyvykkäimpien henkiinjäämisestä yhteiskuntienkin kehitystä ohjaavana periaatteena. Hänen mukaansa yhteiskunnassa vallitsee samat evoluution lait kuin luonnossakin.

Varsinainen klassinen sosiologia syntyi pitkälti reaktiona sekä Comten että Spencerin edustamille näkemyksille.
– Klassinen sosiologia suhtautui kriittisesti edeltäjiensä ajatuksiin.
– Sosiologia irtaantui muista yhteiskuntatieteistä omaksi tieteenlajikseen.
Durkheim: normi- ja arvoyhteisö
Simmel: sosiaalinen kanssakäyminen
Weber: sosiaalinen toiminta
Tönnies: sosiaaliset yhteisöt modernissa yhteiskunnassa

Sosiologian voidaan katsoa syntyneet ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Euroopan sivistyskeskuksissa omaksi akateemiseksi oppiaineekseen, joka oli määritellyt omat tutkimuskohteensa, -menetelmänsä ja oman paikkansa muiden tieteiden joukossa.

Klassinen sosiologia on varsin tietoinen omasta erityisyydestään ja omasta merkityksestään modernin yhteiskunnan ja kulttuurin tulkkina.

MIKSI NYKYAJAN SOSIOLOGIT RAKASTAVAT SOSIOLOGIAN KLASSIKOITA?

1. Tiedon ”uudelleen löytäminen”
– Klassikossa nykyisyyteenkin sopivat ideat on muotoiltu jo valmiiksi

2. Tiedon ”uudelleen löytäminen”
– Nykytutkija on saattanut kehitellä täysin saman idean, mikä löytyy jo klassikostakin.

3. Klassikko pakottaa tutkijan uudelleen muotoiluun, ja tällöin tutkija hyötyy tietojen välisestä dialogista.

4. Klassikoista opitaan arvostelukykyä esim. sosiologisten ongelmien asettamiseen ja
tarkasteluun.

5. Vanhoista kirjoituksista kehitetään uusia ideoita uusissa keskustelutilanteissa.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *