Klassinen sosiologia / OSA 2

2. VALISTUSFILOSOFIA JA POLIITTINEN TALOUSTIEDE

= 1700-l filosofinen tutkimussuuntaus, joka korosti paremman yhteiskunnan rakentamista järjen avulla.

Valistusfilosofia oli ajallisesti ja maantieteellisesti laajalle levittäytynyt ajattelutapa, joka sai monia muotoja, siihen kuului eri ajattelijoilla muun muassa kritiikkiä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä ja kirkkoa kohtaan ja usko siihen, että järjen avulla voidaan rakentaa parempi yhteiskunta ja lisätä ihmisten onnellisuutta. Kannatettiin ihmisoikeuksia, yksilön vapautta, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja edistettiin luonnontieteitä ja kansanvalistusta.

2.1. UUSIA AJATUKSIA

Valistusfilosofia oli ensimmäinen moderni yhteiskuntatiede ja juuri sen tuli selvittää yhteiskunnan yleiset toimintaperiaatteet ja lainalaisuudet.

Tapa ajatella yksilön ja yhteisön välistä suhdetta mullistui.

Yhteiskunnan toimintaa analysoidessa motiivit ja aikomukset eivät olleet olennaisia, vaan tekojen seuraamukset.

Ajatus universaalisti yhtenäisestä (globaalista?) historiasta, joka yhdisti erilaisia kansoja.

Historia ei ole lineaarinen jatkumo, vaan se syntyy vaiheittain. Ihmisen toimeentulotapa on kulloinkin ollut historian ratkaiseva liikkeellepanija.
– Tällaisia historiallisia kehitysvaiheita esitettiin yleensä neljä:
1. metsästäjät ja keräilijät
2. paimentolaiset
3. maanviljelijät
4. kaupallinen (eli nykyinen) yhteiskunta

Yleisen ja teoreettisen tiedon tuli pohjautua vain empiirisiin havaintoihin, ei spekulatiivisiin olettamuksiin.

Valistusfilosofian historiakäsitys materiaalinen ja deterministinen (= näkökanta, jonka mukaan kaikilla asioilla on syynsä. Tästä seuraa, että maailman syy-seuraus -suhteet muodostavat ketjun, joka määrää kaikki tapahtumat. Determinismin mukaan kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu välttämättä, eikä mikään voisi tapahtua toisin).
– Historia on ihmisen tarpeentyydytyksen historiaa, niukkuuden ja puutteen voittamista sekä siihen liittyvän ylijäämän kasvua. Työ, tarve ja hyöty muodostavat kolminaisuuden, joka sitoo hyödyn avulla toisiinsa tarpeentyydytyksen ja ihmistyön avulla tapahtuvan luonnonhallinnan ja -muokkauksen.

2.1.1. SIVILISOITUMINEN JA EDISTYS

Sivilisoitumista pidettiin edistyksen normina ja järjen mittana.
– Valistuksen voi tiivistää sivilisoitumiseksi, joka merkitsee kansalaisten vapaaseen
järjenkäyttöön perustuvaa itsehallintaa ja järjenmukaisten yhteiskunnallisten
suhteiden syntyä. Itsehallinnan ja järjenmukaisen käyttäytymisen korostaminen.
– Sivilisoituminen ymmärrettiin emansipaatioksi, ihmisen vapautumisen prosessiksi. Vapaus oli tietoisuutta luonnonlakien välttämättömyydestä ja vapautumista luonnon pakosta sen antamissa rajoissa. Sivilisaatio oli siten emansipaatiota sekä ihmisen itsehallinnan että luonnonhallinnan suhteen – inhimillisen hyödyllisyyden mukaan arvioituna.

Käsitys universaalista ihmislajista.

Valistus oli kiinnostunut asioiden ja yhteiskunnallisten ilmiöiden alkuperistä. Esim. Smith: ”Kielen alkuperä”, ja Rousseau: ”Epätasa-arvon alkuperä”.

Luonnollisuus ja luonnonmukainen järjestys esiintyivät valistusfilosofiassa usein normatiivisena kriteerinä, johon yhteiskuntia ja niiden kehitystä arvioitiin.

2.2. ADAM SMITH:

Adan Smith (1723-1790)
Skotlanti

Sivilisaation affirmatiivinen (= vahvistava, hyväksyvä, myöntävä) linja

Kansakuntien varallisuus (1776) on modernin yhteiskuntateorian tärkeimpiä klassikoita
– Teoksessa Smith kuvaili markkinataloutta vastapainoja silloin vallinneelle, kansalliseen sääntelyyn ja etuoikeuksiin perustuvalle merkantilismille (hänen oma nimityksensä).

Smithiä on jopa pidetty vapaan kilpailun ja markkinatalouden profeettana.
Smith piti itseään ensisijaisesti moraalifilosofina ja sitten taloustieteilijänä.

2.2.1. Yhteiskunnan toiminta

Smith pyrki ymmärtämään modernin yhteiskunnan toimintaa ja sen kehitystä ohjaavia yleisiä periaatteita.

Smithin teorioita yhdistävä teema: moraalisten tuntemusten luonne nykyisessä kaupallisessa yhteiskunnassa.

Kansakuntien varallisuus koostuu viidestä pääosasta:

1. Smith esittää tunnetun ajatuksensa työnjaon työn tuottavuutta kasvattavasta vaikutuksesta.
– Kasvattamalla tuottavuutta on mahdollista taata hyvinvointi mahdollisimman monelle ihmiskunnan jäsenelle.
– Työnjako kasvattaa työn tuottavuutta ja sitä kautta tuotettujen hyödykkeiden määrää, mikä vuorostaan sysää työnjakoa eteenpäin.
– Tuotetuilla ja vaihdetuilla tavaroilla on sekä vaihto- että käyttöarvo.

2. Smith pohtii pääoman jakautumista eri osiin ja tuottavan ja tuottamattoman työn ongelmaa eli koron määräytymistä

3. Smithin analyysi siitä, miksi eri kansakuntien rikkaus on kehittynyt eri tavalla

4. Smithin kritiikki merkantilismille, joka taloudellisilla rajoituksillaan ja järjen puutteellaan heikentää varallisuuden kehittymistä.

5. Smithin talouspolitiikkaa keskittyen erityisesti valtion finanssipolitiikkaan ja verotukseen. Kirjoitettu eräänlaiseksi opaskirjaksi maiden hallitsijoille, kuinka heidän tulisi hoitaa valtion taloutta.

Teoksessa Smith määrittelee työtä = Työ on yleensä ottaen tuottavaa, eivätkä vain tietyt työt. Ihmisten tarvitsemia elämän välttämättömyyksiä voidaan kasvattaa lisäämällä niin työntekoa kuin työn tuottavuutta työn jaon ja vaihdon avulla.

Smithin mukaan valtiolla on kolme olennaista tehtävää:
1. Suojella kansalaisia, mitä varten on oltava toimiva oikeusjärjestelmä
2. Huolehtia yleisistä töistä, kuten teiden rakentamisesta
3. Huolehtia kansalaisten kasvatuksesta erityisesti moraalisen vastuuntunnon kasvattamisesta

Smith esitti teorian kolmesta yhteiskunnan pääluokasta, joiden perustana on kolme tulomuotoa ja tulolähdettä: palkka ja työ, voitto ja pääoma sekä maankorko ja maanomaisuus.
– Smithiä kiinnosti se, mikä kunkin luokan varallisuuden suhde on kansakunnan
kokonaisvarallisuuden kasvuun: mitkä luokat hyötyvät varallisuuden kasvusta, mitkä
taas eivät?
– Analyysin tulos: kansakunnan yleisen varallisuuden kasvu on kaikkien muiden paitsi
pääomaomistajien henkilökohtaisten taloudellisten etujen mukaista.

Näkymätön käsi = Kielikuva siitä, että vapaassa taloudessa yksilön oman edun tavoittelu toimii samalla myös yhteisen edun hyväksi. Eli ihmiset omaa etuaan tavoittelemalla toimivat yleistä etua ajavan ”näkymättömän käden” ohjaamina. Smith ajatteli, että omaa etuaan ajavat ihmiset hyödyttävät pidemmällä aikavälillä kaikkia, kun he eivät pakottamalla vaan vastapalveluksia tarjoamalla pyrkivät hyötymään toisistaan.
– Ennen valistusaikaa oman edun ajamista pidettiin yhteisen edun vastaisena.

2.2.2. Moraalisten tunteiden kehitys

Smith esittää Moraalituntojen teoriassa (1759) omia moraalifilosofisia tulkintoja. Hänen mukaansa moraalin keskeinen osa on sympatia. Ulkopuolinen tarkastelija voi tutkia tekojen moraalisuuden luonnetta ja tasoa.

Ihmisen toimintaa ohjaa itserakkaus / itsesäilytysvaihto, joka huolehtii omasta
hyvinvoinnista.

Kasvatus ja valistus auttavat liialliseen negatiiviseen itserakkauteen, joka voi johtua joko tietämättömyydestä tai sosiaalisen kontrollin puutteesta. Lisäksi jalomielisyys on tehokas apu liialliseen itserakkauteen.

Smith liittää kaupallisen yhteiskunnan omaan sosiaaliseen mekanismiin: Modernissa
kaupallisessa yhteiskunnassa jalomielisyys kehittyy automaattisesti ja näin ihmiset osaavat ottaa huomioon myös muiden tarpeet ja hyvinvoinnin ikään kuin luonnostaan.
– Ihminen on vaihdon välityksellä tekemisissä muiden kanssa ja oppii näin tarkkailemaan itseään muiden silmin ja muiden asemista käsin ja tätä kautta ottamaan huomioon myös heidän näkökulmansa.

Intohimot ohjaavat ihmisten toimintaa, ei järki. Ja intohimot ovat moraalisten tuntemusten perusta.

Tietty määrä itserakkautta on paikallaa omista eduista huolehtimiseksi. Olennaista on, että sosiaalisesti hyödyllisiä intohimoja tulisi rohkaista ja haitallisia intohimoja tulisi torjua.

Smithin mukaan yhteiskunnan järjestys ja yhteenkuuluvuus perustuu kolmesta eri tasosta:
1. Yhteiskuntaa hallitsee ”näkymätön käsi”. Työnjaon välityksellä ihmisten itsekkäät
pyrkimykset tukevat useimmiten toinen toisiaan.
2. Edellytetään tiettyjä moraalisia tuntemuksia, jotka takaavat sen, että ihmiset ottavat toiminnassaan huomioon muut ihmiset ja osoittavat toisilleen jalomielisyyttä. Smithin mukaan tämä on kuitenkin onneksi sisäänrakennettu ominaisuus kaupallisen yhteiskunnan kehityksessä.
3. Takaajaksi tarvitaan vielä valtio ja sen hoitama moraalinen kasvatus ja oikeus.

2.3. JEAN-JACQUE ROUSSEAU

JEAN-JACQUE ROUSSEAU (1712-1778), Ranska

Sivilisaatiokriitikko: Ihmiskunnan historia on vieraantumisen historiaa.

Ihmisessä on kaksi erilaista itserakkauden muotoa:
1. Aito itserakkaus, joka on välttämätöntä ihmisen itsensä suojelemiseksi ja itsesäilytykseksi.
2. Itsekkyys, joka vastaa Smithin käsitystä liiallisesta ja negatiivisesta itserakkaudesta.
– Sosiaalinen vertailu pitää yllä itsekkyyttä ja johtaa jatkuvaan tyytymättömyyteen.

Kaupallinen yhteiskunta edistää vain itsekkyyttä. Siihen ei sisälly mitään itseään korjaavaa ja automaattisesti kehittyvää mekanismia, kuten Smith esitti. Työnjaon kehitys tekee työstä pakonomaista raadantaa, mikä lisää kurjuutta eikä kasvata hyvinvointia.
– Historia ei kuvasta asteittaista edistystä, vaan ihmiskunnan äkillistä taantumusta.
Kaupallinen yhteiskunta erkaannuttaa ihmisen omasta lajikokemuksesta.

Luonnontila = Eräänlainen historiallinen alkutilanne, jossa ihmisen suorittama luonnonmuokkaus ja tarpeiden erkaneminen luonnosta ei ole vielä alkanut. Silloin ihmisellä oli vähän tarpeita ja ne olivat helposti tyydytettävissä. Silloin Rousseaun mukaan vallitsi harmoninen tasapaino tarpeiden, toiveiden ja mahdollisuuksien välillä. Ihmiset olivat myös tasa-arvoisessa asemassa keskenään.
– Rousseun ajatteluun on liitetty iskulause ”Takaisin luontoon!” Rousseau ihannoi
luonnontilassa eläviä ihmisiä, jaloja villejä, joita yhteiskunta ei ole vielä päässyt
pilaamaan. Kun ihmiset alkoivat viljellä maata ja aidata sitä omaisuudekseen, alkoivat
ongelmat: riidat ja orjuus, sodat ja epätasa-arvo.

Rousseuaun yhteiskuntasopimus = Ihmisen vieraantuminen on lakkautettava ja ihmisen on tultava lajikokemuksensa kaltaiseksi, jolloin luonnollinen yhteisö olisi jälleen mahdollinen ilman keinotekoisia tai valtiollisia instituutioita.
– Tarvitaan uudenlainen yhteiskuntasopimus – tila, jossa ihmiset alistuvat
yleistahdolle. Yleistahto on suvereeni ja valta kuuluu kansalle, ei yhdelle suvereenille kuten kuninkaalle. Yleistahto on kollektiivinen kansan tahto, joka on aina oikeassa. Rousseau on siten demokraatti ja kannattaa yleistä äänioikeutta kaikille. Vapaus on sitä, että alistuu yleistahdolle, eikä yksittäinen ihminen ala sooloilla oman tahtonsa kanssa yleistahtoa vastaan.

Yhteiskuntasopimuksesta -teoksessa (1762) Rousseau julisti, että ”sydämen tavat” ovat lakeja ja määräyksiä voimakkaampia ja luotettavampia ihmisten sosiaalisen toiminnan säätelijöitä. Tällä hän tarkoitti siitä moninaisia sosiaalisen kanssakäymisen tapoja, joita ihmisten automaattisesti noudattavat, kuten normeja, tapoja ja tottumuksia.

Yksityinen etu ja yhteinen etu eivät aina tai edes useimmiten kulje käsi kädessä. Rikkaus kasvaa yhtä aikaa köyhyyden kanssa. Rikkaus ei tuota hyvinvointia vaan orjuutta.

Rousseau väittää, että ihminen, jolla on paljon tarpeita, on sosiaalisesti haavoittuvaisempi, sillä hän ei voi tyydyttää niitä kaikkia.

Rousseuaun mukaan riippuvuus tarpeista on orjuuttavaa silloin, kun tarpeiden tyydyttäminen riippuu muista itsenäisistä ja erilaisista yksilöistä.

Kuvaus itsekkäästä ”maailmanmiehestä”, joka on alistunut muiden katseille ja arvioi itseään suhteessa muihin = Konkreettinen kuvaus mekanismista, jossa ilmenee selvästi riippuvuus sosiaalisesta kanssakäymisestä (eikä vain tarpeentyydyttämisestä, vaan niiden muodostumisesta ja kehityksestä). ”Muiden katseesta” tulee oman persoonan kehityksen kannalta keskeinen ja ihminen vieraantuu itsestä, muista ja tarpeentyydytyksen esineistä.

Sivilisaation historia on ihmisen itsetiedostamisen kehittymisen historiaa. Työnjaon,
luonnonhallinnan ja tarpeiden kehityksen myötä ihminen tulee välttämättä tietoiseksi suhteestaan
luontoon.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *