Klassinen sosiologia / OSA 4

Karl Marx – yksilön vieraantumisesta poliittisen taloustieteen kritiikkiin

Karl Marx (1818-1883)

Yhteiskuntafilosofi, sosiologi ja poliittisen taloustieteen kriitikko

Friedrich Engels hyvä ystävä ja kollega

Laaja tuotanto- ja julkaisuhistoria

Keskeistä käsitteet omistuksesta, luokkaintresseistä ja riistosta

KIRJALLISUUS

Marxin tuotannosta vain pieni osa julkaistiin hänen elinaikanaan.

  • Suurta osaa tuotannosta ei myöskään tunnettu sen työväenliikkeen ja teoreetikoiden ja ideologien parissa, jotka kutsuivat itseään Marxilaisiksi.
  • Vasta 2. maailmansodan jälkeen on ollut mahdollista muodostaa systemaattinen kuva Marxin ajattelusta ja sen kehityksestä.
  • Tämä on varmin paradoksaalista, kun huomioi sen suuren historiallisen merkityksen, mikä Marxin ajattelulla on ollut.
  • Kysymys Marxin oikeasta ja väärästä tulkinnasta on muodostunut monelle kohtalonkysymykseksi.

Neuvostomarxismi sulautti Marxin ajattelun Engelsin ajatteluun, ja heidän tuotantoaan pidettiin yhtenä saumattomana ja ristiriidattomana kokonaisuutena.

Eräs keskeisimmistä Marxin tuotannon jaksotuksista on syntynyt 1970-luvun yliopistovasemmistolaisen Marx-tutkimuksen myötä:

  • Marxin ajattelu ja tuotanto on jaksoteltu kolmeen, toisistaan melko tavalla eroaviin kausiin
  • Kullekin kaudelle ominaista se, että Marx kritisoi edeltävää ajatteluaan ja otti siihen etäisyyttä.
  • Nuori Marx, Marxin keskituotanto eli keski-Marx ja kypsä Pääoma-Marx

Tutkimustyöt ovat osoittaneet, että vastoin yleistä luuloa, Marx ja hänen pitkäaikainen työtoverinsa Engels eivät olleet ajatuksiltaan yksimielisiä.

  • Heidän lähes ainoansa yhteinen julkaisu on Kommunistisen puolueen manifesti.

Aikamme yhteiskuntatieteilijät ovat sekä Marxiin kriittisesti suhtautuessaan että häntä esikuvanaan pitäessään omaksuneet juuri työnväenliikkeen käsityksen Marxista.

  • Marx on edustanut sekä historianteoreetikkoa, joka korosti tuotantovoimien kehityksen roolia ihmiskunnan historiassa, että luokkateoreetikkoa, joka ennusti työväenluokan ja pääomanomistajien luokkasuhteiden kärjistymisen.

Pääoma, Marxin merkittävin teos ja poliittisen taloustieteen kritiikki

  • Kuului Marxin myöhempään tuotantoon. Hän suunnittele tekevänsä kuusiosaisen teoksen, mutta ei saanut sitä koskaan valmiiksi.
  • Marxilta jäi jälkeensä kolme perättäistä ja osittain päällekkäistä laajaa käsikirjoitusta, joista hän itse sai julkaistuksi kaksi: Poliittisen taloustieteen kritiikkiä (1859) ja Pääoman ensimmäisen osan (1867).
  • Loppujen lopuksi Pääomasta on kehittynyt neljä osaa.

Pääoma ei ollut missään tavanomaisessa mielessä esitys kapitalistisen talouden toiminnasta, joka huipentuisi työväenluokan riiston osoittamiseen. Marx itse sanoi, että Pääoma on samalla niin poliittisen taloustieteen teorioiden kritiikkiä kuin myös itse kapitalismin kritiikkiä.

Marxia kiinnosti erityisesti se, minkälaiset yhteiskunnalliset suhteet vallitsivat sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset toimivat palkansaajina, pääomanomistajina tai maanomistajina kuin luonnostaan ja jossa he kukin omalla tavallaan rahalla myyvät ja ostavat niitä tavaroita, joita he omistavat tai joita he tarvitsevat.

  • Hän pyrki selvittämään porvarillisessa yhteiskunnassa vallitsevan historiallisesti erityisen ja hänen mielestään ainutlaatuisen yhteiskunnallisuuden luonteen.
  • Marx totesi, että porvarillisessa yhteiskunnassa yhteiskunnallinen rikkaus esiintyy suunnattomana tavaramääränä.

NUORI MARX JA IHMISEN ITSESTÄ VIERAANTUMINEN

Nuori Marx 1840-luvulla oli radikaali demokraatti: erityisesti kysymys sananvapaudesta ja kansalaisten poliittisista oikeuksista olivat paljon pinnalla.

Jo tässä vaiheessa Marx vaati poliittisen liikkeen perustamista niiden puolesta, jotka todella kärsivät.

  • Marx ei kuitenkaan vielä samaistunut kommunisteihin.

Marx oli radikaali vallankumouksellinen, joka ei tyytynyt vaan poliittiseen vallankumoukseen yksilöiden tasa-arvon ja vapauden nimissä, vaan vaati yhteiskunnallista vallankumousta, valtion ja yhteiskunnan eron umpeen kuromista ja ihmisen yhteiskunnallisten, hänestä irtaantuneiden voimien palauttamista ihmiselle.

Yksityisomaisuus perustuu Marxin mukaan siihen, että työläinen suhtautuu oman työnsä tuotteisiin kuten vieraisiin esineisiin: vieraantuneesta työstä voidaan Marxin mielestä johtaa kaikki taloustieteen peruskäsitteet.

Taloudellis-filosofisten käsikirja 1844

  • Lähtökohtana osoitus yksityisomistuksen oloissa tapahtuvasta ihmisen lajiolemuksen vieraantumisesta.
  • Marxin ajatus pyörii kehää: Yksityisomistus on tulosta työn vieraantumisesta, ja työ taas saa vieraantuneen työn muodon juuri yksityisomistuksen vallitessa.

Marxin mukaan ihmisen lajiolemukselle on, että eläin tuottaa vain fyysisen tarpeensa ja spesifin lajinsa mukaan. Ihminen tuottaa universaalisti vapaana fyysisistä tarpeista: jokaisen lajin mukaan” tai ”kauneuden lakien mukaan”.

Taloudellis-filosofisissa käsikirjoituksissa Marx on kaikkein selvimmin valistuksen sivilisaatiokriitikko.

  • Emansipoitumisen normina sivilisoituminen koskee kolmea ulottuvuutta: ihmisen työn välittämään suhdessä luontoon, ihmisten välisiä yhteiskunnallisia suhteita ja ihmisen suhdetta itseensä.
  • Sivilisoituminen näyttäytyykin vieraantumisen historiana näissä kaikissa kolmessa ulottuvuudessa: ihminen vieraantuu työstään (ihminen-luonto-suhde), työnsä tuotteista (ihminen-ihminen-suhde) ja lopuksi itsestään eli omasta lajikokemuksestaan (ihmisen suhde itseensä).
  • Ihmiskunnan historia ja kaupallisen yhteiskunnan synty ei näyttäydykään siten emansipaation ja järjenmukaisten suhteiden esiinmarssina, vaan vieraantumisen historiana.

MARXIN KESKITUOTANTO JA MATERIALISTINEN HISTORIANKÄSITYS

Poliittisen taloustieteen kritiikkiä 1859 oli Marxin ensimmäinen julkaistu versio siitä käsikirjotuksesta, josta myöhemmin kasvoi Pääoman ensimmäinen osa.

  • Teoksen esipuheessa Marx esittää tiivistelmän materialistisesta historiankäsityksestä. Siinä esiintyvät kaikki ne tekijät, jotka tavallisesti on liitetty vasta myöhemmän marxismin historiallisen materialismin historia- ja yhteiskuntatulkintaan.

Saksalaista ideologiaa (1845) on marxismin historiassa pidetty teoksena, jossa Marx ja Engels ensimmäisen kerran ja suhteellisen kypsässä muodossa esittivät materialistisen historiankäsityksensä.

  • Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Pääoma olisi sen jonkinlainen konkreettinen sovellus nimenomaan tietyn historiallisen yhteiskuntamuodostuman, porvarillisen yhteiskunnan, erityisesti sen perustan tai ”alarakenteen” tutkimiseen.
  • Saksalainen ideologia esittää niin yleisen ideologiakritiikin kuin erityisen saksalaisen filosofien kritiikin.
  • Sen lisäksi kirja esittää ohjelman positiivisesta historiatieteestä. Se voi korvata perinteisen filosofian. Filosofian tilalle voisi tulla yhteenveto kaikkein yleisimmistä tuloksista, joita ihmisen historiallisen kehityksen tarkastelu tuottaa. Konkreettisesta todellisuudesta irrallisilla filosofisilla havainnoilla ei mitään itsenäistä arvoa.

Materialistinen historia = Jotta ihmiset voisivat tehdä historiaa, heidän täytyy olla elossa ja elossa ollakseen heidän täytyy tyydyttää tarpeensa. Siksi ihmiset tuottavat välineitä ja materiaaleja selviytyäkseen. Ihmiset toisintavat oman ympäristönsä elinkeinoja. Selviytymistapa määräytyy siis sen mukaan, millaisia ehtoja ympäristö asettaa ja näin määräytyy koko yhteiskunnan tuotantotapa. Ja tuotantotapa määrittää niin koko yhteiskunnan kuin yksilönkin elämää.

TYÖNJAKO HISTORIAN LIIKENUORANA

Teoksissaan Marx käsittelee paljon työnjakoa.

  • Saksalaisessa ideologiassa tuotantovoimien kehitystä tarkastellaan lähes yksinomaan työnjaon kehityksenä.
  • Työnjaon käsite on Saksalaisen ideologian tärkein historiateoreettinen käsite.

Työnjako on Marxin mukaan yhtä vanha kuin ensimmäinen sosiaalinen suhde eli perhe.

  • Se oli alun perin perustunut perheessä vallitsevaan luonnolliseen työnjakoon, esimerkiksi vain nainen voi synnyttää ja imettää jälkeläisiä. Työnjaosta taas seuraa välittömästi niin työn määrällinen, laadullinen jako kuin työn tuotteiden jako eli omistus. Siksi Marx toteaa Taloudellis-filosofisten käsikirjoitusten mukaan, että työnjako ja yksityisomistus ovat identtisiä ilmauksia – toinen sanoo toiminnan suhteen saman minkä toinen toiminnan tuloksen suhteen.

Työnjaon merkitys ilmenee selvästä Saksalaisen ideologian kommunismiperspektiivissä.

  • Kommunismi merkitsi Marxille ennen kaikkea työnjaon ja samalla itse työn lakkauttamista.
  • Työn tilalle tulee vapaa itsensä toteuttaminen, ja tällöin lakkaa myös yksityisomistus.

Työnjaon käsitteen keskeisyys osoittaa Marxin vaikutteet valistusfilosofiasta ja erityisesti skottilaisesta taloustieteestä.

  • Esimerkiksi käsitys materialistisesta historiasta tai historiatieteen positiivisuus eivät ole Marxin itsensä keksimä, vaan valistusfilosofian ”yhteistä” omaisuutta.

Se, mikä Marxin erottaa Adam Smithistä, on luonnollisesti hänen kapitalismikritiikkinsä. Heillä on myös erilaiset näkemyksen ihmiskunnan historiasta.

YHTEISKUNNALLISET SUHTEET VIERAANA MAHTINA

Marxin mukaan historia noudattaa kolmivaiheista kaavaa:

  1. Silloin, kun tuotantovälineet ovat vielä luonnonmukaisia, luonnon itsensä tuottamia ja tarjoamia, luonto hallitsee tuottajia.
  2. Silloin, kun tuotantovälineet ovat muuttuneet sivilisaation tuotteiksi, ihmistä hallitsevat esineellistyneet yhteiskuntasuhteet.
  3. Vasta kolmannessa vaiheessa ihminen itse hallitsee omaa yhteiskunnallista olemistaan. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista porvarillisen yhteiskunnan synnyttämille abstrakteille yksilöille vaan ainoastaan heidän ”universaalille yhteenliittymälleen”.

Saksalaisen ideologian ideologiakritiikki on samalla yhteiskunnan kritiikkiä, jossa esineellistyneet yhteiskunnalliset suhteet hallitsevat tuottajia.

Esineellistymisen kritiikiksi kääntynyt vieraantumisen tematiikka on lopulta se, joka yhdistää Marxin tuotannon eri vaiheet toisiinsa ja ohjaa hänen pyrkimyksiään poliittisen taloustieteen kritiikkiin. Seurattaessa Marxin ajattelun kehitystä Taloudellis-filosofisista käsikirjoituksista Saksalaisen ideologian kritiikin ja Poliittisen taloustieteen kritiikin kautta lopulliseen Pääoman ensimmäiseen osaan voidaan tunnistaa tämän teeman jatkuvuus.

Marx vähittäin irtaantuu Smithin, Ricardon ja koko klassisen poliittisen taloustieteen melko ulkokohtaisesta kritiikistä. Hän päätyy poliittisen taloustieteen lähtökohtien ja lopputulosten syvällisempään ja omintakeisempaan omaksumiseen ja kritiikkiin.

KAPITALISMIKRITIIKKI POLIITTISEN TALOUSTIETEEN KRITIIKKINÄ

Pääoma ja sen esityöt merkittivät käännettä Marxin ajattelussa:

  • Vasta tässä vaiheessa Marx omaksui ja kehitti systemaattisesti oman kantansa vallitsevaan poliittiseen taloustieteeseen eikä vain tyytynyt sen eri puolien omaksumiseen ja kriittiseen käyttöön.
  • Marx ymmärtää porvarillisen tuotantotavan tai kapitalismin yhdeksi erityiseksi historialliseksi yhteiskunnalliseksi tuotannon lajiksi eikä ikuiseksi luonnonmuodoksi.
  • Kun Marx kertoo Pääomassa löytäneensä kapitalismin taloudellisen liikelain, joka kaiken lisäksi vielä määrää koko porvarillisen yhteiskunnan luonteen, tämä voidaan käsittää materialistisen historiankäsityksen hengessä tai sen erityisenä tapauksena tai sovelluksena.

Marxin Pääomassa esittämän kapitalismianalyysin perusteella voidaan hyvin asettaa kyseenalaiseksi ne materialistisen historiankäsityksen perusoletuksen, joihin Marxkin itse vielä hyväksyvästi viittasi Poliittisen taloustieteen kritiikissä.

TYÖN TUOTTEEN ARVOMUOTO

Marxin analyysi porvarillisesta yhteiskunnasta perustui siihen ajatukseen, että työn luonne tavaratuotannossa on erikoislaatuinen: työ on vain välillisesti yhteiskunnallista ja siten yhteiskunnallisesti hyödyllistä.

  • Työstä tulee yhteiskunnallista ja hyödyllistä vasta vaihdon välityksellä.

Marx analysoi tavaran kaksinaisluonteen: käyttö- ja vaihtoarvon ja erittelee tavaran tuottaman työn kaksinaisluonnetta. Marxin mukaan myös tavaroita tuottavalla työllä on kaksinaisluonne: työ on sekä abstraktia, arvoa luovaa, että konkreettista, käyttöarvoja synnyttävää. Kapitalistisessa tuotantoprosessissa tehty työ on yhtä aikaa näitä kumpaakin.

  • Tavaran arvo voi ilmene vain vaihdossa, jolloin se ilmenee vaihtoarvoja.
  • Yksittäisenä tavarana tarkasteltuna tavaralla on vain käyttöarvo, joka perustuu sen kykyyn tyydyttää inhimillisiä tarpeita.
  • Arvomuodossa on kyse tavaroiden vaihdettavuudesta, joka on niiden erityinen yhteiskunnallinen ominaisuus ja jota sellaisenaan ei voi havaita yksittäisestä tavarasta.
  • Lopullisen ja kouraantuntuvan ilmauksensa arvomuoto saa rahassa. Raha on yleinen vastike, jossa kaikki muuta tavarat ilmaisevat oman arvonsa.

YHTEISKUNNALLISTEN SUHTEIDEN ESINEELLISTYMINEN

Kapitalistista taloutta ei ohjaa sen enempää käyttöarvo ja yksilöiden tarpeet kuin markkinatkaan vaan arvomuodot ja sen eri ilmenemistavat.

Talous voi toki lisätä ihmisten hyvinvointia, mutta se ei ole sen varsinainen tarkoitus, vaan ennemminkin satunnainen sivutuote.

Arvomuoto = Marx tarkastelee Pääoman alussa arvomuodon loogista kehkeytymistä yksinkertaisesta yleiseen arvomuotoon ja edelleen rahamuotoon. Arvomuodon rakentuminen on tärkeä esittää muun muassa sen osoittamiseksi, että raha on yhteiskunnallisesti muodostuva suhde, jossa tavaroiden arvo ilmaistaan tavaran hintana. Arvomuoto on reaalinen, porvarillista yhteiskuntaa ohjaava ja liikuttava tekijä.

Marx kutsuu yhteiskunnallisten suhteiden esineellistymistä tavarafetisismiksi, koska vastaava ilmiö voidaan hänen mielestään löytää vain ”uskonnollisen maailman usvakerroksista”.

Arvonlisäys on kapitalistisen yhteiskunnan subjektin -pääoman- ainoa päämäärä, joka pyrkii vapautumaan kaikista tiellään olevista rajoituksista.

KURJISTUMINEN JA KOMMUNISTISEN VALLANKUMOUKSEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

Marxin jälkeinen, sosialististen puolueiden omaksuma marxismi oli vakuuttunut siitä, että työväenluokan kurjistuminen kapitalismissa oli vääjäämätöntä ja sellaisena sosialistisen tai kommunistisen vallankumouksen välttämätön ehto.

  • Työväenluokan taloudellinen asema oli tuomittu kurjistumaan samaan aikaan, kun yhteiskunnalliset rikkaudet kasautuivat yhä harvempien käsiin.
  • Kapitalistinen yhteiskunta polarisoitui lisäksi yhä selkeämmin kapitalisteihin ja proletaareihin: siinä oli yhä vähemmän tilaa millekään ”keskiluokalle”.

Marx itse uskoi koko tuotantonsa ajan, että työväenluokan olisi tehtävä vallankumous.

Marx ennusti, että kapitalismi synnyttää entistä suurempaa työttömyyttä ja koko työväenluokan aseman kurjistumista – ei vain kapitalismiin välttämättömiä laskukausia ja kriisejä, vaan pysyvää työttömyyttä.

Pääoma korostaa kapitalismin erityistä historiallista tehtävää: se kehittää tuotantovoimia ja siten tahtomattaan ennakoi ja edistää kommunismia.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *