Klassinen sosiologia / OSA 6

Ferdinand Tönnies – Gemeinschaft ja Gesellschaft

Ferdinand Tönnies (1855 – 1936)

saksalainen sosiologi

Tönnies eli tasaisen vakaata elämää eikä missään elämänsä vaiheessa ratkaisevasti muuttanut peruskäsityksiään tai ajatusmaailmaansa.

Laaja kirjallinen tuotanto.

Ferdinand Tönnies: ”On olemassa kaksi sosiaalisten suhteiden perustyyppiä, kaksi tapaa (ihmisten) liittyä yhteen: yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen.”

  • Yhteisöllinen yhteenliittyminen = Gemeinschaft – suhde. Jos yhteenliittyminen itsesään on päämäärä ja jos sitä pidetään sinänsä arvokkaana, itsestään selvätä tai jotenkin luonnostaan syntyvänä.
  • Yhteiskunnallinen yhteenliittyminen = Gesellschaft – suhde. Jos yhteenliittymistä arvostetaan vain välineenä jonkin päämäärän saavuttamiseksi ja jos sen ainut peruste on jonkin yhteenliittymiseen nähden ulkopuolisen asian tavoittelu.
  • Todellisten ihmisten todelliset yhteenliittymät sisältävät aina kummankin tyypin piirteitä.
  • Sosiaalisia suhteita voidaan luokitella sen mukaan, kumpi tyyppi on vallitsevampi.
  • Emile Durkheim kirjoitti vuonna 1889 arvostelun Tönniesin kirjasta ja julisti, että kyseisiä peruskäsitteitä (Gemeinschaft – Gesellschaft) ei ole mahdollista kääntää.

SOSIOLOGIAN IDEAN KITEYTYMÄ

Tönniesin käsitepari Gemeinschaft – Gesellschaft on ehkä klassisen sosiologian tunnetuin.

  • Kuitenkin Tönniesin kirjallista tuotantoon ei ole tutustuttu yhtä aktiivisesti kuin muihin klassisen ajan sosiologeihin.

Vaikka Tönnies ei tarkoittanutkaan käsitepariaan historialliseksi, se sopii erinomaisesti valaisemaan modernin maailman muutoksen sosiaalista ulottuvuutta: modernissa maailmassa yhteisölliset suhteet väistyvät yhteiskunnallisten tieltä, Gemeinschaft vaihtuu Gesellschaftiksi.

  • Käsitepariin sisältyy klassisen sosiologian teoreettinen ydin.
  • Klassisen sosiologian teoriat perustuvat paljon huoleen siitä, että ”aito” sosiaalisuus katoaa yhteiskunnan muuttuessa suureksi koneistoksi, jossa sen osaset (eli ihmiset) eivät tunne oloaan enää kotoisaksi. Marx puhui ”vieraantumisesta”, Durkheim ”anomiasta”, Weber ”rautahäkistä” ja Simmel ”kulttuurisesta strategiasta”.
  • Myös Tönniesin käsitepari voidaan lukea saman teeman muunnelmaksi.
  • Sana Gemeinschaft = yhteisöllisyys sisältää lämpimän sävyn, kun taas sana Gesellschaft = yhteiskunta on kylmänkiskoinen.

YHTEISÖ JA YHTEISKUNTA

Ihmisten yhteenliittymiä on siis kahta eri tyyppiä, yhteisöllistä ja yhteiskunnallista.

  • Tönniesin teoreettiset tyypit ovat käsitteellisiä rakennelmia, eivät historiallisia kuvaelmia.

Yhteisöllisten suhteiden…

  • Juuret ovat vaistoissa ja vieteissä.
  • Esimerkiksi äidin ja lapsen suhde, samoin miehen ja vaimon.
  • Verisiteiden lisäksi yhteisö voi rakentua myös asuinpaikan tai yhteisen ”hengen varaan”. Yhteinen mielenlaatu yhdistää erityisesti samaa ammattia harjoittavia ”tovereita”.
  • Kaikki yhteisölliset suhteet perustuvat yhteisymmärryksen varaan.

Yhteiskunnallisten suhteiden…

  • Juuret muodostuvat vaihdossa ja sopimusten tekemisessä.
  • Niiden edellytyksenä yksityisomaisuus ja juridiset tai luonnolliset henkilöt, jotka pitävät kiinni vain omastaan ja toimivat oman etunsa mukaisesti.
  • Yhteiskunnallisissa suhteissa asioiden vaihtoarvo (eli usein rahallinen arvo) saa erilaiset ihmiset pysymään yhdessä.

LUONNOLLINEN JA RATIONAALINEN TAHTO

Tönniesin teorioista löytyy myös toinen tärkeä käsitepari, jota kuitenkaan harva käyttää ja jonka ymmärtäminen tuntuu aluksi ylivoimaiselta:

Wesenwille = olemustahto eli luonnollinen tahto

Kürwille = mielivaltainen tahto eli rationaalinen tahto

  • Tönniesin mukaan nämä käsitteet ovat yhteisö- ja yhteiskunta -käsitteitäkin keskeisemmät.
  • Luonnollinen tahto on ihmisellä myötäsyntyistä, se on hänen ”ruumiinsa psykologinen vastine”. Mieltymys, tottumus, muisti ja tunne ovat luonnosta tahtoa kuvaavia piirteitä; ajatus, mielikuva ja käsite rationaalisen tahdon tunnustuksia. Luonnollinen tahto perustuu menneeseen ja selittyy sen avulla, rationaalinen tahto selittyy ainoastaan tulevan avulla. Luonnollinen tahto kuuluu yhteisöön, rationaalinen yhteiskuntaan.

Tönniesin ajatukset olivat sukupuolieroja koskevissa näkemyksissä hyvin aikaansa sidottuja:

  • ”Miehet ovat älykkäämpiä, vain he kykenevät laskemiseen, rauhalliseen abstraktiin ajatteluun, harkintaan, ymmärtämiseen ja logiikkaan.”
  • Naisilta vain yksinkertaisesti puuttuu rationaalisen tahdon edellytykset, heille ominaista on luonnollinen tahto.
  • Erot ovat ihmiset biologista eläimellistä alkuperää. Naiset huolehtivat jälkeläisistä, miehet puolustavat perhettään ja hankkivat ravintoa.
  • Yhteisön hajoamisen ja yhteiskunnan muodostumisen kannalta on välttämätöntä, että nainen omaksuu miehisiä piirteitä. Kaupunkielämän, kaupankäynnin ja erityisesti naisten teollisuustyön yleistymisen kautta nainenkin alkaa emansipoitua luonnollisesta tahdosta, vapautua sopimusten solmijaksi ja rahan käyttäjäksi.

ROMANTIKON MAINE

Tönniesiä on yleisesti ottaen pidetty romantikkona.

  • Hänen monia teoksiaan on pidetty ideologisesti sävyltään romanttisina.
  • Esimerkiksi Tönnies ihannoi menneen ajan Gemeinschaftia.

GALILEINEN TIEDEKÄSITYS

Tönniesiä on maineestaan huolimatta varsin epäromanttinen tiedekäsitys.

  • Hänen mukaansa matemaattinen luonnontiede on kaiken tieteen malli.
  • Tätä voi kutsua galileiseksi tiedekäsitykseksi, sillä hän omaksui sen Hobbesilta, joka oli uuden luonnontieteen pauloissa; (englantilainen filosofi Thomas) Hobbes jopa kävi tapaamassa Galileita Firenzessä vuonna 1635.

Tönniesillä oli varsin poikkeuksellinen näkemys sosiologisesta metodiikasta:

  • Tehtävän on sosiaaliseksi suhteeksi kutsutun ilmiön hajottaminen elementteihinsä ja näiden elementtien käsitteellinen esittäminen riippumatta siitä, esiintyykö niiden puhtaita muotoja todellisuudessa vai ei.

Tönnies oli vahvasti sitä mieltä, että sosiologisen teorian perustan laskemiseksi ovat tarpeen ”matemaattis-synteettiset käsitteet”.

  • Tönniesin metodi muistuttaa Weberin ideaalityyppimetodia.

Historiallisen totuudenmukaisuuden ja poliittisen tarkoituksenmukaisuuden sijaan Tönniesin käsiteparia voi arvioida vain sen suhteen, miten hedelmällinen sen sisältämä idea on sosiaalisen todellisuuden jäsentämisessä.

 

HOX! Yleisesti ottaen luullaan, että moderni luonnontiede on syntynyt havainnoin ja kokeen keksimisestä.
  • Kuitenkin se on syntynyt arabialaisen kulttuurin myötä, joka myöhäiskeskiajalta lähtien alkoi vaikuttaa eurooppalaiseen kulttuuriin Espanjasta käsin.
  • Uusplatonismi ja matematiikka olivat arabian kulttuurin tärkeimmät tuontiartikkelit.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *