Klassinen sosiologia / OSA 8

Georg Simmel – muotojen sosiologiasta moderniteetin diagnoosiin

Georg Simmel (1858-1918)

Saksa

Koki olevansa filosofi, syvällisempi kuin sosiologi.

  • Jälkimaailman silmissä hänet kuitenkin nähdään sosiologina.

Simmelin tutkimukset loivat pohjaa yhteiskuntajärjestelmien ja sosiaalisten verkostojen tutkimukselle.

Simmelin tutkimusmyötä pidetään mikrososiologisena eli yksittäisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä tutkivana.

  • Erityisesti moderni elämä, suurkaupunki ja kulttuuri kiinnostivat.

Laaja tuotanto, yli 25 kirjaa ja noin 300 artikkelia, arvostelua yms.

  • Soziologie (1908)

Simmel ei kuitenkaan ollut Weberin ja Durkheimin kaltainen vaikutusvaltainen ja kunnioitettu professori.

PUHDAS ELI FORMAALI SOSIOLOGIA

Simmel määritteli yhteiskunnan käsitteen tavalla, jota on sittemmin kutsuttu formaaliksi sosiologiaksi.

  • Määrittely perustuu yhteiskunnan muodon ja sisällön erotteluun.
  • Yhteiskunta on olemassa silloin, kun useita yksilöitä on vuorovaikutuksessa keskenään.
  • Vuorovaikutus syntyy aina määrätyistä tarpeista tai määrättyjen päämäärien tavoittamiseksi.
  • Vuorovaikutuksen ja yhteiskunnallisuuden sisällöksi Simmel määrittelee juuri yksilöiden tarpeet ja päämäärät.

Yhteiskunta on siis lukemattomin eritavoin toteutuva muoto, jossa yksilöt kasvavat intressiensä (sisältö) pohjalta ykseydeksi, joka toteuttaa nämä intressit. Vaikka sisältö ja sen sosiaalinen muoto muodostavat Simmelin mukaan yhtenäisen todellisuuden, voi tieteellinen abstraktio erottaa toisistaan nämä erottamattomat.

Muotojen tarkastelu erikseen riippuu kahdesta ehdosta, jotka ovat empiirisiä.

  1. Samalla yhteiskunnallisuuden muodolla voi olla eri sisältöjä.
  2. Samalla sisällöllä voi olla monia yhteiskunnallisia muotoja.

SEURALLISUUS

Simmelin mukaan ”seurallisuus” on eräänlainen superesimerkki sosiaalisesta muodosta.

  • Vuorovaikutukset ovat materiaalia, jota abstrahoidaan seurustelussa.

Seurustellessaan seurustelijat abstrahoivat itse, eikä sitä tee vain sosiologi-tarkastelija.

  • Seurustelu on siis sosiaalinen muoto, jossa itsessään abstrahoidaan tietyistä sisällöistä.

Simmelille seurustelussa on säännöt ainakin siinä mielessä, että ne erottavat sen muusta sosiaalisesta kanssakäymisestä.

  • Juuri näiden sääntöjen hahmotus on keskeisellä sijalla koko seurustelun käsitteellistämisessä.

Seurusteluun kuuluu ehdoton vastavuoroisuus, kukaan ei voi seurustella toisen kustannuksella.

SEURALLISUUS ESIMERKKINÄ ”MODERNIIN ELÄMÄÄN” SOPEUTUMISESTA

Se, mikä näyttää ensin vain sosiaaliselta muodolta tai erikoiselta yhteiskunnallisuuden pelimuodolta, onkin sopeutumismuoto moderniin maailmaan. Seurallinen ihminen onkin Simmelille moderni tai nykyterminologiaa käyttäen: postmoderni.

  • Simmel pitää ”modernin” ehdottomana tuntomerkkinä ”sisäisyyden” syntyä yksilölle, mutta ”sisäisyyttä” on suojattava modernin maailman asiapakkojen paineessa. Naamiot ja tyylittely ovat funktionaalisesti välttämättömiä. Ne toimivat sopeutumisen mekanismina ”modernin tragiikassa”.

MUOTI SOSIAALISENA MUOTONA

Simmelin mukaan muodissa on sosiaalisesti kyse ryhmään sulautumisesta ja yksilöllisestä ryhmästä erottautumisesta. Kyse on näiden välisestä sovituksesta tai kompromissista.

  • Muoti on siis jäljittelyä ja erottelua samanaikaisesti.

Muoti on sosiaalinen muoto, joka toteutuu eri sisällöissä: vaatetuksessa, koristelussa yms.

Vaikka muodin perusmekanismi on yhdistää ja erottaa, se ei teoreettisesti edellytä luokkahierarkiaa.

Muoti ei liiku koko luokkapyramidissa, vaan näyttää viihtyvän sen keskustassa. Pyramidin ala- ja yläpää ovat konservatiivisia, ja vain yhteiskunnan keskusta toteuttaa muodin liikkeelle ominaista vaihtelevuutta.

Muoti on irtautunut säädystä, mutta ei vain siitä, vaan -rohkeasti tulkiten- myös luokkamuodista ja porvaristosta sen ytimenä.

Muodin irtautuessa omaksi, muotia luovaksi koneistoksi, on enää vaikea teoretisoida muotia suorana luokkajäljittelynä.

Simmelin käsityksen avainkohdat muodin ja moderniteetin suhteesta: Lähtökohtana koko ajan muoti sosiaalisena muotona, yhtäläistyminen ja eron liikkeenä. Ja juuri tämän muodon erityispiirteet ja seuraukset ovat merkityksellisiä ”modernille elämälle”.

Simmelin muoti on erinomainen esimerkki formaalista sosiologiasta: se on yksi sosiaalisista muodoista, joka on kuitenkin historiallisesti täsmennettävissä.

  • Simmelin mukaan mitkään tarkoituksenmukaisuusaspektit eivät määrää muodin sisältöjä, muoti on siis sisältöjensä suhteen.

SUURKAUPUNKI

Moderni suurkaupunki on rahan, kulutuksen ja muodin maailma.

Raha on Simmelille yleinen arvon mitta, johon lähes kaikki voidaan palauttaa.

  • Samalla se on yleinen vaihdon väline, joka sitoo kaiken verkkoonsa.

Yhteiskunta tai suurkaupunki on Simmelille labyrintti tai verkosto, jossa raha koko ajan liikkuu, ja tämän verkon kutojakin on raha.

  • Tällainen labyrinttiyhteiskunta ei ole hierarkkinen vallan ja alistuksen systeemi vaan antihierarkkinen, homogenisoiva systeemi.

Simmelin kriittisenä teemana on rahan homogenisoivan vaikutuksen aikaansaama tasoittuminen ja keskinkertaistuminen.

Vieraantumisteoreettisen ajattelun perinne voidaan nähdä kahtena muunnelmana:

  1. Yhteiskunnallisten suhteiden hallitsemattomuus.
  2. moraalis-kulttuurisen integraation pirstoutuminen ja eroosio.
  • Simmeliltä löytyy ajatuksia näistä molemmista.

SUURKAUPUNGIN MENTALITEETIT

Simmelille suurkaupungin mentaliteetit ovat pysyviä piirteitä, jotka aina elävät elämäänsä suurkaupungissa. Simmel käsittää ne samalla suurkaupungin luoman yksilöllisyyden muodoiksi.

  1. Suurkaupunkilaisen sielunelämän älyperäisyys
  • Suurkaupungeissa elämänrytmi nopea ja vaihteleva, kun taas maaseudulla hidas ja yhdenmukainen.
  1. Kyllästyneisyys, joka nousee nopeasti vaihtelevista ärsykkeistä kuten älyllistyminenkin.
  • Reagoimattomuus uusiin ärsykkeisiin merkitsee tylsistyneisyyttä asioiden ja esineiden erojen suhteen. Erot kyllä havaitaan, mutta ei niiden merkitystä ja arvoa.
  • Oman arvon menetys.
  1. Varauksellisuus (distanssi)
  • Suurkaupungissa kaikki eivät voi olla tekemisissä toistensa kanssa
  • Persoonallinen vapaus – Vapauden kääntöpuoli on se, että missään muualla ihmiset eivät tunne itseään yhtä yksinäiseksi ja hylätyksi kuin suurkaupungissa.
  • Yksinäisyys.
  1. Yksilöllinen erottautuminen (distinktion)
  • Suurkaupunkielämä on taitelua ihmisistä eikä enää luonnon kanssa ravinnon hankkimisesta => ihmisten on erottauduttava selkeästi, jotta saisi muiden huomion osakseen.
  • Tyhjä liioittelu

Metropolis -essee

  • Suurkaupunki tuottaa kaksi yksilöllisyyden lajia: distanssiin liittyvän yksilöllisen riippumattomuuden ja distinktion tekemiseen liittyvän yksilöllisen ainutkertaisuuden.
  • Suurkaupunki tuottaa niin negatiivista kuin positiivistakin vapautta.

SIMMELIN KOLME SOSIOLOGIAA

Grundfragen der Soziologie (1917)

Yleinen sosiologia

  • Lähtökohtana on yhteiskunnallisen näkeminen ryhmän kautta kollektiivisena käyttäytymisenä.
  • Massa on yksi kollektiivisen ryhmäkäyttäytymisen laji.
  • Tutkii historiallista elämää, joka on yhteiskunnallisesti muotoutunut ja käsittää aina tämän yhteiskunnallisuuden kokonaisuudessaan.

Puhdas sosiologia

  • Simmelille ominainen sosiologia
  • Tutkii vuorovaikutuksen muotoja, joista yhteiskunta vasta muodostuu
  • ”Tuhtaasta” tai ”formaalista” sosiologiasta tulee erityistiedettä kysymyksenasettelunsa vuoksi.

Filosofinen sosiologia

  • Tutkimuskysymykset ovat vain laajassa mielessä sosiologisia, sillä ne ovat myös vahvasti filosofisia.

”KOLMAS” SOSIAALISENA

Simmel käytti mitä erilaisimpia dualismeja (= kaksijakoinen käsitys todellisuudesta).

  • Simmel haki dualismille ratkaisua ”kolmannesta”, mutta tämä kolmas on aina vain väliaikainen tai relatiivinen ratkaisu, ei lopullinen totuus tai absoluuttinen henki.
  • Simmel siis etsi dualismiensa avulla ”kolmatta”.
  • Dualismin sisältämä jännite on purettavissa ”kolmannen” kautta ja usein lopputulos on paradoksaalinen tai ainakin logiikan lakien vastainen.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *