Klassinen sosiologia / OSA 9

Max Weber – kapitalismi, byrokratia ja länsimainen rationaalisuus

Max Weber (1864-1920)

Saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi.

  • Pidetään yhtenä julkishallinnon teorian perustajista.

Oli erityisesti kiinnostunut uskonnon sosiologiasta, politiikasta ja hallitusvallasta.

  • Teoria protestanttisen etiikan ja kapitalismin hengen yhteydestä kuvaa aikuisen asennoitumisen historiallista syntyä.
  • Kapitalismin henki merkitsee laskelmoivaa rationaalisuutta suhteessa työntekoon ja sen hedelmiin.

HISTORISMIN KRIISI

Tutkimuksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki Weber oli kiinnostunut kapitalismista sen hengen näkökulmasta.

Weber hyväksyi ajatuksen, ettei historiaa voida johtaa yleisistä laeista.

TIETEEN ARVOVAPAUS JA IDEAALITYYPIT

Tieteen arvovapaus = Tiedettä ohjaavat vain tieteen sisäiset, tiedolliset arvot.

Weber kiisti objektiivisten kulttuuriarvojen olemassaolon.

Weber julisti, että sosiaalitieteet ovat ikuisesti nuoria.

  • Sosiaalitieteiden tulokset vanhenevat sitä mukaa kuin kulttuuriarvot muuttuvat.
  • Sen vuoksi niiden tulokset eivät luonnontieteiden tavoin kasaudu.
  • Vanhoihin kulttuuriarvoihin perustuvat käsitteet eivät päde enää arvojen muututtua, joten sosiaalitieteiden tulee jatkuvasti kehittää uusia käsitteitä ja uusia jäsennyksiä.

Koska objektiivisesti päteviä kulttuuriarvoja ei ole, sosiaalitieteilijä ei voi koskaan päästä luonnontieteiden edustamaan ”objektiivisuuteen”.

  • Siksi arvovapauden vaatimus on mielekäs.
  • ”Tieteellisen itsekontrollin elementaarinen velvollisuus” vaatii sosiaalitieteilijää pyrkimään eroon arvostuksista, toimimaan ikään kuin ”objektiivisuus” olisi sosiaalitieteissäkin mahdollista saavuttaa.
  • Vaikka kulttuurisidonnaisten sosiaalitieteiden saavutuksen väistämättä vanhentuvat kulttuurin muuttuessa, ei yksittäisen sosiaalitieteilijän toiminnalla oli mieltä, ellei hän kaikesta huolimatta pyri kohti saavuttamatonta päämäärää, ”objektiivisuutta”

Weber ajatteli, että todellisuus on ”loputon moninaisuus”, jota ei voi käsitteellisesti esittää muutoin kuin yksinkertaistamalla sitä.

  • Ilmiöiden moninaisuudesta valitaan jotain ja muut jätetään epäolennaisena huomiotta.

Rajahyötyteoria oli Weberin mielestä nerokas ja käyttökelpoinen ”ideaalikuva” siitä, mitä tapahtuu tietyissä tarkasti rajatuissa oloissa, jollaisia todellisuudessa tuskin koskaan esiintyy. Weber turvautui ideaalityypin käsitteeseen ja antoi sille määritteitä.

  • Ideaalityyppi = Sosiologin on korostettava tutkimuksen kannalta olennaisia näkökohtia.

Sosiaalitieteissä teoriat ovat vain välineitä, joilla loputtomasti vaihtelevaa ja käsitteitä alituiseen pakenevaa historiallista todellisuutta jäsennetään, luonnontieteissä ne ovat tutkimuksen tavoite ja päämäärä.

MODERNI KAPITALISMI

Weber erotti kapitalismissa monta ”alalajia”.

  • Weberin mukaan on kahdenlaista taloudenpitoa: tarpeen tyydyttävää ja voitontavoitteluun tähtäävää.
  • Kaikkein yleisimmässä merkityksessä kapitalismiin päästään silloin, kun voitontavoittelu jaetaan kahtia erottamalla satunnainen ja lyhytaikainen voitontavoittelu järjestelmällisestä ja jatkuvasta, kapitalisteja kannustavasta voitontavoittelusta.

Irrationaalista kapitalismia on ollut olemassa läpi historian, ”seikkailu- ja ryöstökapitalismi”.

Rationaalista kapitalismissa jatkuva voitontavoittelu perustuu markkinoiden tarjoamiin vaihtomahdollisuuksiin, irrationaalisessa kapitalismissa puolestaan johonkin pakkoon.

Myös rationaalinen kapitalismi jakautuu edelleen kahtia:

  1. Yksinkertainen yrityskapitalismi.
  2. Moderni teollisuuskapitalismi.
  • Vain jälkimmäisessä vaihtoon perustuva jatkuva voitontavoittelu pohjautuu ”rationaaliseen työorganisaatioon” eli vapaan palkkatyön hyväksikäyttöön.
  • Ensimmäiseen kuuluvat siten kaikki kauppakapitalismin muodot, historian jo pitkälle rationaalistuneet liiketoiminnan muodot.

Sosiologiassa ajatellaan yleisesti, että Weber selitti kapitalismin henkeä protestanttisella etiikalla.

Modernin kapitalismin historialliset edellytykset tiivistyvät kuuteen tekijään, joiden takaa löytyy usein pitkiä ja mutkikkaita historiallisia tapahtumakulkuja:

  1. Tuotantovälineiden on oltava yrityksen yksityisesti omistettavia
  2. On oltava vapaat markkinat, jotta taloudenpito voisi ohjautua niiden saneleman kannattavuuden mukaan
  3. Yhteiskunnan on toimittava ennustettavasti
  4. Tuotantotekniikan ja työorganisaation tulee olla kehittynyt
  5. Tarvitaan vapaa palkkatyö
  6. Niin työnantajalta kuin työntekijältäkin edellytetään modernia asennoitumista työntekoon eli ”kapitalismin henkeä”

PROTESTANTTI TYÖETIIKKA

Weberin väitteen mukaan kapitalismin hengen perusta on kalvinistisen ennaltamääräämisopin tulkinnoissa ja niiden varaan rakennetuissa elämänohjeissa.

  • Kapitalismin hengen synnytti uskonnonpuhdistuksen uudelleen herättämä hurskaus, jonka seurauksena tiukkoja uskonnollisia vaatimuksia alettiin noudattaa jokapäiväisessä elämässä.
  • Uskonpuhdistus kantoi rationaalisen kristillisen askeettisuuden ja elämänmetodiikan ulos luostareista ja toi ne maalliseen ammattielämään.

MAAILMANUSKONTOJEN TALOUSETIIKKA

Moderni kapitalismi oli Weberille yksi länsimaiden omalaatuisen rationaalisuuden ilmentymä. Rationaalisuus sinänsä kuuluu muihinkin kulttuureihin, mutta länsimaissa rationaalisuus kohdistuu erityisesti markkinoihin, oikeuksiin, hallintoon ja ammattietiikkaan.

Weberin mukaan eri uskonnon kannustavat erilaisiin talousetiikoihin.

WIRTSCHAFT UND GESELLSCHAFT – TEOKSEN ASEMA WEBERIN TUOTANNOSSA

Weberin tärkein teos.

  • Se on myös tärkeä lähtökohta ja esikuva myöhemmälle toimintateoreettiselle sosiologialle.
  • Teos on Weberin sosiologisen ajattelun yhteenveto: se esittää ongelmallisesti ja luettelona Weberin käsityksen sosiologiasta, sen tutkimuskohteesta ja sille erityisestä metodista.
  • Erityisen tärkeä se on Weberin modernia kapitalismia, oikeutta ja byrokratiaa koskevien käsitysten kannalta.

Weberin formaalin sosiologian keskeiset ideatyypit ovat aina -määritelmänsä mukaan- formaaleja, ne on puhdistettu kaikesta historiallisesta sisällöstä.

  • Weberin käsitteistä läheistä sukua Simmelin formaalin sosiologian idealle.

SOSIAALISEN SUHTEEN ERI TYYPIT

Weber tarkoitti sosiaalisella suhteella kaikkea sellaista sosiaalista toimintaa, joka on jollain tavoin säännöllistä tai toistuvaa

  • Kun sosiaalisen toiminnan säännöllisyys perustuu vain toistoon tai toistuvaan harjoitukseen, on kyse
  • Kyse on tavasta silloin, kun tämä harjoitus perustuu lisäksi tuon tottumuksen sisäistämiseen.
  • Muotia taas on se, kun toiminnan orientaation lähtökohtana on uutuus.

LEGITIIMI SOSIAALINEN JÄRJESTYS

Tapaan, tottumukseen tai omien etujen ajamiseen perustuva sosiaalinen yhdenmukaisuus on luonteeltaan suhteellisen epävakaata. Toisin on sellaisessa toiminnassa, joka perustuu jonkin sosiaalisen instituution legitiimisyyteen eli siihen, että järjestelmä on yleisesti hyväksytty ja sääntöjä noudatetaan tässä mielessä vapaaehtoisesti.

  • Yksittäiselle toimijalle järjestelmä on käypä, jos hän uskoo siihen.
  • Säännöt ovat voimassa, koska toimija itse pitää niitä voimassa olevina ja tunnustaa sääntöjen legitiimisyyden.
  • Siksi järjestelmän hyväksyttävyyden eli legitiimisyyden käsite on Weberille erityisen tärkeä.
  • Legitiimin järjestelmän perustana on joko konventio (eli perimäistapa) tai laki – tai molemmat.
  • Ihmiset noudattavat lakeja yleisesti ottaen siksi ,että he pitävät niitä hyväksyttävinä eikä esim. rangaistuksen pelossa.

LEGITIIMIN HERRUUDEN KOLME TYYPPIÄ

Herruus = on olemassa mahdollisuus, että tietty ihmisjoukko tottelee jotain annettua käskyä.

  • Se eroaa vallankäytöstä siinä, että valta on pakottamista ja herruus tottelemista – joka puolestaan voi perustua erilaisiin syihin.

Erityisen tärkeää on ne herruuden muodot, joissa totteleminen tai käskyn noudattaminen perustuu alamaisen uskoon, että käskynantajalla on oikeus käskyn antamiseen; toisin sanoen alamainen pitää sitä legitiiminä ja hyväksyttävänä

Herruuden legitiimisyys voi olla ensi sijassa luonteeltaan:

  1. ratoinaalista
  2. traditionaalista
  3. karismaattista

Ongelmallisin on rationaalinen tyyppi, jota voi kutsua lyhyesti legaaliseksi eli lailliseksi herruudeksi. Se liittyy selvästi moderniin yhteiskuntaan, onhan vuorostaan sen puhtain tyyppiesimerkki byrokraattinen herruus tai tarkemmin sanottuna byrokraattinen hallintokoneistoon nojaava legaali herruus.

  • Weberin mukaan tiettyjä lakeja tai sääntöjä noudatetaan vain siksi, että ne on laadittu tietyssä laillisessa järjestyksessä .

Usein on huomautettu, että Weberin legitiimin herruuden tyypittelystä puuttuu kokonaan ”arvorationaalisen” herruuden muoto, joka perustuisi joihinkin ehdottomina pidettyihin asioihin

BYROKRAATTINEN HERRUUS MODERNIN MAAILMAN KOHTALONA JA MODERNI KAPITALISMI HISTORIAN LOPPUNA

Legaalisen herruuden tyypin puhtain muoto on byrokraattinen herruus, jossa hallitsijan apuna on byrokraattinen hallintokoneisto.

  • Kaikkein rationaalisin formaalin rationaalisuuden merkityksessä.

Byrokraattinen hallinto on siis teknisesti kaikkien tehokkain hallinnan muoto. Se on myös epäpersoonallisin tehden päätöksen ”henkilöön katsomatta” ja juuri tämä tekee siitä modernin yksilön kannalta korvaamattoman. Sen synty ja kehitys on modernin länsimaisen oikeusvaltion edellytys. Sitä ei esiinny vain varsinaisissa valtiollisissa elimissä vaan myös muissa organisaatioissa, kuten kirkoissa, puolueissa ja suuryrityksissä.

Weber sanoi, että koko arkielämämme on byrokraattisen hallinnan läpitunkema.

Kapitalismi nykymuodossaan edellyttää ja edesauttaa byrokratian syntyä, myös byrokratia vuorostaan edesauttaa kapitalismin kehitystä.

Weberin mukaan byrokraattinen hallinto ei voi lainkaan ottaa huomioon mitään arvolähtökohtia tai päämääriä. Tämä johtuu sen laskennallisesta luonteesta. Se voi huomioida vain ne asiat, jotka voidaan ilmaista numeroin. Siksi kaikki rahassa mitattavat asiat ovat aina etuoikeutetussa asemassa, kun asioita tarkastellaan tällaisen formaalin byrokratian kannalta.

Weberin mukaan moderni byrokratia ja rahaan perustuva laskenta ovat tehokkain hallinnatapa, joka myös kohteli kaikki asiakkaitaan tasavertaisina ja objektiivisesti.

Weber, joka sosiologiassaan korosti ennen kaikkea yksilön toiminnasta ja sen subjektiivisesta tarkoituksesta lähtevää tarkastelutapaa päätyi siis siihen tulokseen, että modernissa yhteiskunnassa ihmisten toiminta on suurelta osin lähempänä rationaalista toimintaa ja perustuu oikeastaan vain ”sokeaan” toistoon ja matkimiseen, jolla ei ole usein mitään ”mieltä” ja jolle ihmiset eivät usein osaa antaa mitään syytä tai perustelua.

  • Hänen mukaansa yksilöt menettävät merkityksensä massayhteiskunnassa ja muuttuvat mitättömiksi osasiksi jättiläismäisen yhteiskuntakoneen rattaissa, jossa he luottavaisesti ja sokeasti toistavat samoja rutiinejaan päivästä päivään. Weber oli kuitenkin ennen kaikkea kiinnostunut sekä näiden instituutioiden toiminnan perusteista että niiden alkuperästä.

Weber totesi Protestanttisen etiikan –kirjoituksessa, että modernissa maailmassa yksilön kohtalona on toiminnan vapauden ja mielen menetys.

Weberin neuvo on, että ihmisien tulee kuitenkin tarkastella ja arvioida omia tekojaan siten, että hän voi elämänsä lopulla, tietäessään kaikki tekojensa seuraukset, sanoa haluavansa elää elämänsä samanlaisena uudelleen.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *