Apua, unohdin lukea!

Havahduin viime syksynä: ”Apua! Lapsiryhmässäni on luettu kahden kuukauden aikana vain kaksi lastenkirjaa!”

Niin se oli. Elo- ja syyskuun aikana olimme lukeneet vain klassiset Kolme pientä porsasta sekä Kolme pientä kilipukkia. Miten minä saatoin unohtaa lukea!? Minähän olen se, joka puhuu lasten lukuharrastuneisuuden ja lukemisen hyötyvaikutusten puolesta!

(Teko)selityksekseni voin todeta, että varhaiskasvatuksessa korostetaan niin paljon erilaisia pedagogisia osa-alueita, että niiden ohessa kirjojen lukeminen saattaa vain tyystin unohtua. Alkusyksystä lapsiryhmäni arki oli paikoin hektistä: henkilökunta vaihtui, lasten tuenkertoimia piti päivittää, varhaiskasvatussuunnitelmien tekeminen vaati paljon huomiota ja palavereissa korostettiin kiusaamisen ehkäisemisen, pedagogisen tutkimisen, liikkumisen ja elektroniikan hyödyntämisen tärkeyttä. Siinä hässäkässä kukaan ei sattunut muistuttamaan, että olettehan myös lukeneet lastenkirjoja!

Siispä lokakuussa tartuin lastenkirjaan ja luin lapsiryhmälleni Aleksis Kiven päivän innoittamana Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä. Aluksi kirja ei kiinnostanut lapsia. Vähitellen he kuitenkin innostuivat tarinan juonenkäänteistä sekä hauskoista kuvituksista. Lukuinnostus kasvoi niin, että loppusyksyn aikana lastenkirjoja tulikin luettua viikottain.

Tässä vaiheessa on syytä täsmentää, että puhun nyt niistä kirjoista, joita olemme lukeneet yhdessä koko lapsiryhmän kanssa. Toki yksittäisille lapsille tulee luettuja kirjoja lähes päivittäin, sillä he kävelet kirja kainalossa luokseni ja kysyvät: ”Voidaanko lukea tätä?” Olen kuitenkin huomannut, että vain osa lapsista hakautuu omatoimisesti kirjojen pariin, kun taas toiset viihtyvät muiden aktiviteettien parissa. Siksi syvennyin syksyn aikana pohtimaan, miten voisin opettajana pitää huolta siitä, että lapsiryhmässäni luettaisiin kirjoja kaikkien lasten kanssa ja heistä jokaista innostettaisiin lukuharrastuneisuuteen?

Haluaisin nostaa esiin, mitä varhaiskasvatussuunnitelma toteaa lastenkirjoista ja lukemisesta:

”Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu, kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarantonsa laajenee. Henkilöstön tehtävä on tukea tietoisesti tätä kehitystä. Kielellisen muistin kehittymistä tukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaavien sanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä. Kiireetön keskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia sanojen ja tekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä.”

”Henkilöstön tehtävänä on herättää ja lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellen myös lukemista ja kirjoittamista kohtaan.”

”Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan ja lukemaan leikilisesti.”

”Lapsia rohkaistaan sanalliseen ja keholliseen ilmaisuun esimerkiksi draaman, tanssin ja leikin keinoin. Tavoitteena on, että harjoitukset ja leikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseen kielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Lasten mielikuvituksesta nousevia tai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan asioita työstetään yhdessä. Lapset saavat kokemuksia sekä spontaanista ilmaisusta että yhteisesti suunnitellusta, toteutetusta ja arvioidusta luovasta prosessista. Toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti esimerkiksi lastenkirjallisuutta, sanataidetta, teatterin eri muotoja, tanssia ja sirkusta.”

Näillä tavoilla minä itse pyrin tuomaan lukemisen osaksi viskariarkeamme:

  1. Lukemiselle tehdään tilaa lapsiryhmämme päiväjärjestyksessä: Lounaan jälkeen ennen päivälevolle siirtymistä lapset rauhoittuvat kirjojen ääressä. Kirjoja voi katselle itsekseen tai yhdessä kaverin kanssa. Mahdollisuuksien mukaan myös aikuiset lukevat lapsille.
  2. Luemme säännöllisesti osana pedagogisesti suunniteltua ja järjestettyä toimintaa: Joko luemme viikon aikana saman kirjan jokaisen pienryhmän kanssa tai sitten luemme kirjaa päiväpiirillä kaikkien läsnä ollessa.
  3. Kirjat ovat lasten saatavilla, kirjoja vaihdellaan aika ajoin ja lapset saavat itse vaikuttaa siihen, millaisia kirjoja lukevat. Meillä lapset ovat esittäneet kirjatoiveita aikuisille ja pari kertaa olemme käyneet läheisessä kirjastossakin.
  4. Lapset saavat tuoda kotoaan mieluisia kirjoja.
  5. Hankin päiväkodin kirjastokortille tunnukset e-kirjojen lainaamiseen. Heti alkuvuodesta olisi tarkoituksena kokeilla sähköisiä kirjoja yhdessä lapsiryhmän kanssa.

Lisäksi askartelimme seinälle lukutoukan, joka kasvaa luettujen kirjojen myötä. Lukutoukkaan lisätään kuvat jokaisesta lapsiryhmässä yhdessä luetusta kirjasta. Näin dokumentoin sekä itselleni että lapsille, mitä kirjoja me olemme lukeneet. Kysyin joulukuun lopussa lapsilta, mikä syksyllä luetuista kirjoista oli heidän suosikkinsa. Äänet jakautuivat tasaisesti Seitsemän koiraveljeksen ja Viidakosta kuuluu JUHUU:n kesken. Keväällä lapset haluaisivat lukea My little Pony -kirjoja, seikkailukirjoja, eläinkirjoja sekä uudestaan Seitsemää koiraveljestä 😀

Toivottavasti tämä postaus motivoi tarkastelemaan omia lukutottumuksia. Olen kirjoittanut Lue Mua! -nettisivuille, miten vähäisellä vaivalla voidaan luoda mukava lukukokemus, avannut lukemisen hyötyvaikutuksia lapsen kielenkehitykselle ja korostanut, kuinka ääneen lukeminen on ainut tehokkaaksi todettu tapa edistää pienten lasten lukuharrastuneisuutta.  Lukeminen ja lukutaito ovat yhteiskunnan sivistyksen edellytyksiä – ilman niitä tietoyhteiskunnassa on mahdotonta pärjätä. Miten helppoa ja vaivatonta onkaan istahtaa lasten kanssa sohvalle ja aukaista houkutteleva kirja. Heittäytyä satumaailmaan ja katsella kirjan kauniita kuvia. Ja kuin itsestään, siinä sivussa edistyvät lukemisen lukemattomat hyötyvaikutukset.

Opettajana asetan itselleni vain yhden uudenvuodenlupauksen: luen tulevana keväänä enemmän kuin menneenä syksynä!

Luetko sinä paljon kirjoja? Millaisesta kirjallisuudesta pidät? Olisiko sinulla jakaa joitain neuvoja tai vinkkejä lasten lukutaidon ja -innokkuuden tukemiseen?

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *