Vilkasta toimintaa ja keskittymisen harjoittelua

“Istu nyt!” “Rauhoitu!” – Keskittymisen puutteeseen ei kiellot auta.

Tuttu tilanne päiväkodin arjessa: Ryhmä lapsia hyörii levottomasti ympäriinsä, katse harhailee, jalat vispaavat, kädet heiluvat ja puhe käy lukuisista hijaisuuspyynnöistä huolimatta. Aikuinen komentaa: “Kuunnelkaa!” “Keskittykää!”

Lapsille keskittyminen voi olla vaikeaa monesta syystä. Ehkä merkittävin syy piilee siinä, että he ovat lapsia ja luonnollisestikin monessa suhteessa kovin kypsymättömiä. Itsesäätelytaidot ovat vasta kehittymässä. Myös ympäröivä maailma on täynnä ärsykkeitä: on toisia ihmisiä, ääniä, esineitä, tuoksuja, tuntemuksia ja vaikka mitä muuta. Lapsen voi olla mahdotonta istua paikoillaan tai toimia yhteisten ohjeiden mukaan, kun ympärillä tapahtuu kaikkea muuta kiinnostavaa!

En ole erityisopettaja enkä ole opiskellut erityispedagogiikkaa sivuaineena tai edes vapaaehtoisina opintoina. Silti olen saanut opettajakoulutukseni ja ajankohtaisten uutisartikkeleiden perusteella käsityksen, että lasten keskittymisen puute ja vilkkaus ovat yleisiä haasteita, jotka näyttäytyvät myös lisääntyneinä ylivilkkausdiagnooseina. Vastaavaa ongelmaa ei ole ollut vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, vaikka käsittääkseni esimerkiksi ADHD on vahvasti perinnöllistä. Mistä nykyajan levottomuus siis johtuu?

Oman kokemukseni mukaan 18 pienen lapsen päiväkotiryhmässä kenestä vain voi tulla levoton. Ja lain mukaanhan lapsia voi olla yhdessä ryhmässä jopa 24! Vaikka pyrimme päiväkotiarjessa kiireettömyyteen ja rauhallisuuteen, ovat ryhmätilanteet useimmiten täynnä menoa ja meininkiä. Omassa lapsiryhmässäni toimitaan yhdeksän lapsen pienryhmissä (ja pienimpiä ryhmiä emme henkilöstöresurssien vuoksi voi muodostaa). Kun yhdeksän lasta leikkii samassa huoneessa yhdessä tai erikseen, täyttyy tila nopeasti äänistä ja muista aistiärsykkeistä.

Yleensä lasten levottomuus syntyy ketjureaktiona. Yhtä lasta kiukututtaa. Toinen lapsi joutuu odottamaan hetken, että aikuinen voi auttaa kartongin leikkaamisessa. Kolmas haluaisi muovailla, muttei löydä muovailuvahoja. Neljännelle ja viidennelle lapselle on syntynyt erimielisyys pikkuautoista. Kuudes lapsista huutaa vessasta: “pyyhkimään!” Kolme muuta lasta leikkivät hippaa ja juoksevat ympäri huonetta. Alle kouluikäiset lapset ovat vielä pieniä, eikä heiltä voi vaatia kovinkaan itseohjautuvaa toimintaa tai hallittua käyttäytymistä. Keskittyminen, odottaminen, vuorottelu ja sopiminen ovat asioita, joita vasta opetellaan.

Millaisilla keinoilla lasten vilkkautta voidaan hillitä? Miten keskittymistaitoja harjoitellaan?

Joitakin pieniä keinoja olen huomannut opetustyössä toimiviksi:

  1. Strukturoi arki ja ennakoi. Varsinkin siirtymätilanteissa, kuten ulos pukiessa, lasten kannattaa olla pienissä ja hallituissa ryhmissä. Rutiinit helpottavat lapsen arkea, jotta hän osaa itsekin ennakoita tulevaa toimintaa.
  2. Pilko ohjeet ja yksinkertaista. Vaadi lapsia tekemään vaihe kerrallaan alusta loppuun. Tarvittaessa työvaiheita voi konkretisoida kuvien ja mallintamisen avulla.
  3. Älä kiellä, vaan komenna. Kun vilkas lapsi juoksee eteisessä ja törmäilee kaappeihin, komenna häntä ennemmin pysähtymään kuin kiellä juoksemasta. Näin vuorovaikutus on sävyltään positiivisempaa. Jos vilkasta lasta kieltää: “älä juokse”, hän saattaa tulkita pelkästään painokkaasti kuuluvan viimeisen sanan: “juokse”. Siksi komentaminen on usein kieltämistä tehokkaampaa.
  4. Anna positiivista palautetta. Kun lapsi toimii halutulla tavalla, kehu häntä. Se vahvistaa lapsen käsitystä siitä, kuinka hänen tulee toimia ja hän toimii niin mielellään jatkossakin.
  5. Salli keskittymistä tukeva liike. Pieni motorinen toiminta, kuten jalkojen heiluttelu tai puristelupallot, auttaa monia keskittymään paremmin.
  6. Kerro ja keskustele. Lapsen on tärkeää ymmärtää, miksi hänen halutaan toimivan tietyllä tavalla. Mitä tapahtuu, jos eteisessä kaikki heittelevät kenkiä ympäriinsä? Miksi maitolasi kädessä ei saa juosta? Selittäminen auttaa lasta ymmärtämään syy-seuraussuhteita.

Meidän viskarissa on käytössä laatikollinen erilaisia apuvälineitä, jotka auttavat lapsia keskittymään. Laatikosta löytyy hernepusseja, puristelupalloja, kuularatoja, istuinalustoja (oikeasti nämä on frisbee-kiekkoja), sinitarraa ja sählypalloja 😀 Kekseliäisyys on siis sallittua!

Kaikilla ryhmän lapsilla on mahdollisuus kokeilla erilaisia välineitä ja havainnoida, kuinka ne auttavat keskittymään. Jotkut lapset käyttävät välineitä päivittäin eri tilanteissa, toiset vain toisinaan. Joku lapsista kokee käsissä pyöriteltävän pallon häiritseväksi, mutta istuu rauhassa hernepussin päällä. Yksilöllisiä mieltymyksiä siis löytyy. Välinelaatikko helpottaa myös lasten välistä yhdenvertaisuuden tunnetta. He eivät kiinnitä huomiota erityislasten apuväleineisiin eivätkä koe “epäreiluutta” niistä.

Oletko sinä havainnut, että lasten levottomuus olisi viime aikoina lisääntynyt? Miten olet pyrkinyt rauhoittamaan lasten arkea?

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *