Älä sano näin varhaiskasvatuksen opettajalle

Viime kesänä lähdin kaverini kanssa lomalle Bulgariaan. Menolennolla vieressäni istui kaksi vanhempaa naista. He olivat hyvin puhelijaita ja kyselivät paljon. Kun kävi ilmi, että työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana, naiset pahoittelivat kovasti ammattini arvostusta ja pientä palkkausta. Toinen naisista totesi haluavansa mahdollistaa minullekin “lomatunnelmaan” pääsemisen. Hän tarjoitui maksamaan minulle ylihintaisen siiderin lentoyhtiön virvoketarjoilusta. Kieltäydyin ystävällisesti.

Meillä oli tänään töissä poikkeuksellisen mielenkintoinen kahvihuonekeskustelu! Puhuimme nimittäin rahasta.

Kasvatusala on tunnetusti naisvaltainen ja suhteellisen pienipalkkainen. Keväällä 2018 perustettiin Eileikkirahaa-kansanliike, jonka tavoitteena on ajaa parempia palkkoja korkeasti koulutetuille varhaiskasvattajille. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan kuukausipalkka on noin 2300 euroa.

En tässä postauksessa avaa sen tarkemmin syitä sille, mistä matala palkkaus johtuu, mutta voisin lyhyesti kuvata varhaiskasvatusalan palkkakonteksia: Varhaiskasvatusta korostetaan ihmisen kehityskulun kaikkein tärkeimpänä oppimisen ja kasvamisen vaiheena. EU, YK, OECD ja Maailmanpankki kannustavat panostamaan varhaiskasvatukseen ja siihen tehtyjen investointien uskotaan takaavan yhteiskunnalle seitsenkertaisen tuoton. Uudistuneet varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelma ovat lisänneet alan laatu- ja pätevyysvaatimuksia, mikä on tietenkin hyvä asia. Kuitenkin samaan aikaan myös varhaiskasvattajien työmäärä ja vastuu on lisääntynyt, mutta palkka ei ole noussut.

Tutkimusten mukaan iso osa varhaiskasvatuksen opettajista harkitsee alan vaihtoa, ja usein perusteena on juuri palkkakysymys. Varhaiskasvatuksen henkilöstön vaihtuminen on alalla  jo muutenkin suuri haaste, sillä se heijastuu huomattavasti työn laatuun ja varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten hyvinvointiin. Samaan aikaan pätevästä henkilökunnasta on pulaa: täyttämättömiä vakansseja on satoja ja lyhytaikaisia sijaisiakin vaikea löytää.  Palkkakysymystä on kärjistänyt entisestään se, että kuntia on epäilty palkkakartelliin syyllistymisestä. Onko oikeasti olemassa hiljainen sopimus siitä, että kunnat maksavat varhaiskasvatuksen opettajille minimipalkkaa?

Tänään kahvihuoneessa keskustelimme palkka-aiheesta surkuhupaisaan sävyyn. Päädyimme pohtimaan sitä, kuinka lähes jokaisella meistä on joku tuttava, joka on joskus kommentoinut palkkojamme mukapätevään sävyyn (todellisuudessa vain ilmaistakseen oman tietämättömyytensä). Jokainen meistä on joskus saanut aivan typeriä “neuvoja” ja “vinkkejä” omaan taloudelliseen menestykseen. Aivan liian usein kommentoija on ollut vieläpä toinen korkeasti koulutettu, jonka palkkapussi nyt vain sattuu olemaan suurempi. Rahapäissään on kaiketi helppoa esittää erilaisia “ohjeita”, joista pienituloisten olisi muka syytä ottaa opiksi.

Tähän väliin koen tarpeelliseksi huomauttaa, että vaikka postauksen aiheena onkin raha, niin seuraavien kohtien lukemisessa kannattaa hyödyntää myös huumorimieltä ;D

Älä siis sano varhaiskasvatuksen opettajalle:

“Ajattelet liikaa rahaa, jos kerta sanot olevasi kutsumusammatistasi.” – Kutsumusammatti ei tarkoita sitä, etteikö työstään voisi vaatia kohtuullista korvausta.

“Se on aina ammatinvalintakysymys.” – Ei se  kyllä läheskään AINA sitä ole.

“Onnea ei voi ostaa!” – Juu juu ei voikaan, mutta raha mahdollistaa monia asioita, jotka ovat usein yhteydessä myös onnentunteeseen.

“Raha ei tee onnelliseksi!” – Jep, samat perustelut kuin edelliseen. Lisäksi olisi syytä tiedostaa, että yhteiskunnallisten rakenteiden vuoksi matalapalkkaiset ammatit mielletään myös vähemmän arvostetuiksi ja vaikutusvaltaisiksi kuin korkeapalkkaiset ammatit.

“Työ tekijäänsä kiittää!” – Totta sekin ja usein onkin ihanaa kuulla palautetta hyvin tehdystä työstä <3 Se kiitos voisi kuitenkin näkyä myös palkkakuitissa.

“Tiedän niin, miltä susta tuntuu. Muakin harmittaa, kun ei ole vielä varaa tehdä enää tänä vuonna toista ulkomaanmatkaa.” – Epäilen vahvasti, tiedätkö sittenkään 😀 On huomioitavaa, että sosiaaliset todellisuudet ovat etääntyneet niin paljon toisistaan, etteivät ihmiset pysty realistisesti samaistumaan toistensa arkeen.

“Mistä sulle muka pitäisi maksaa? Siitä, että syötät lapsia ja vaihdat vaippoja?” – Tällaisten kommentoijien kannattaisi vaikka Googlata sana “varhaiskasvatus” ja selvittää, mitä se tarkoittaa 🙂

“Palkan suuruus kertoo työn vastuullisuudesta.” –  Ei pidä yksiselitteisesti paikkaansa. Palkan suuruus johtuu monestakin asiasta: työehtosopimuksesta, työntekijän kokemuksessa, palkkaneuvotteluista, poliittisista asetelmista…

“Eihän sellaisesta työstä voi maksaa, mikä ei tuota mitään!” – Kyseisen kommentin lipsauttaessaan kannattaisi perehtyä asiaan hieman tarkemmin. Varhaiskasvatus on yhteiskunnalle tuottoisaa niin taloudellisesti kuin väestön sivistys- ja kulttuuripääomankin kannalta.

Noniin, tällaista tällä kertaa! Tämän postauksen tavoitteena oli huomauttaa, millaisen richsplainingia varhaiskasvatuksen opettajat saattavat kokea – ainakin omassa tuttavapiirissäni.

Loppuun haluaisin huomauttaa, että palkoista todellakin kannattaa ja pitääkin puhua. Vaikka minä ja moni muukin varhaiskasvatuksen opettaja nautimme työstämme, on meillä perusteltu syy kritisoida alamme palkkauksia.

Oletko sinä kenties törmännyt richsplainingiin? Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulla on aiheesta?

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *