Pedagoginen dokumentointi: Lasten kaverisuhteet

Miten opettaja voi dokumentoinnin avulla vahvistaa lasten välisiä kaverisuhteita ja niiden kehittymistä?

Kysyin viime syksynä lapsiryhmäni jokaiselta lapselta: “Ketkä ovat sinun kavereitasi täällä päiväkodissa?” Lasten vastauksista piirsin paperille sotkuisen näköisen sosiogrammin. Heti ensisilmäyksellä minulle konkretisoitui, että lapsiryhmässäni oli muutamia “suosittuja” leikkikavereita sekä kourallinen sellaisia lapsia, joita kukaan ei nimennyt ystäväkseen. Päätin puuttua asiaan pikimmiten!

Kuvan sosiogrammi on kuvitteellinen eli nimet eivät ole lapsiryhmästäni 🙂

Olemme kasvatustiimini kanssa tehneet paljon töitä sen eteen, että ryhmässäni jokaisella lapsella olisi ystäviä. Että jokainen lapsi saisi kokea kuuluvansa ryhmään omana arvokkaana itsenään. Että jokainen tulisi nähdyksi ja kuulluksi.

Ryhmässäni aikuiset ovat aktiivisesti osallistuneet lasten leikkeihin ja mallintaneet ystävällisiä kaveritaitoja. Leikkitaitoja on myös harjoiteltu pöytäteatterin ja lastenkirjallisuuden avulla. Välillä testasimme leikkiarvontaakin… Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut se, että leikille on annettu aikaa, tilaa ja rauhaa.

Ja nyt, huhtikuussa, päätin kysyä uudestaan jokaiselta ryhmäni lapselta: “Ketkä ovat sinun kavereitasi täällä päiväkodissa?” Piirsin toisen sotkuisen sosiogrammin ja vertasin sitä aikaisempaan.

Tiedättekö, mitä havaitsin? Että lähes jokainen lapsista nimesi itselleen enemmän kavereita kuin syksyllä. Lapset myös nimesivät toisiaan vastavuoroisesti eli jos Ninnin mielestä Jussi on hänen kaverinsa niin myös Jussi tunsi samoin Ninniä kohtaan 🙂 Eikä kukaan ryhmäni lapsista jäänyt ilman yhtään mainintaa! Eli kaikilla heistä on ryhmässä ainakin yksi ystävä<3

Tämä havainto teki minut todella iloiseksi. Totesin ylpeänä tiimilleni, että me olemme onnistuneet vahvistamaan lasten kaveritaitoja ja tukemaan heidän ystävyyssuhteitaan. Olemme tehneet työmme hyvin! Miten kivalta tuntuukaan voida sanoa niin!

Tietysti lasten ystävyyssuhteiden vahvistuminen näkyy muuallakin kuin piirtämässäni sosiogrammissa: se näkyy jokapäiväisissä arkitoimissamme. Ryhmän ilmapiiri on luottavaisempi ja iloisempi. Riitatilanteet ja erimielisyydet ovat vähentyneet. Sen sijaan rauhalliset ja pitkäkestoiset leikkihetket ovat lisääntyneet.

Muistattehan tukea pieniä lapsi heidän ystävyyssuhteissaan 🙂 Päiväkoti-ikäiset lapset vasta harjoittelevat hyviä kaveritaitoja, joten positiivinen palaute ja ystävällisiin tapoihin rohkaisu on aivan äärimmäisen tärkeää!

Kuka oli sinun ensimmäinen lapsuuden ystäväsi? Minulla hän oli vuoden nuorempi serkkuni Henri<3

Olen käsitellyt pedagogista dokumentointia myös näissä postauksissa:

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *