Loruja ystävyydestä

Ihanaa ystävänpäivää!

Kokosin alle kymmenen omaa lempparirunoa ystävyydestä. Niistä voisi koota vaikka ystävyysaiheisen lorupussin 🙂
Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on kädessä avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen,
niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Lahja voi olla laulu
tai itse tehty taulu
tai auttamista
tai halaamista
tai hyvän sanan sanomista.
Siinä ei kulu kieli
ja tulee hyvä mieli.

Ollaan ystäviä, jookos?
Ollaan ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina.
Olet uskomattoman tärkeä
– ei kukaan saa sydäntäsi särkeä!

Kuusi kuusta vierekkäin,
seisoo katsoo metsään päin.
Kuusi kuusta miettii näin,
on hyvä olla lähekkäin.

Kuin puuron keskellä keltainen voi,
kuin harsokasteinen aamunkoi,
kuin kermavaahto kielenpäällä,
kuin liukuisi siivin kirkkaalla jäällä.
Sellainen olet Sinä ystävä kiltti,
lämmin kuin aito lapsuuden viltti.

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää
ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä, tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

Kaikki lapset, jotka leikkivät yksikseen,
saavat leikkitoverin vierelleen.
Hän on kanssasi, vaikka häntä ei näy,
hän sinunkin viereesi leikissä käy.
Ei kukaan häntä kuule, ei kukaan nää,
tuota tuntematonta ystävää.
Mutta läsnä hän on, sillä minnekään
ei jätä hän lasta yksinään …
… ja kun aika on mennä nukkumaan,
anna unen tulla, ole huoleti vaan.
Hän on luvannut, ettei tietenkään,
jätä lelujasi yksin pimeään.

Onko sun ystäväsi koira vai nalle,
illoin kun kaivaudet peittojen alle?
Tai ehkä kissa, niin pehmeä, sievä,
puolet sun tyynystä vievä.
Hoivaile ystävääsi, kuiskaile vaikka:
’ Täällä ei mörköjen oo kotipaikka.’
Rapsuta korvia, hellästi halaa,
ystäväsi luo joskus päivisinkin palaa.
– Marita Lindquist –

Tahtoisin tehdä puutarhan
Sinulle vartavasten
Sillä se on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi.
Ja sellaisia kukkia jotka
tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle
Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita
niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia
minä vielä jostain saisin
niin polkusi varret aivan täyteen
niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portin lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin
Kunpa ne suojelusenkelit
minä Sinulle antaa voisin!
– Hannele Huovi –

Hymy on kuin kaunis kukka,
tai jalassa oleva villasukka.
Vaikka olisi kurja sää,
se hyvältä tuntuu ja lämmittää.
– Paula Sahlberg –

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Muistathan tänään lähettää onnentoivotuksen lähimmäisellesi <3

Villasukkaluistelua!

Villasukkaluistelu on hauska ja kätevä tapa opetella luistelemisen alkeita sisätiloissa 😀

Meidän viskarilaisista osa ei ole koskaan luistellut, joten päätimme harjoitella luistelun alkeita päiväkodin jumppasalissa. Näin lapset saavat pienen ensikäsityksen luistelutekniikasta ennen kuin lähdemme luistelemaan lähikoulun ulkojäälle.

Ei muuta kuin villasukka jalan alle ja kokeilemaan!

Villasukkaluistelun avulla voi harjoitella oikeaa luisteluasentoa:

  • Polvet joustavasti koukussa.
  • Katse ylhäällä ja menosuuntaa kohti.
  • Asentona pieni etunoja ja paino jalkaterän keskikohdalla.

Harjoittelimme myös oikeaa luistelupotkua:

  • Potku takaviistoon.
  • Liukuessa paino kokonaan liukuvalla jalalla.
  • Potkun jälkeen potkaiseva jalka palautetaan lattiaan.
  • Kädet heiluvat rytmikkäästi potkujen tahdissa.
  • Luistelupotkut vaativat rohkeaa painonsiirtoa ja kehittävät tasapainoa!

Villasukkaluistelussa potkuja kannattaa harjoitella yski puoli kerrallaan. Eli ensin villasukka toisen jalan alle ja myöhemmin vaihto 🙂

Kun luistelupotkuissa pääsee vauhtiin, on hyvä osata myös vahingon varalta kaatua:

  • Aina pyritään kaatumaan takapuolelleen. Lapsista on hauska ajatella, että takapuoli toimii turvatyynynä 😀
  • Pää yritetään pitää ilmassa! Säästytään kopsautuksilta.
  • Kaatumisen jälkeen noustaan istumaan ja siitä ylös. Asetetaan villasukkajalka jäätä vasten ja sitten toinen jalka. Nousemista voi helpottaa käsillä.

Kaatuminenhan on luistelussa tosi yleistä, eikä sitä kannata jännittää. Kypärää on tärkeä käyttää myös villasukkaluistellessa!

Toteutimme jumppasaliin pienen luisteluradan:

  • Suora teippiviiva, jota pitkin tulee luistella.
  • Kiemurainen teippiviiva, jota pitkin tulee luistella.
  • Kartiot, joiden väli tulee pujotella.
  • Pallon kuljetus mailan avulla ja maalin yrittäminen.

Villasukkaluistelu oli hauskaa niin lapsista kuin aikuisistakin. Lapset saivat hieman itsevarmuutta luistelemiseen ja haluavat innoissaan lähteä harjoittelemaan myös ulkojäille.

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/fi/

Lopuksi vielä pari hyvää linkkivinkkiä, joista löytyy lisää tietoa, miten lasta voi opettaa luistelemaan:

Näin opetat lapsesi luistelemaan. 

YLE:n luistelukoulu. 

Suomen luisteluliiton luistelupassi. 

Koska luistellaan?

No tietenkin talvella!

Helmikuu on täynnä talviurheilua: käymme päiväkodin lasten kanssa pulkkamäessä laskiaisena, luistelemassa lähikoulun jäällä sekä vielä hiihtämässäkin päiväkodin viereisen puiston ladulla 😀

Tiedän kokemuksesta, että lapsiryhmän kanssa luistelemaan tai hiihtämään lähteminen on rehellisesti sanottuna vaivalloista. Vilskettä ja melskettä syntyy väistämättä. Useampi lapsi tarvitsee samanaikaisesti apua, neuvoa ja opastusta. Milloin monot on väärissä jaloissa, luistimen narut liian tiukalla tai kypärä aivan vinossa. Eikä puolet lapsista meinaa pysyä vielä pystyssäkään – oli kyse sitten kummasta lajista vaan!

Mutta sitähän se opettajan työ on, opettamista. Luistelemaan ja hiihtämään kannattaa lähteä sopivan pienissä porukoissa ja aikuisia on syytä olla tarpeeksi matkassa. Positiivista ja periksiantamatonta asennetta ei kannata unohtaa työpaikan kahvihuoneeseen, sillä sitä tullaan aivan varmasti tarvitsemaan. Fiksuimmat ovat ennakoineet ja harjoitelleet luistimien sitomista ja suksien kiinnittämistä jo ennakkoon päiväkodillä 😉

Kun nämä asiat ovat kunnossa, pääsee talviurheilusta ja tekemisen meiningistä nauttimaan. “Hupsista keikkaa, ei muuta kuin ylös vaan ja yritetään uudestaan!” Kovan harjoittelun myötä koetaan onnistumisia ja opitaan uusia taitoja. Ja ai että, mikä onkaan parempaa kuin termarissa odottava lämmin mehu kovan harjoittelun päätteeksi? Suloisempaa näkyä saa hakea, kun rivi punaposkisia lapsia istuu hangella höyryävät mehukupit kädessään <3

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Talviuhreilun tunnelmaan voi päästä myös laulamalla: kaikille on varmaan tuttu laulu Koska luistellaan ihan muuten vaan?  Laulu soljuu vieläpä mukavan rempseällä sävelellä 😀 

Ajattelin jakaa lauluun tukikuvat ja -viittomat. Päätin tällä kertaa testata, miten kuvat ja viittomat toimivat yhdessä. Mitä mieltä olette? Onko yhdellä sivulla liikaa asiaa, jos yksi sanoma ilmaistaan kolmella eri tavalla? Kuvat on muuten tuttuun tapaan Papunetistä. 

Koska luistellaan – kuvat ja viittomat

Ihania talviurheiluhetkiä!

Jokos sinä olet käynyt pulkkamäessä, hiihtämässä tai luistelemassa?

 

Pedagoginen dokumentointi 1: Rytmit ja rutiinit

Osallistuin viime syksynä koulutukseen Ilo ja oppiminen näkyviksi – pedagoginen dokumentointi työmenetelmänä. Sen innoittamana olen kehittänyt erilaisia tapoja, joilla pystyn dokumentoimaan lapsiryhmässäni toteutuvaa pedagogiikkaa.

Ajattelin toteuttaa pienimuotoisen “blogisarjan”, jossa esittelen erilaisia tapoja toteuttaa pedagogista dokumentointia 🙂 Tämä on sarjan ensimmäinen osa, jossa kerron yleisesti, mitä pedagogisella dokumentoinnilla tarkoitetaan ja mikä sen merkitys on varhaiskasvatuksessa. Lopuksi jaan myös yhden vinkin siitä, miten dokumentointia voi hyödyntää  lapsiryhmän rytmien ja rutiinien konkretisoinnissa.

1. Mitä on pedagoginen dokumentointi?

Opetushallitus, Varhaiskasvatussuunitelman perusteet, s. 37:

Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentit ja niiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta. Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen.

Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten tai henkilöstön havaintojen, avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tarkastella heidän kehitystään ja oppimistaan. Lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet tulevat näkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta.

Suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaan yksittäistä lasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen luonnetta. Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on toteuttaa varhaiskasvatusta lapsilähtöisesti. Dokumentoinnin avulla saatuja tietoja ja ymmärrystä hyödynnetään esimerkiksi työtapojen, oppimisympäristöjen, toiminnan tavoitteiden, menetelmien ja sisältöjen muokkaamisessa jatkuvasti lasten kiinnostusta ja tarpeita vastaavaksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisen dokumentoinnin prosessia (luku 1.3). Suunnitelmallista pedagogista dokumentointia tarvitaan myös lasten kehityksen ja oppimisen tuen tarpeiden arvioinnissa (luku 5).

Pidemmältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia ja henkilöstön toiminnan itsearviointia (luku 7.1).

Kuva on osoitteesta https://www.canva.com/photos/
Dokumentoinissa on kyse…

… asioiden ja tilanteiden tallentamisesta ja näkyväksi tekemisestä.

… tiedon välittämisestä.

Mitä voi dokumentoida?

Lapsiryhmän toimintaa.

Lasten maailmaa: kokemuksia ja ajatuksia.

Lasten oppimista, kasvua ja kehittymistä.

Leikkejä, retkiä, juhlia ja tapahtumia.

Mikä merkitys dokumentoinnilla on?

Lapselle: “Minä olen tärkeä ja minua arvostetaan. Muistojani ja oppimistani konkretisoidaan, ne tulevat minulle paremmin ymmärretyksi.”

Varhaiskasvattaja: “Voin suunnitella ja arvioida toimintaani olemalla tietoisempi lapsiryhmässäni tapahtuvasta pedagogiikasta. Pystyn seuraamaan omaa ammatillista kasvuani.”

Vanhemmille: “Pystymme seuraamaan lapsen kasvua päiväkodissa ja osallistumaan siihen. Kasvatusyhteistyömme ja luottamussuhde päiväkodin kanssa vahvistuu.”

Pohdittavaa:

Mitä haluamme dokumentoida ja miksi?

Kuka päättää siitä, mitä ja miten dokumentoidaan?

Tulevatko lapsille tärkeän jutut näkyviksi?

Kuka dokumentoi?

Milloin ja kuinka usein dokumentoimme?

Miten dokumentteja hyödynnetään pedagogisen toiminnan suunnittelussa, arvioinnissa ja kehittämisessä?

Miten dokumentointi heijastuu Vasuun?

2. Miten dokumentointia voi hyödyntää lapsiryhmän rutiinien konkretisoinnissa?

Meidän lapsiryhmässämme ollaan hyvin orientoituneita tiettyyn päivä- ja viikkorytmiin. Ryhmässä on useampi erityislapsi, jotka reagoivat herkästi pieniinkin muutoksiin. Lisäksi ajattelen, että toistuva rytmi ja tutut tavat tuovat kaikkien lasten arkeen turvallisuuden ja ennakoimisen tunnetta 🙂

Ryhmämme päivä- ja viikkorytmit ovat dokumentoituna lapsiryhmämme seinälle. Kuvat on tutusta Papunetin kuvapankista.

Päivärytmimme on aikataulutettu eli arkisin teemme tiettyjä asioita tiettyyn aikaan – siihenhän rytmit perustuvat. Toimintoja ei ole kuitenkaan tarkasti kellotettu, sillä emme kaipaa kiireen tunnetta lapsiryhmäämme 🙂

Viikkorytmissä toistuu neljä erilaista toimintoa: jumppa, kädentaidot, leikki ja viskaritehtävät. Nämä toiminnot ovat valikoituneet ryhmävasusta nousevien lasten tarpeiden perusteella.

Maanantaisin liikumme ja leikimme jumppasalissa.

Tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin teemme pieniä viskaritehtäviä, harjoittelemme kädentaitoja sekä leikimme ohjatusti.

Viskaritehtävät ovat pieniä kynäharjoitteita, kuten tehtävämonisteita ja värityskuvia. Niitä tehdessä harjoittelemme keskittymistä, ohjeiden noudattamista ja ajattelutaitoja. Tehtävät on suunniteltu lasten ikätason mukaisesti ja ne ovat luonteeltaan leikkimielisiä ja tutkivia. Korostamme oppimisen iloa emmekä arvioi lasten tekemiä tehtäviä.

Kädentaidot sisältävät laajasti erilaisia toimintoja, kuten askartelemista, maalaamista, rakentamista, ompelemista, leipomista yms. Kädentaidoissa lapset pääsevät tekemään itse ja kokeilemaan uusia asioita. Ohjatussa leikissä lapset leikkivät, laulavat ja loruilevat yhdessä aikuisen kanssa.

Ohjatusti leikkiessä harjoittelemme vuorovaikutustaitoja ja yhdessä toimimista. Leikin kautta opimme myös uusia asioita ympäröivästä maailmasta, kuten eläimistä, ammateista ja matematiikasta. Leikkiessä heittäydymme erilaisiin rooleihin ja leikkimaailmoihin, musisoimme, satuilemme ja loruilemme.

Perjantaisin vietämme koko päivän vapaasti leikkien.

Lasketaan lumihiutaleita!

Askartelin tämän pelin jo vuosi sitten, mutta sitä ollaan pelattu nykyisessäkin lapsiryhmässä 🙂 Pelissä harjoitellaan laskemista ja numeroiden tunnistamista.

Vuosi sitten lapsiryhmässäni oli kolme tyttöä, jotka rakastivat askartelua. He olivat usein apunani erilaisten opetusmateriaalien tekemisessä ja tämänkin pelin toteutuksesta iso kiitos kuuluu heille!

Peliin tarvitaan pyöreä kartonkikiekko, joka jaetaan sektoreihin. Sektoreiden määrä kannattaa miettiä pelaajien taitotason mukaan; Mitä enemmän sektoreita, sitä vaikeampi peli! Jokaiseen sektoriin piirretään tietty määrä lumihiutaleita.

Lisäksi tarvitaan jäätelötikkuja, joihin jokaiseen kirjataan yhden sektorin lumihiutaleiden määrää vastaava luku. Jäätelötikkujen määrä on siis sama kuin sektoreidenkin määrä.

Pelin idea on simppeli

Pelaajan / pelaajien täytyy laskea sektoreissa olevat lumihiutaleet ja asettaa oikea jäätelötikku kyseiseen sektoriin.

Lopuksi tarkistetaan, menikö laskutoimitukset oikein 🙂

Pelistä voi keksiä myös miljoona erilaista variaatiota: eri vuodenaikoihin sopivat kuvat, eläin-, dinosaurus- tai ajoneuvoteema… Vain mielikuvitus on rajana!

 

Näin tuhoat innovatiivisuuden

Pitkästä aikaa opiskeluun liittyvää postausta, nimittäin hieman pohdintoja innovaatiojohtamisen -kurssin teemoista 🙂

Innovointi eli uudistaminen

  • Innovaatiolla tarkoitetaan ideaa, joka toteutetaan käytännössä.
  • Innovaatio innostaa muita kehittämään ja kokeilemaan jotain vastaavaa tai jopa parempaa.
  • Usein innovaatioilla onkin monia erilaisia toteutusmahdollisuuksia.
  • Innovaatiosta hyötyvät sekä kehittäjä itse että sen käyttäjät.

Organisaatiot tarvitsevat innovaatioita kehittyäkseen jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Uusiutuminen voidaan nähdä koko organisaation olemassaolon ehtona. Toimintaa täytyy kehittää uusin ja kekseliäin tavoin, tuottein ja palveluin. Jotta innovaatioita voitaisiin toteuttaa, vaaditaan organisaatiossa tehokasta innovatiivisuuden johtamista.

Tutkimusten mukaan organisaatioiden innovatiivisuus kumpuaa henkilöstön innovatiivisuudesta, asenteista, innokkuudesta ja luovuudesta. Innovaatioiden johtamisessa kaikkein tärkeintä on asettaa toiminnalle selkeä suunta ja johtaa sen mukaisesti.

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Suoritan tällä hetkellä innovaatiojohtamisen opintoja, jotka ovat saaneet minut tarkastelemaan johtamista kokonaan uudesta näkökulmasta. Olen miettinyt paljon sitä, miten yksilöiden, ryhmien, rakenteiden ja kokonaisten organisaatioiden innovatiivisuutta johdetaan. Aina loppujen lopuksi pohdintojen vastaus täsmentää arvojen, asenteiden, osaamisen ja tavoitteiden tärkeyttä.

Innovaatioiden johtamista voi tarkastella konkreettisemmin, kun mietitään, miten innovatiivisuutta ei johdeta. Eli mitenkäs se kaikki innokkuus ja luovuus oikein tapetaan?

Päätin (osittain huumorimielessä) kääntää pakan päälaelleen ja koota pari esimerkkiä, kuinka ei ainakaan kannata toimia, jos haluaa olla osaava innovaatiojohtaja. Toisin sanoen: näin kannattaa toimia vain, mikäli aikomuksena on sabotoida laadukkaat työtulokset, kieltää ympäriltään tekemisen ilo, koetella muiden mielenterveyttä ja tuhota kaikki omat uramahdollisuudet.

Ja toisaalta.. Jos mikään alla olevista kuvauksista ei kohdistu sinuun, olet kaiketi päässyt jyvälle hyvästä innovaatiojohtamisesta 😀

Eli näin tuhoat innovatiivisuuden:

  1. Ensinnäkin päätä, ettet arvosta mitään luovuushömppää tai muuta pehmeisiin arvoihin pohjautuvaa liibalaabaa. Sano se ääneen; monesti ja monelle.
  2. Älä kannusta, vaan lannista! ”Huono idea”, ”Tyhmä kysymys”, ”Älä ajattele, vaan tee niin kuin käsketään”.
  3. Pidä itsesi mahdollisimman kiireisenä. Stressaannu. Tukahduta itsesi työpaikan päivittäiseen kiireen tunteeseen ja pidä pinna kireänä. Älä pysähdy miettimään tai pohtimaan, sillä se on ajanhukkaa.
  4. Pidä sinnikkäästi kiinni siitä ajatuksesta, että luovuus = taiteellisuus. Eikä taiteellisuutta tarvita työelämässä, ellei kyseessä satu olemaan jokin taidealan yritys. Luovuudella ei ole mitään tekemistä ongelmanratkaisun tai tiedon työstämisen kanssa.
  5. Pelko on paras motivaattori.
  6. Ole epäluotettava. Pidä yllä jatkuvaa epävarmuutta.
  7. Kolmen koon sääntö: Kiristä, kiellä ja kontrolloi.
  8. Hukuta alaisesi ylivoimaisiin haasteisiin. Älä anna aikaa, äläkä resursseja.
  9. Ole tuuliviiri. Toimi mielialasi mukaan äläkä turhaan laadi mitään suunnitelmallisia asiakirjoja saati noudata niitä.
  10. Käyttäydy huonosti; puhu epäkohteliaasti, halveksi, pilkkaa, ivaile, välttele, vähättele, irvaile ja laiminlyö.
  11. Tartu kaikkiin pieniin virheisiin ja muistuta niistä vielä pitkänkin ajan jälkeen.
  12. Luota vasta, kun luottamus ansaitaan.
  13. Älä kehitä tai arvioi omaa työtäsi. Olet jo riittävän hyvä.
  14. Sulje silmäsi työyhteisön ongelmilta.
  15. Ole itse työyhteisöni ongelma.
Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Mikäli olet todellisuudessa sortunut johonkin yllä näkyvistä kuvauksista, suosittelen pikaisesti pyytämään anteeksi ja korjaamaan omaa epäasiallista käytöstä! Jos olet vieläpä jostain syystä sattunut pääsemään esimiesasemaan tai muuten vaikutusvaltaiseen työtehtävään, niin kannattaisi harkita jonkinlaista lisäkouluttautumista.

Ja jos olet epäasiallisen ja loukkaavan käytöksen uhri, toivottavasti pystyt viemään asiaa eteenpäin! Huono käytöstä ei pidä missään nimessä hyväksyä.

Lopuksi voi päätellä, että työyhteisön innovatiivisuuteen vaikuttaa merkittävästi muun muassa esimiehen pätevyys, työyhteisön ilmapiirin ja työelämän laatu.  Jokaisen työtä tekevän olisi syytä tiedostaa, että tämän hetken tilastot suomalaisten työpaikkakiusaamisesta ovat kansainvälisesti hälyttävät. Työyhteisöissä vallitsee perinteisesti vaikenemisen kulttuuri, jossa ongelmat kielletään ja poljetaan. Suomalaisten työntekijöiden osaaminen on huippuluokkaa, mutta yhteisöissä toimeen tuleminen takkuaa.

Työelämään tarvitaan yhä enemmän rohkeita esimiehiä ja alaisia, jotka omalla osaamisellaan ja käytöksellään muuttavat työyhteisöjä kannustavimmiksi. Positiivinen ja turvallinen ilmapiiri kannustaa henkilöstä innovatiiviseen ajatteluun, mikä edistää niin työelämälaatua kuin työn taloudellisiakin tuloksia.

Vinkkejä Runebergin päivään

Johan Ludvig Runebergin päivää vietetään 5.2. Hän on Suomen kansallisrunoilija ja hänen tuotannollaan on suuri merkitys suomalaisen kansallisaatteen syntymiselle. Runebergin päivä on myös liputuspäivä.

Lasten kanssa Runebergin päivää voi käsitellä monin tavoin:

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Kertosäe:
Runeperi, peri peri,
runoja keri, keri, keri,
suuresta runolankarullasta
HEI!
Runeperi, peri, peri,
runoja keri, keri, keri,
Suomen maasta ja mullasta.

(Kertosäkeen ajan pyöritellään käsiä kehon edessä)

1. Runoja aamulla kirjoitti,
runoja päivällä kirjoitti,
runoja illalla kirjoitti –
ja sitten joi torttukahavit! x2

(Kirjoitetaan sanoja ilmaan, torttukahvi -kohdassa hörpätään mielikuvistuskupista :D)

Kertosäe x2

2. Pieniä sanoja kirjoitti,
suuria sanoja kirjoitti,
valtavia sanoja kirjoitti
ja sitten joi torttukahavit! x2

(Kirjoitetaan eri kokoisia sanoja ilmaan, torttukahvi -kohdassa hörpätään mielikuvituskupista :D)

Kertosäe x2

3. Maamme-laulun kirjoitti,
Vänrikki Stoolin kirjoitti,
nimensä allekirjoitti
ja sitten joi torttukahvit. x2

(Kirjoitetaan sanoja ilmaan, torttukahvi -kohdassa hörpätään mielikuvistuskupista :D)

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä! Helmikuussa vietetään paljon erilaisia merkki- ja juhlapäiviä, kun kalenteriin on merkattu niin laskiaiset, ystävän päivät kuin Runebergin päiväkin. Usein juuri Runebergin päivä jää lasten kanssa vähemmälle huomiolle. Tässä asiassa pitäisi todellakin skarpata, nimittäin lapsilla on oikeus tutustua kansalliskirjailijaamme! 🙂

Värilaulu

Olen aikaisemmin kertonut, että meidän viskarissa ollaan innostuttu tukiviittomista. Tällä hetkellä harjoittelemme viittomaan värejä.

Ihan yllätyin, miten nopeasti lapset oppivat uudet viittomat, vaikka niitä onkin aika monta! Viskarilaiset ovat niin innokkaita oppimaan, että muistavat monet sanat paremmin kuin opettaja 😀

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Olemme laulaneet ja leikkineet omasta lapsuudestani tuttua värilaulua. Jos värilaulu ei ole entuudestaan tuttu, sen voi kuunnella Youtubesta. Me olemme leikkineet laulua myös niin, että lapset saavat vuorotellen päättää siihen tulevat värit ja liikkeet 🙂

VÄRILAULU viitottuna

Kuvat viittomiin on Papunetistä.

Jos tukiviittomat kiinnostaa enemmänkin, suosittelen tutustumaan Käsipuhe-sivustoon. Käsipuhetta voi seurata myös Instagramista, jonne päivittyy aktiivisesti uusia viittomisohjeita 🙂

Piippolan vaarilla oli talo

Tämä tutusta laulusta ideoitu leikki kehittää kognitiivisia ajattelutaitoja.

Ensin lauletaan tuttu lastenlaulu Piippolan vaarista. 

“Piippolan vaarilla oli talo,

hiiala hiiala hei!

Vaari se hoiteli possujansa,

hiiala hiiala hei!

Röh röh siellä

Ja röh röh täällä.

Siellä röh, täällä röh

Joka puolella röh röh.

hiiala hiiala hei!”

Laulua voi myös leikkiä tukiviittomien avulla 🙂

Piippolan vaari tukiviittomat – Lue Mua!

(Tukiviittomat Papunetin viittomamateriaaleista.)

Sitten leikitään:

Asetellaan lattialle/pöydälle kuvat Piippolan vaarista ja hänen eläimistään. Minä tulostin tarvittavat kuvat Papunetin kuvapankista.

Muut leikkivät sulkevat silmänsä, kun yksi heistä valitsee jonkun eläimistä ja piilottaa sen selkänsä taakse. Tämän jälkeen muiden pitää yrittää muistaa, mikä eläimistä puuttuu. KIM-leikin idea siis 🙂

Leikinomaisuutta saadaan lisää, kun silmien sulkemisen ajaksi “tulee yö“. Ja kun silmät saa avata, “tulee aamu“. Me olemme leikkineet tätä myös niin, että lapset saavat kertoa, minne kadonnut eläin on lähtenyt, esimerkiksi: “Yksi eläimistä on lähtenyt kouluun / uimahalliin / leikkipuistoon. Kuka se on?” Lapsista on hauskaa, kun lehmä menee uimahalliin tai kana sirkukseen 😀

Aluksi eläimiä kannattaa olla vain muutamia ja niitä voi leikin edetessä lisätä.

 

 

Hyvät tavat ilon tuo meidän sydämiin

Meidän päiväkodissa järjestetään kerran kuukaudessa koko talon laulutuokio. Jokainen lapsiryhmä on harjoitellut laulutuokiolle pienen lauluesityksen, joka lauletaan yhdessä muiden ryhmien kanssa. Viimeksi meidän viskarilaiset esittivät ihanan laulun nimeltään Hyvät tavat 🙂 Laulu on musiikkipedagogi Siina Hirvosen käsialaa. Ryhmässäni käytetään paljon tukiviittomia kommunikoinnin tukena, joten lisäsimme myös tähän lauluun tukiviittomat ole hyvä, kiitos ja anteeksi.

Nuo kolme sanaa ovat olleet ryhmässämme kovassa harjoituksessa. Eivätkä pelkästään uuden laulun opettelussa, vaan päivittäisessä vuorovaikutuksessa! Viisivuotiaat lapset kiinnostuvat yhä enemmän sellaisista leikeistä ja peleistä, joissa on selkeät säännöt. Kuitenkin neuvottelutaitoja vasta harjoitellaan, joten erimielisyyksiä ja ristiriitoja kohdataan päivittäin. Tunteiden sanoittaminen, periksi antaminen ja häviäminen on vielä paikoin vaikeaa. Kiukustuessaan lapset sanovat ilkeitä ja loukkaavia asioita (viisivuotiasta ei voi loukata pahemmin kuin haukkumalla vauvaksi tai tyhmäksi). Sosiaalisia taitoja hiotaan päivä päivältä taitavammiksi.

Myös kaverit ovat todella tärkeitä ja lapset muodostavat ensimmäisiä pysyviä ystävyyssuhteita. Kavereiden mielipiteet vaikuttavat yhä vahvemmin siihen, mikä on lapsista kivaa ja hienoa. Lapset haluavat tehdä vaikutuksen toisiin lapsiin ja aikuisiin. He leuhkivat ja mahtailevat.  Toisinaan perättömillä puheilla saatetaan myös peitellä omaa epävarmuutta tai osaamattomuutta.

Työpaikallani pyritään jokapäiväisissä kohtaamisissa lisäämään lasten keskinäistä kunnioitusta sekä toisten ihmisten arvostamista. Puhumme toisille ystävälliseen sävyyn ja myönnämme tekemämme vahingot (nämä koskevat myös meitä aikuisia!).

Jaan alla olevasta linkistä tukiviittomat ja -kuvat Hyvät tavat– lauluun. Kuvat on peräisin Papunetistä. 

Hyvät tavat – laulu.

Vaalitko sinä hyviä käytöstapoja? 🙂

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/