Itsestä huolehtimisen ja arjen taidot

Kuluneen kevään aikana meidän viskaritoiminnassa ovat korostuneet itsestä huolehtimisen ja arjen taidot. Aihe on ollut vahvasti läsnä jokapäiväisessä arjenpegagogiikassa. Sen lisäksi olemme keskustelleet arjen taidoista viskaritehtävien yhteydessä ja tehdeet aiheeseen liittyviä kynätehtäviä. Jaan niistä osan nyt tänne bloginkin puolelle 🙂

Mitä varhaiskasvatussuunnitelma sanoo itsestä huolehtimisen ja arjen taidoista?

“Itsestä huolehtimiseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät taidot ovat kaikille tärkeitä. Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekä ohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen. Lasten itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä tuetaan. Lapsia autetaan, ja heitä kannustetaan pyytämään apua sitä tarvitessaan. Lasten kanssa harjoitellaan erilaisia taitoja kuten pukeutumista, ruokailua sekä henkilökohtaisesta hygieniasta ja omista tavaroista huolehtimista. Lapsia ohjataan toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä sekä lähiluonnossa ja liikenteessä. Lasten kanssa käsitellään heidän hyvinvointiaan edistäviä asioita kuten levon, ravinnon, liikunnan ja mielen hyvinvoinnin merkitystä. Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. Lapsia ohjataan myös kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa.” (VASU, 2016, 23.)

“Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohja lasten terveyttä ja hyvinvointia arvostavalle sekä fyysistä aktiivisuutta edistävälle elämäntavalle yhdessä huoltajien kanssa. Tämä oppimisen alue (Kasvan, liikun ja kehityn) tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjen taitoihin liittyvää laaja-alaista osaamista.” (VASU, 2016, 46.)

“Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Lapsia ohjataan omatoimiseen ruokailuun ja monipuoliseen, riittävään syömiseen. Päivittäiset ateriahetket järjestetään kiireettömässä ilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria. Eri aistien avulla ja tutkimalla tutustutaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen ja makuominaisuuksiin. Ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät lasten ruokasanaston kehittymistä.” (VASU, 2016, 46-47.)

“Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään sekä henkilökohtaisesta hygieniastaan tuetaan. Lasten kanssa keskustellaan liikkumisen, levon ja hyvien ihmissuhteiden merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissä tilanteissa. Näitä voivat olla muun muassa pukeutumis-, ruokailu-, leikki- sekä ulkoilutilanteet. Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviä sääntöjä ja tapoja. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksia pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.” (VASU, 2016, 47.)

Kynätehtävät

Hyvä ja terveellinen ruoka -kynätehtävä

Miten ruoka kulkee vatsassa -kynätehtävä

Mitä ihmisen sisällä on -kynätehtävä

Puhtaat hymyhampaat -kynätehtävä

Riittävä uni ja lepo -kynätehtävä

Säänmukainen pukeutuminen -kynätehtävä

Turvataidot -kynätehtävä

Kuulen tehtävistä mielelläni palautetta! 🙂

Jänis ja kilpikonna

Lapsiryhmässäni niin aikuiset kuin lapsetkin ovat innostuneet e-kirjoista. Hyviä lasten e-kirjoja löytyy läjäpäin kirjastosta. Myös internetistä, kuten Papunetin pelisivuilta pystyy maksutta lukemaan perinteisiä satuja sähköisessä muodossa.

Pari viikkoa sitten luimme opettavaisen tarinan Jänis ja kilpikonna. Tarinan sanoma oli lapsista niin puhutteleva, että lopulta päädyimme lukemaan sen peräti neljästi 😀

Tein lapsille myös tarinaan liittyvän kynätehtävän:

Lue Mua! – Kynätehtävä JÄNIS JA KILPIKONNA

Kynätehtävässä kuvaa täydennetään piirtämällä siihen tarinan loppuratkaisu. (Myös pohjakuva on Papunetin kuvapankista.)

Meidän viskarissa lapsia on yritetty innostaa piirtämään. Jostain syystä värityskuvat ovat olleet paljon suuremmassa suosiossa ja ehkä osittain myös siitä syystä lapset ovat vastahakoisia piirtämään itse. He suhtautuvat hyvin kriittisesti omaan kädenjälkeensä, koska omia piirroksia verrataan värityskuviin.

Piirtämään voi kuitenkin oppia ainoastaan harjoittelemalla, ja siksi kasvatustiimini kannustaa lapsia sinnikkäästi yrittämään ja kokeilemaan. Erityisesti hauskat ja leikinomaiset kynätehtävät motivoivat meidän viskarilaisia tarttumaan kynään. On ollut kiva huomata, miten nopeasti harjoittelu tuottaa tulosta. Lasten kädentaidot ovat kehittyneet nopeasti ja he ovat huomanneet sen itsekin 🙂

Jos satuihin pohjautuvat kynätehtävät kiinnostavat, kannattaa tutustua myös Tuhkimo-tehtävään.

Kivaa tekemistä pääsiäiseksi

Pääsiäinen on vuoden iloisempia juhlia: pajunkissat, virpojat, suklaamunat, tipuset, kanaset, pupuset, kevätaurinko ja pasha saavat hymyn tämän open huulille 🙂

Meidän viskarissa pääsiäiseen on valmistauduttu monin tavoin. Ajattelin vinkata muutamista ideoista myös tänne:

Koristelkaa vitsoja ja lähtekää virpomaan

Tämä on kaikista pääsiäisperinteistä oman lapsuuteni suosikki. Mikä olisikaan parempi tapa viettää palmusunnuntaita kuin kiertää naapurostossa virpomassa?

Virvon varvon,
tuoreeks,
terveeks,
tulevaks vuodeks,
vitsa sulle,
palkka mulle!

Aika monta noitaa hiipi aivan hiljaa rappusilla tirskuen.
Aika monta noitaa hiipi aivan hiljaa luokse ovikellojen.
 
Koska ovi aukeaa?
Koska jonkun nähdä saan?
Koska yhtä aikaa huudetaan, 
päästäänkö me virpomaan?
 



Kokeilkaa marmorikuulilla ja haarukalla maalaamista! Lopputuloksena syntyy hauska tipumaalaus 🙂

Tehkää kynätehtävä, jossa esitellään suomalaisia pääsiäisperinteitä:

Lue Mua! – Suomalaiset pääsiäisperinteet

Laulakaa ja tanssikaa kanapolkan tahtiin

Lue Mua! – Kanapolkka

Askarrelkaa suloinen tipukoriste tyhjästä pilttipurkista

Lukekaa hauska ja opettavainen lastenkirja: Herra pupun suklaatehdas

Riemukasta ja suklaantäyteistä pääsiäistä kaikille!

Lasten toivesatu: Tuhkimo

Jaossa materiaalivinkki sekä pari ajatusta lasten osallisuudesta.

Tuhkimo-satu on meidän viskariryhmän suosikkeja; olemme lukeneet kirjan melkein puhki! (Kirjaimellisesti, sillä joulukuussa jouduin jo teippaamaan kirjan sivuja :D)

Tarina on varmaan kaikille tuttu ja se löytyykin lähes kaikista klassisista satukokoelmista. Tuhkimo löytyy myös e-kirjana Papunetin sivuilta! Me olemme lukeneet satua niin perinteisestä kirjasta kuin älytaulultakin, jolloin useampi lapsi mahtuu samaan aikaan katsomaan e-kirjan kuvia.

Usein lukuhetken jälkeen viskareiden nukkekoti muuttuu kuninkaanlinnaksi, ja satu käydään uudestaan läpi leikkien. Vaikka Tuhkimo mielletäänkin perinteiseksi prinsessasaduksi, kiinnostaa se meidän lapsiryhmässä niin tyttöjä kuin poikiakin 🙂

Lapset toivoivat syksyllä myös Tuhkimo-aiheista kynätehtävää. Laitan tehtävän jakoon myös teille – jos siellä ruudun toisellakin puolella satuttaisiin tykkäämään Tuhkimosta 🙂

Tuhkimo -moniste Lue Mua!

Lisäksi haluaisin sanoa pari sanaa lasten osallisuudesta.

Nykyisin varhaiskasvatuksessa kehotetaan kuulemaan lasten toiveita sekä vastaamaan niihin. Jotta tämä voidaan toteuttaa pedagogisesti, henkilöstöllä tulee olla ymmärrys siitä, miten ja millaisissa asioissa lasten toiveita pyydetään. Meidän viskarilaiset osaavat selkeästi ilmaista, millaisista asioista he ovat kiinnostuneita ja mitä he haluaisivat oppia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset saisivat päättää, mitä asioita viskarissa tehdään ja opitaan. Päätöksenteko ja vastuu siitä on aina päiväkodin henkilöstöllä. Esimerkiksi viisivuotias lapsi ei välttämättä kykene kypsästi päättämään, mitä ruokaa tänään syötäisiin tai mennäänkö aamupäivällä ulkoilemaan. Siksi aikuisen vastuulla on päättää, mitä syödään ja lapsi voi päättää, paljonko hän syö. Aikuisen vastuulla on päättää, että ulkoilu kuuluu arkitoimintoihin ja lapsi voi päättää, mitä hän leikkii ulkona.

Minä olen opettajana päättänyt, että lapsiryhmässäni luetaan säännöllisesti erilaisia lastenkirjoja. Lasten lukuintoa pyrin pitämään yllä siten, että lapset saavat itse päättää, millaisia kirjoja he haluavat lukea. Jos luettu kirja on ollut mieluinen, sen ympärille rakennetaan leikkimaailma ja sitä hyödynnetään myös uuden oppimisessa. Vaikka leikit ja tehtävät ovat yhdessä ideoituja, minä opettajana vastaan siitä, että toiminta on pedagogista. Läheskään aina toiminnan pedagogisuus ei tarkoita aikuisjohtoisuutta tai suunnitelmallisuutta, vaan pedagoginen toiminta kattaa myös spontaaneja yhdessä olemisen ja tekemisen hetkiä.

Kun varhaiskasvatuksessa pyritään kuulemaan lasten toiveita, tulisi henkilöstön myös pohtia, miten toimitaan, jos toiveita ei pystytäkään toteuttamaan? Kun pienelle lapselle antaa luvan toivoa ihan mitä tahansa, ovat toiveet harvoin realistisia. Minä kokeilin tätä kerran ja kysyin lapsilta suoraan, mitä he haluaisivat päiväkodissa tehdä. Vastaukset vaihtelivat karkin syömisestä tivolirannekkeisiin ja uusien lelujen saamiseen. Tällöin jouduin vastaamaan, että valitettavasti heidän toiveitaan ei pysty sellaisenaan toteuttamaan. Tuolloin lapsista tuskin tuntui kovin vaikutusvaltaisilta. Jatkossa olen pyrkinyt kysymään sellaisia kysymyksiä, joihin arvioin lasten kykenevän vastaamaan realistisesti: Millaisia viskaritehtäviä haluaisitte tehdä? Mikä kirja luettaisiin? Haluatko välipalaksi omenan vai banaaniin? Rakennetaanko maja vai askarrellaanko?

Mielestäni valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma kuvaa osuvasti lasten osallistumista ja vaikuttamista:

”Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan näitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kautta lasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidot muovautuvat.” (s. 24.)

Mitä sinä ajattelet lasten osallisuudesta? Miten osallisuuden toteuttaminen on mielestäni onnistunut?

Kynätehtävä: Suomalaiset jouluperinteet

Jaoin viime perjantaina monisteen erilaisista tavoista viettää joulua ja tänään vuorossa on moniste suomalaisista jouluperinteistä. Meidän viskarissa kynätehtävä tehtiin niin, että kerroin lapsille erilaisista jouluperinteistä ja sitä mukaan he värittivät kuvia monisteesta 🙂 Simppeli ohje, mutta värittäminen oli kivaa ja samalla jäi paljon aikaa keskustelulle.

Tietoa suomalaisista jouluperinteistä

Moniste: SUOMALAISET JOULUPERINTEET – Lue Mua!

Ja taas kerran mainittakoon, että kuvat on Papunetistä! 😀

Meidän lapsiryhmässä on valmistauduttu jouluun monin tavoin ja olemme toteuttaneet joitain suomalaisia jouluperinteitäkin: Olemme esimerkiksi leiponeet pipareita, askarrelleet joulukortit lasten perheille ja laulaneet joululauluja. Meidän viskarissa on myös oma joulukalenteri, jonka luukuista paljastuu jouluaiheisia loruja/lauluja ja tarroja. Jonain päivänä aiomme katsoa myös Yle Areenasta Mauri Kunnaksen elokuvan Joulupukki ja noitarumpu, joka sattuu olemaan myös allekirjoittaneen opettajan mielestä paras jouluelokuva 🙂

Millaisia jouluperinteitä teillä on? Oletteko puhuneet perinteistä lasten kanssa? 

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Kynätehtävä: erilaisia tapoja viettää joulua

Teimme tänään päiväkodissa jouluisen monisteen (meillä kynätehtäviä kutsutaan viskaritehtäviksi). Käsittelimme suomalaisista jouluperinteitä ja mietimme, miten eri tavoin joulua voikaan viettää.

Alta löytyy linkit monisteeseen sekä johdatusmateriaaliin. Kuvat on muuten Papunetistä – yllätys yllätys :D.

Erilaiset tavat viettää joulua

Miten sinun perheesi viettää joulua – Lue Mua!

Me teimme monisteen niin, että jaoimme ne ensin lasten mukaan kotiin vietäksi. Lapset tekivät monisteen yhdessä vanhempiensa kanssa ja toivat sen takaisin päiväkotiin. Päiväkodissa kävimme keskustellen läpi, millaisia erilaisia jouluperinteistä lasten perheissä on. Keskustelua riitti paljon ja jokainen lapsista halusi ylpeänä jakaa omia perinteitään.

Meidän lapsiryhmässä on myös muutama lapsi, jotka eivät vakaumuksellisista syistä vietä joulua. Heidän perheensä ovat islaminuskoisia ja siksipä puhuimme myös heidän uskontonsa tärkeistä juhlapäivistä: Eid al-fitr:ista ja Eid al-adha:sta. Ne ovat muslimeille yhtä tärkeitä juhlia kuin joulu meille länsimaalaisille 🙂 Noiden juhlien ajankohta lasketaan islamilaisen kalenterin mukaan ja toinen niistä ajoittuu ensi keväälle. Vietämme kyseistä juhlaa myös pienimuotoisesti päiväkodissa.

Minulle on opettajana tärkeää, että jokaisen lapsen vakaumus saa näkyä lapsiryhmässä. Meidän ryhmäämme kuuluu varsin kirjavasti erilaisia vakaumuksia kolmesta eri kristillisestä katsomuksesta, islaminuskosta sekä uskonnottomiakin. Nykyisen varhaiskasvatussuunnitelman myötä päiväkodeista on poistunut uskontokasvatus ja tilalle on tullut katsomuskasvatus. Liian usein uskontokasvatuksen poistuminen tulkitaan niin, että ei sitten käsitellä mitään uskontoihin liittyvää. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole oikea lähestymistapa, ja varhaiskasvatussuunnitelma toteaakin aika kattavasti, mitä asioita katsomuskasvatus pitää sisällään:

“Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, s. 43)

Meidän ryhmässämme lapset ovat viime viikkoina keskustelleet paljon joulusta ja erityisesti joulukalenterit ja joulupukille kirjoitetut lahjakirjeet ovat suosittuja puheenaiheita. Kerran eräs islaminuskoinen lapsi sanoi, että hän ei ole kirjoittanut joulupukille, koska joulupukki ei vieraile heidän kotonaan. Yksi lapsista oli ymmärtänyt tämän niin, että kyseinen lapsi on ollut tuhma, koska joulupukkihan ei vieraile ilkeiden lasten luona. Onneksi lapset ottivat asian uudestaan puheeksi monistetta tehdessämme, niin pystyimme oikaisemaan syntyneen väärinkäsityksen ja keskustelemaan asiasta yhdessä.

Aluksi minulla oli pieni huoli siitä, ettei osa lapsista joutuisi keskustellessa toiseuden asemaan. Oli kuitenkin kiva huomata, miten avoimesti lapset itse halusivat kertoa omista juhlaperinteistään. Ja muut olivat vilpittömästi kiinnostuneita ja halusivat tietää lisää 🙂 Lapsen maailma on siitä ihana, että siellä ei vielä ole vahvoja stereotypioita ja kumoutumattomia perusolettamuksia.

Iloista joulun aikaa kaikille!

Kaksi ylintä kuvaa osoitteesta: https://pixabay.com/