Pedagoginen dokumentointi: Lasten kaverisuhteet

Miten opettaja voi dokumentoinnin avulla vahvistaa lasten välisiä kaverisuhteita ja niiden kehittymistä?

Kysyin viime syksynä lapsiryhmäni jokaiselta lapselta: “Ketkä ovat sinun kavereitasi täällä päiväkodissa?” Lasten vastauksista piirsin paperille sotkuisen näköisen sosiogrammin. Heti ensisilmäyksellä minulle konkretisoitui, että lapsiryhmässäni oli muutamia “suosittuja” leikkikavereita sekä kourallinen sellaisia lapsia, joita kukaan ei nimennyt ystäväkseen. Päätin puuttua asiaan pikimmiten!

Kuvan sosiogrammi on kuvitteellinen eli nimet eivät ole lapsiryhmästäni 🙂

Olemme kasvatustiimini kanssa tehneet paljon töitä sen eteen, että ryhmässäni jokaisella lapsella olisi ystäviä. Että jokainen lapsi saisi kokea kuuluvansa ryhmään omana arvokkaana itsenään. Että jokainen tulisi nähdyksi ja kuulluksi.

Ryhmässäni aikuiset ovat aktiivisesti osallistuneet lasten leikkeihin ja mallintaneet ystävällisiä kaveritaitoja. Leikkitaitoja on myös harjoiteltu pöytäteatterin ja lastenkirjallisuuden avulla. Välillä testasimme leikkiarvontaakin… Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut se, että leikille on annettu aikaa, tilaa ja rauhaa.

Ja nyt, huhtikuussa, päätin kysyä uudestaan jokaiselta ryhmäni lapselta: “Ketkä ovat sinun kavereitasi täällä päiväkodissa?” Piirsin toisen sotkuisen sosiogrammin ja vertasin sitä aikaisempaan.

Tiedättekö, mitä havaitsin? Että lähes jokainen lapsista nimesi itselleen enemmän kavereita kuin syksyllä. Lapset myös nimesivät toisiaan vastavuoroisesti eli jos Ninnin mielestä Jussi on hänen kaverinsa niin myös Jussi tunsi samoin Ninniä kohtaan 🙂 Eikä kukaan ryhmäni lapsista jäänyt ilman yhtään mainintaa! Eli kaikilla heistä on ryhmässä ainakin yksi ystävä<3

Tämä havainto teki minut todella iloiseksi. Totesin ylpeänä tiimilleni, että me olemme onnistuneet vahvistamaan lasten kaveritaitoja ja tukemaan heidän ystävyyssuhteitaan. Olemme tehneet työmme hyvin! Miten kivalta tuntuukaan voida sanoa niin!

Tietysti lasten ystävyyssuhteiden vahvistuminen näkyy muuallakin kuin piirtämässäni sosiogrammissa: se näkyy jokapäiväisissä arkitoimissamme. Ryhmän ilmapiiri on luottavaisempi ja iloisempi. Riitatilanteet ja erimielisyydet ovat vähentyneet. Sen sijaan rauhalliset ja pitkäkestoiset leikkihetket ovat lisääntyneet.

Muistattehan tukea pieniä lapsi heidän ystävyyssuhteissaan 🙂 Päiväkoti-ikäiset lapset vasta harjoittelevat hyviä kaveritaitoja, joten positiivinen palaute ja ystävällisiin tapoihin rohkaisu on aivan äärimmäisen tärkeää!

Kuka oli sinun ensimmäinen lapsuuden ystäväsi? Minulla hän oli vuoden nuorempi serkkuni Henri<3

Olen käsitellyt pedagogista dokumentointia myös näissä postauksissa:

Varhaiskasvattaja, osallistu Piki-koulutukseen!

Osallistuin reilu viikko sitten Piki-koulutukseen. Koulutus oli mielestäni todella hyvä ja haluan suositella sitä kaikille varhaiskasvattajille!

Piki-toimintamallin avulla tunnistetaan ja ehkäistään kiusaamista päiväkoti-ikäisten lasten keskuudessa. Kiusaamiseen puututaan erityisesti lasten vuorovaikutus- ja tunnetaitoja vahvistamalla.

Piki-toimintamallin verkkosivuilta voi ladata maksutta koulutuksissa hyödynnettävät diat, jotka sisältävät paljon faktatietoa pienten lasten kiusaamisesta sekä sen ehkäisystä. Lisäksi itselleen voi hankkia Piki-toimintamalliin kuuluvan lasten kuvakirjan, kasvattajan oppaan sekä materiaalipaketin. Olin itse yllättynyt tuotteiden edullisesta hinnasta niiden laatuun nähden – jokainen tuote maksaa noin 25e.

Miksi sitten pidin Piki-koulutuksesta ja innostuin toimintamallin tarjoamista materiaaleista? Koska koulutus tarjosi suoraan käytännön neuvoja ja apua siihen, miten varhaiskasvattajat voivat tukea lasten vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kehittymistä sekä ehkäistä kiusaamista. Materiaalit ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisten tekemiä ja juuri siksi ne sopivat täydellisesti pienten lasten arkiseen toimintaympäristöön, kuten päiväkotiin. Materiaalien sisällöt ovat suoraan päiväkoti-ikäisten lasten maailmasta. Kaveritaitoja ja kiusaamista käsitellään pienelle lapselle sopivalla ja ymmärrettävällä tavalla.

Esimieheni aikoi tilata Piki-materiaalit päiväkodillemme ja tuskin maltan odottaa, että pääsen testaamaan niitä omassa lapsiryhmässäni! Voisin kirjoittaa sittemmin havaintoja siitä, olenko havainnut materiaalin vaikuttavan lapsiryhmäni ilmapiiriin 🙂

Oletko sinä osallistunut Piki-koulutukseen tai hyödyntänyt toimintamallia lapsiryhmässäsi?

Hyvää varhaiskasvatuspäivää!

Tänään, 21.3.2019, juhlitaan valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää!

Merkkipäivän tavoitteena on lisätä tietoisuutta varhaiskasvatuksen opettajien arvokkaasta työnkuvasta sekä laadukkaan varhaiskasvatuksen tärkeydestä. Meidän päiväkodissa päivää vietetään tuomalla pedagogiikkaa näkyväksi: päätimme järjestää päiväkodin aulassa taide- ja valokuvanäyttelyn 🙂 Näyttelyssä esiteltiin alkuvuoden aikana lapsiryhmissä toteuttettuja pedagogisia projekteja.

Askartelimme viskarilaisten kanssa taidenäyttelyyn unelmakartat ja niistä tuli kyllä aika ihanat<3 Unelmakartat sopivat hyvin meidän tämän kevään projektiin, jossa tutkimme ihmisen elämää 😀

Oottekos muuten nähneet Lastentarhanopettajaliiton esitettä varhaiskasvatuksen opettajan osaamisesta? Kannattaa tutustua! Siinä avattiin mielestäni hienosti, mitä kaikkea vakaopen työnkuvaan ja ammattitaitoon kuuluu.

Jos joku tuttusi työskentelee varhaiskasvatusalalla, niin juuri tänään on se päivä, jolloin sinun kannattaa sanoa hänelle: “teet tärkeää työtä” <3

Pala unelmien kaupunkia

Osallistuimme viskareiden kanssa kotipaikkakuntamme järjestämään kilpailuun, jossa lapset ideoivat ja rakensivat kierrätysmateriaaleista palan unelmiensa kaupunkia.

Ideoimme lasten kanssa yhdessä, mitä kaikkea heidän unelmiensa kaupungissa olisi. Lopuksi äänestimme, minkä idean toteuttaisimme kilpailun rakennusprojektissa. Suuren enemmistön päätöksellä meidän viskarilaiset ryhtyivät rakentamaan koirapuistoa 😀

Ja katsotaa, miten hieno siitä tuli!!

Unelmien koirapuistoon saa mennä kaikki maailman kiltit koirat ja sieltä löytyy paljon mukavuuksia, kuten koirien temppurata, simpukkalampi ja rantasauna <3 Myös lapset saavat leikkiä puistossa yhdessä koirien kanssa.

Open apua tarvittiin lähinnä vain puiston sommittelussa 🙂

Kyllä jo pienetkin lapset osaavat suunnitella ja toteuttaa todella hienoja luomuksia!!

Hyvä aikuinen

On aika kysyä lapsilta: Millainen on hyvä aikuinen?

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

“Hyvä aikuinen on kiva ja leikkii mun kanssa.”

“Aikuinen pitää sylissä jos minulla on paha mieli jos vaikka kaadun.”

“No semmonen aikuinen, joka höpöttää aina joskus.”

“Hyvä aikuinen komentaa ilkeitä lapsia.”

“Aikuinen osaa istua nätisti tuolilla ja syödä nätisti.”

“Aikuinen leikkii ja pelaa. Ja leikkii.”

“Semmonen, joka osaa hoitaa lapsia.”

“Hyvä aikuinen auttaa pukemaan, jos en ite osaa laittaa hanskoja tai lahkeita.”

“Semmonen, joka osaa tehdä ruokaa.”

“Semmonen, joka tykkää kissoista ja kaikista söpöistä eläimistä.”


Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Oletko sinä näillä kriteereillä hyvä aikuinen? 😀

ENSIN, SITTEN, LOPUKSI

Kirjoitin vähän aikaa sitten lasten keskittymisongelmista ja nyt ajattelin sivuta aihetta uudelleen.

Tyypillisesti vilkas lapsi hämmentyy ympärillä olevista aistiärsykkeistä ja hänen on vaikea kiinnittyä tekemään vaadittua toimintaa. Lasta voi auttaa keskittymään esimerkiksi konkretisoimalla toimintoihin kuuluvia vaiheita.

Erilaisiin tilanteisiin sisältyviä vaiheita voi konkretisoida lapselle esimerkiksi ensin, sitten ja lopuksi -mallin avulla. Malli näyttää lapselle, kuinka asia ensin aloitetaan, sitten sitä suoritetaan eteenpäin ja lopuksi työ saadaan päätökseen. Oman kokemukseni perusteella tällainen jäsentely selkeyttää vilkkaalle lapselle paljon sitä, mitä häneltä vaaditaan kyseisessä tilanteessa 🙂 Mallia hyödyntäen aikuinen voi tarvittaessa myös “palauttaa” lapsen takaisin keskeneräiseen tilanteeseen.

Olen tehnyt ensin, sitten ja lopuksi -mallin eräälle oman lapsiryhmäni viskarilaiselle. Mallissa hahmotetaan värityskuvan tekemiseen liittyviä työvaiheita:

ENSIN, SITTEN, LOPUKSI – LUE MUA!

Vastaavia malleja voi tehdä mistä tahansa tilanteista tai toiminnosta: pukemisesta, syömisestä, vessassa käymisestä, askartelemisesta… 🙂

Oletko sinä hyödyntänyt kuvia lapsen keskittymisen tukena?

Pienen pieni veturi

Tässä jakoon tuttu lastenlaulu ja siihen sopiva numeroleikki!

1. Laulu Pienen pienestä veturista

“Pienen pieni veturi, aamulla kerran

hieroi hyvin savuisia silmiään.

Sitten se pihisi ja puhisi ja yski:

Tsuku tsuku tsuku tsuku*,

lähdetään!”

* Musiikkipedagogisesti on olennaista, että “tsuku tsuku” -säkeen ajaksi laulu vaihtuu hetkellisesti puheeksi.

Alla olevasta linkistä löytyy laulun sanat kuvitettuina (kuvat Papunetistä ja Pixabaysta.)

PIENEN PIENI VETURI – Lue Mua!

2. Junaleikki

Leikkiin tarvitaan junakortit

Levitetään kortit lattialle/pöydälle. Jotta pieni veturi voi lähteä matkaan, tulee sen vaunut laittaa oikeaan numerojärjestykseen. Jos leikkiin haluaa hieman lisähaastetta, voi vaunut järjestää myös esimerkiksi suurimmasta pienimpään.

Leikkiin voi lisätä halutessaan nappeja, joita tulee asetella jokaisen vaunun “kyytiin” vaunuun merkityn lukumäärän verran.

Iloisia leikkihetkiä!

Arjen ekotekoja opettajan työssä

Tänä vuonna otan askeleen kohti kestävempää elämäntapaa.

Luonto ja ympäristö ovat aina olleet minulle tärkeitä asioita. Viime aikojen uutisoinnista viisastuneena haluan kiinnittää yhä enemmän huomiota omiin elämäntapoihini ja kehittää niitä pysyvästi kestävempään suuntaan.

Teen jossain vaiheessa erillisen postauksen siitä, miten kestävä elämäntapa näkyy henkilökohtaisessa arkielämässäni, mutta näin alkajaisiksi haluan kirjoittaa siitä, millaisia ympäristöystävällisiä ensiaskeleita olen alkuvuoden aikana ottanut työssäni varhaiskasvatuksen opettajana. Varhaiskasvatuksen arvomaailmassa luotetaan vahvasti siihen, että pienin ja varmoin askelin edetään kohti hyvää lopputulosta. Samaa filosofiaa hyödynnän myös matkallani kohti ekologisempaa elämää 🙂

Tammi- ja helmikuussa olen:

1.Kiinnostunut päiväkotien ja koulujen Vihreä lippu -ohjelmasta ja tutustunut Vihreän lipun julkaisemaan opettajan ympäristöoppaaseen. 

2. Vähentänyt lapsiryhmäni paperin kulutusta: Lapsiryhmäni värityskuvien, tehtävämonisteiden ja piirustuspapereiden koko on puolittunut A4:sta A5:een. Tein viime syksynä havainnon, että lapset harvoin piirtävät koko paperia täyteen ja yleensä paperin keskustaa koristaa pieni piirros. Myös A4:n kokoiset väritys kuvat jaksetaan juuri ja juuri värittää puoliväliin. Näinpä ollen päätin pienentää paperien kokoja ja lapset olleet muutokseen tyytyväisiä. Yksi heistä kommentoi, että ihanaa kun päiväkodissa on nykyään söpöjä pikkutehtäviä, kun viskarissa ollaan vähän kuin pikkukoululaisia 🙂

Tässä linkki muutamiin A5-kokoisiin värityskuviin. Kuvat on Supercoloring-sivustolta, josta löytää paljon erilaisia maksuttomia värityskuvia. 

3. Keskustellut lasten kanssa ruokahävikistä ja kehitellyt uusia ruokailukäytöntöjä. Jatkossa ruokaa tarjoilessa pyydän lapsia arvioimaan nälkänsä suuruutta ja annostelen ruokaa sen mukaisesti. Tarjoilemme kohtuullisen kokoisia annoksia, jotta lapset jaksavat syödä lautasen tyhjäksi. Uusia ruokia maistaessa lautasella otetaan ruokaa vain pikkuisen. Halutessaan ruokaa saa aina lisää 🙂

4. Puolittanut ryhmässä käytetyt käsipaperit, servetit ja siivousrätit.

5. Kiinnittänyt huomiota energian kulutukseen ja esimerkiksi siihen, ettei jumppasalissa tai vessassa tarvitse pitää valoja päällä silloin, kun tiloja ei käytetä.

6. Keskustellut lasten kanssa yhteisten tavaroiden huolehtimisesta. Usein yhteiset tavarat nähdään toisarvoisina omiin tavaroihin nähden ja päiväkodin leluja saatetaan suotta heitellä, potkia yms. Asiasta on keskusteltu lasten kanssa ja olemme kiinnittäneet enemmän huomiota siihen, että me kaikki olemme vastuussa käyttämistämme yhteisistä tavaroista.

Myös lapsiryhmässäni esillä olevan tavaran määrää on vähennetty. Lasten on helpompi valita mieleistä toimintaa muutamasta vaihtoehdosta. Myös luovuus kehittyy, kun lapset keksivät vanhoille tavaroille uusia käyttötarkoituksia ja -yhteyksiä. Aika ajoin ryhmän leluja voi viedä varastoon säilöön ja varastosta ottaa uusia leluja tilalle 🙂

Ryhmän siistinä pitäminen ja tavaroista huolehtiminen on helpompaa, kun tavaraa on kohtuullinen ja hallittu määrä.

Kirjavinkki: Johanna Venho ja Annastiina Syväjärven hauska lastenkirja Yllin kyllin pohtii hauskalla tavalla tavaran paljoutta ja ihmisten tavarasuhteita. 

Myöhemmin kevään aikana:

Jatkossa minua kiinnostaisi seurata ja vaikuttaa isommassa mittakaavassa päiväkotimme energiankulutukseen ja ruokailussa tarjottavan kasvisruoan laatuun. Lasten kanssa haluaisin keskustella enemmänkin tavaroiden merkityksestä. Keväällä olisi hauskaa toteuttaa myös leikkimielinen tutkimus, jossa seurattaisiin lasten hyötyliikunnan määrää ja kannustettaisiin mahdollisuuksien mukaan kulkemaan päiväkoti-, kauppa- ja harrastusmatkoja kävellen tai pyöräillen. Myös kierrätysteemaa olisi kiva käsitellä lasten kanssa. Esimerkiksi askertelumateriaaleissa olisi hauska hyödyntää askartelumateriaaleina.

Päivittelen ehdottomasti blogiinkin, miten ympäristöasiat tulevat jatkossa näkymään lapsiryhmäni pedagogiikassa!

SOSIAALINEN TARINA: Kun olen vihainen

Hyödynnän opetuksessani paljon erilaisia sosiaalisia tarinoita. Useimmiten suunnittelen tarinan juuri omaa lapsiryhmääni tai yksittäistä lasta varten.

Sosiaalisen tarinan on tarkoitus olla lyhyt ja yksinkertaistettu kuvas jostain tietystä tilanteesta. Tarinan tarkoituksena on opettaa lapselle sosiaalisia taitoja ja toivotunlaista käyttäymistä kyseissä tilanteessa. Viitottu rakkaus -sivustolla on mielestäni loistavat ohjeet sosiaalisten tarinoinen tekemiseen ja käyttämiseen 🙂 Sivuilta löytää paljon myös valmiiksi tehtyjä tarinoita!

Sosiaalisissa tarinoissa on olennaisinta, että ne sisältävät selkeitä kuvia ja yksinkertaisia lauseita. Sosiaalinen tarina kirjoitetaan aina minä-muodossa. Tarinalla on tärkeä olla ratkaisukeskeinen ja onnellinen loppu 🙂

Omassa lapsiryhmässäni on harjoiteltu paljon pettymysten sietämistä ja kiukkupuuskien hallintaa. Olen tehnyt kaksi teemaan sopivaa sosiaalista tarinaa:

KUN OLEN VIHAINEN

MITÄ TEEN, KUN OLEN VIHAINEN

Tarinoiden kuvat on Papunetistä!

Oletko sinä kokeillut sosiaalisten tarinoiden tekemistä? 🙂

Vilkasta toimintaa ja keskittymisen harjoittelua

“Istu nyt!” “Rauhoitu!” – Keskittymisen puutteeseen ei kiellot auta.

Tuttu tilanne päiväkodin arjessa: Ryhmä lapsia hyörii levottomasti ympäriinsä, katse harhailee, jalat vispaavat, kädet heiluvat ja puhe käy lukuisista hijaisuuspyynnöistä huolimatta. Aikuinen komentaa: “Kuunnelkaa!” “Keskittykää!”

Lapsille keskittyminen voi olla vaikeaa monesta syystä. Ehkä merkittävin syy piilee siinä, että he ovat lapsia ja luonnollisestikin monessa suhteessa kovin kypsymättömiä. Itsesäätelytaidot ovat vasta kehittymässä. Myös ympäröivä maailma on täynnä ärsykkeitä: on toisia ihmisiä, ääniä, esineitä, tuoksuja, tuntemuksia ja vaikka mitä muuta. Lapsen voi olla mahdotonta istua paikoillaan tai toimia yhteisten ohjeiden mukaan, kun ympärillä tapahtuu kaikkea muuta kiinnostavaa!

En ole erityisopettaja enkä ole opiskellut erityispedagogiikkaa sivuaineena tai edes vapaaehtoisina opintoina. Silti olen saanut opettajakoulutukseni ja ajankohtaisten uutisartikkeleiden perusteella käsityksen, että lasten keskittymisen puute ja vilkkaus ovat yleisiä haasteita, jotka näyttäytyvät myös lisääntyneinä ylivilkkausdiagnooseina. Vastaavaa ongelmaa ei ole ollut vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, vaikka käsittääkseni esimerkiksi ADHD on vahvasti perinnöllistä. Mistä nykyajan levottomuus siis johtuu?

Oman kokemukseni mukaan 18 pienen lapsen päiväkotiryhmässä kenestä vain voi tulla levoton. Ja lain mukaanhan lapsia voi olla yhdessä ryhmässä jopa 24! Vaikka pyrimme päiväkotiarjessa kiireettömyyteen ja rauhallisuuteen, ovat ryhmätilanteet useimmiten täynnä menoa ja meininkiä. Omassa lapsiryhmässäni toimitaan yhdeksän lapsen pienryhmissä (ja pienimpiä ryhmiä emme henkilöstöresurssien vuoksi voi muodostaa). Kun yhdeksän lasta leikkii samassa huoneessa yhdessä tai erikseen, täyttyy tila nopeasti äänistä ja muista aistiärsykkeistä.

Yleensä lasten levottomuus syntyy ketjureaktiona. Yhtä lasta kiukututtaa. Toinen lapsi joutuu odottamaan hetken, että aikuinen voi auttaa kartongin leikkaamisessa. Kolmas haluaisi muovailla, muttei löydä muovailuvahoja. Neljännelle ja viidennelle lapselle on syntynyt erimielisyys pikkuautoista. Kuudes lapsista huutaa vessasta: “pyyhkimään!” Kolme muuta lasta leikkivät hippaa ja juoksevat ympäri huonetta. Alle kouluikäiset lapset ovat vielä pieniä, eikä heiltä voi vaatia kovinkaan itseohjautuvaa toimintaa tai hallittua käyttäytymistä. Keskittyminen, odottaminen, vuorottelu ja sopiminen ovat asioita, joita vasta opetellaan.

Millaisilla keinoilla lasten vilkkautta voidaan hillitä? Miten keskittymistaitoja harjoitellaan?

Joitakin pieniä keinoja olen huomannut opetustyössä toimiviksi:

  1. Strukturoi arki ja ennakoi. Varsinkin siirtymätilanteissa, kuten ulos pukiessa, lasten kannattaa olla pienissä ja hallituissa ryhmissä. Rutiinit helpottavat lapsen arkea, jotta hän osaa itsekin ennakoita tulevaa toimintaa.
  2. Pilko ohjeet ja yksinkertaista. Vaadi lapsia tekemään vaihe kerrallaan alusta loppuun. Tarvittaessa työvaiheita voi konkretisoida kuvien ja mallintamisen avulla.
  3. Älä kiellä, vaan komenna. Kun vilkas lapsi juoksee eteisessä ja törmäilee kaappeihin, komenna häntä ennemmin pysähtymään kuin kiellä juoksemasta. Näin vuorovaikutus on sävyltään positiivisempaa. Jos vilkasta lasta kieltää: “älä juokse”, hän saattaa tulkita pelkästään painokkaasti kuuluvan viimeisen sanan: “juokse”. Siksi komentaminen on usein kieltämistä tehokkaampaa.
  4. Anna positiivista palautetta. Kun lapsi toimii halutulla tavalla, kehu häntä. Se vahvistaa lapsen käsitystä siitä, kuinka hänen tulee toimia ja hän toimii niin mielellään jatkossakin.
  5. Salli keskittymistä tukeva liike. Pieni motorinen toiminta, kuten jalkojen heiluttelu tai puristelupallot, auttaa monia keskittymään paremmin.
  6. Kerro ja keskustele. Lapsen on tärkeää ymmärtää, miksi hänen halutaan toimivan tietyllä tavalla. Mitä tapahtuu, jos eteisessä kaikki heittelevät kenkiä ympäriinsä? Miksi maitolasi kädessä ei saa juosta? Selittäminen auttaa lasta ymmärtämään syy-seuraussuhteita.

Meidän viskarissa on käytössä laatikollinen erilaisia apuvälineitä, jotka auttavat lapsia keskittymään. Laatikosta löytyy hernepusseja, puristelupalloja, kuularatoja, istuinalustoja (oikeasti nämä on frisbee-kiekkoja), sinitarraa ja sählypalloja 😀 Kekseliäisyys on siis sallittua!

Kaikilla ryhmän lapsilla on mahdollisuus kokeilla erilaisia välineitä ja havainnoida, kuinka ne auttavat keskittymään. Jotkut lapset käyttävät välineitä päivittäin eri tilanteissa, toiset vain toisinaan. Joku lapsista kokee käsissä pyöriteltävän pallon häiritseväksi, mutta istuu rauhassa hernepussin päällä. Yksilöllisiä mieltymyksiä siis löytyy. Välinelaatikko helpottaa myös lasten välistä yhdenvertaisuuden tunnetta. He eivät kiinnitä huomiota erityislasten apuväleineisiin eivätkä koe “epäreiluutta” niistä.

Oletko sinä havainnut, että lasten levottomuus olisi viime aikoina lisääntynyt? Miten olet pyrkinyt rauhoittamaan lasten arkea?