Jänis ja kilpikonna

Lapsiryhmässäni niin aikuiset kuin lapsetkin ovat innostuneet e-kirjoista. Hyviä lasten e-kirjoja löytyy läjäpäin kirjastosta. Myös internetistä, kuten Papunetin pelisivuilta pystyy maksutta lukemaan perinteisiä satuja sähköisessä muodossa.

Pari viikkoa sitten luimme opettavaisen tarinan Jänis ja kilpikonna. Tarinan sanoma oli lapsista niin puhutteleva, että lopulta päädyimme lukemaan sen peräti neljästi 😀

Tein lapsille myös tarinaan liittyvän kynätehtävän:

Lue Mua! – Kynätehtävä JÄNIS JA KILPIKONNA

Kynätehtävässä kuvaa täydennetään piirtämällä siihen tarinan loppuratkaisu. (Myös pohjakuva on Papunetin kuvapankista.)

Meidän viskarissa lapsia on yritetty innostaa piirtämään. Jostain syystä värityskuvat ovat olleet paljon suuremmassa suosiossa ja ehkä osittain myös siitä syystä lapset ovat vastahakoisia piirtämään itse. He suhtautuvat hyvin kriittisesti omaan kädenjälkeensä, koska omia piirroksia verrataan värityskuviin.

Piirtämään voi kuitenkin oppia ainoastaan harjoittelemalla, ja siksi kasvatustiimini kannustaa lapsia sinnikkäästi yrittämään ja kokeilemaan. Erityisesti hauskat ja leikinomaiset kynätehtävät motivoivat meidän viskarilaisia tarttumaan kynään. On ollut kiva huomata, miten nopeasti harjoittelu tuottaa tulosta. Lasten kädentaidot ovat kehittyneet nopeasti ja he ovat huomanneet sen itsekin 🙂

Jos satuihin pohjautuvat kynätehtävät kiinnostavat, kannattaa tutustua myös Tuhkimo-tehtävään.

Kivaa tekemistä pääsiäiseksi

Pääsiäinen on vuoden iloisempia juhlia: pajunkissat, virpojat, suklaamunat, tipuset, kanaset, pupuset, kevätaurinko ja pasha saavat hymyn tämän open huulille 🙂

Meidän viskarissa pääsiäiseen on valmistauduttu monin tavoin. Ajattelin vinkata muutamista ideoista myös tänne:

Koristelkaa vitsoja ja lähtekää virpomaan

Tämä on kaikista pääsiäisperinteistä oman lapsuuteni suosikki. Mikä olisikaan parempi tapa viettää palmusunnuntaita kuin kiertää naapurostossa virpomassa?

Virvon varvon,
tuoreeks,
terveeks,
tulevaks vuodeks,
vitsa sulle,
palkka mulle!

Aika monta noitaa hiipi aivan hiljaa rappusilla tirskuen.
Aika monta noitaa hiipi aivan hiljaa luokse ovikellojen.
 
Koska ovi aukeaa?
Koska jonkun nähdä saan?
Koska yhtä aikaa huudetaan, 
päästäänkö me virpomaan?
 



Kokeilkaa marmorikuulilla ja haarukalla maalaamista! Lopputuloksena syntyy hauska tipumaalaus 🙂

Tehkää kynätehtävä, jossa esitellään suomalaisia pääsiäisperinteitä:

Lue Mua! – Suomalaiset pääsiäisperinteet

Laulakaa ja tanssikaa kanapolkan tahtiin

Lue Mua! – Kanapolkka

Askarrelkaa suloinen tipukoriste tyhjästä pilttipurkista

Lukekaa hauska ja opettavainen lastenkirja: Herra pupun suklaatehdas

Riemukasta ja suklaantäyteistä pääsiäistä kaikille!

Varhaiskasvattaja, osallistu Piki-koulutukseen!

Osallistuin reilu viikko sitten Piki-koulutukseen. Koulutus oli mielestäni todella hyvä ja haluan suositella sitä kaikille varhaiskasvattajille!

Piki-toimintamallin avulla tunnistetaan ja ehkäistään kiusaamista päiväkoti-ikäisten lasten keskuudessa. Kiusaamiseen puututaan erityisesti lasten vuorovaikutus- ja tunnetaitoja vahvistamalla.

Piki-toimintamallin verkkosivuilta voi ladata maksutta koulutuksissa hyödynnettävät diat, jotka sisältävät paljon faktatietoa pienten lasten kiusaamisesta sekä sen ehkäisystä. Lisäksi itselleen voi hankkia Piki-toimintamalliin kuuluvan lasten kuvakirjan, kasvattajan oppaan sekä materiaalipaketin. Olin itse yllättynyt tuotteiden edullisesta hinnasta niiden laatuun nähden – jokainen tuote maksaa noin 25e.

Miksi sitten pidin Piki-koulutuksesta ja innostuin toimintamallin tarjoamista materiaaleista? Koska koulutus tarjosi suoraan käytännön neuvoja ja apua siihen, miten varhaiskasvattajat voivat tukea lasten vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kehittymistä sekä ehkäistä kiusaamista. Materiaalit ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisten tekemiä ja juuri siksi ne sopivat täydellisesti pienten lasten arkiseen toimintaympäristöön, kuten päiväkotiin. Materiaalien sisällöt ovat suoraan päiväkoti-ikäisten lasten maailmasta. Kaveritaitoja ja kiusaamista käsitellään pienelle lapselle sopivalla ja ymmärrettävällä tavalla.

Esimieheni aikoi tilata Piki-materiaalit päiväkodillemme ja tuskin maltan odottaa, että pääsen testaamaan niitä omassa lapsiryhmässäni! Voisin kirjoittaa sittemmin havaintoja siitä, olenko havainnut materiaalin vaikuttavan lapsiryhmäni ilmapiiriin 🙂

Oletko sinä osallistunut Piki-koulutukseen tai hyödyntänyt toimintamallia lapsiryhmässäsi?

Sadutuksen taikaa

Lapset rakastavat satuja. On ihana käpertyä turvallisen aikuisen syliin kuuntelemaan omaa suosikkisatuaan. Yhtä kivaa on myös se, kun saa luoda uuden tarinan kokonaan ihan itse!

Sadutus on työväline, joka korostaa lapsen oman äänen kuulemista ja osallisuutta. Sadutuksessa lapsi luo ja kertoo oman tarinansa. Satu voi olla täysin fiktiivinen tai perustua lapsen omiin kokemuksiin. Tärkeintä on se, että lapsi saa kertoa juuri sellaisen sadun juuri sillä tavalla, kuten itse kokee parhaaksi.

Aikuisen tehtävänä on kuunnella ja dokumentoida satu joko kirjoittamalla tai äänittämällä. Kun satu on valmis, se luetaan tai kuunnellaan yhdessä. Halutessaan lapsi voi tehdä satuun muutoksia.

Pedagogisena dokumentointivälineenä sadutus toimii esimerkiksi lasten leikkiessä, musisoidessa, tutkiessa ja opetellessa uusia asioita. Tuolloin he toimivat aidosti ja avoimesti ilman arvioinnin aiheuttamaa painetta. Uusia satuja voikin luoda missä ja milloin vain!

Sadutuksen ohje on oikeasti niin simppeli kuin miltä se kuulostaakin:

”Kerro minulle satu. Minä kirjoitan sen ylös. Lopuksi luen satusi, ja voit tehdä siihen muutoksia, jos haluat.”

Lasten kertomia satuja

Varhaiskasvatuksen opettajana sadutusta on tullut kokeiltua useampia kertoja. Olen saanut lapsilta myös lahjaksi joitain satuja, joita olen saanut myös luvan käyttää ja jakaa eteenpäin 🙂 Ajattelinkin jakaa niistä teillekin muutamia:

”Olipa kerran merirosvoja ja ne varasti laivan. Että tuli toinen laiva ja rikkoi merirosvojen laivan. Sitten ne meni saareen. Ja ne löysi kaksi aarretta. Aarteet oli timantteja. Satu loppui.” – Poika, 4v

”Olipa kerran pikkulintu ja se käveli. Sadepilvi seurasi sitä. Sen päälle satoi vesipisaroita. Se lähti pakoon. Se lensi pakoon. Ja sitten se tuli takaisin niin sadepilvi oli poissa. Pikkulintu riemuitsi. Loppu.” – Poika, 5v

”Olipa kerran tyttö, joka sai kirjekuoren ja sieltä tuli sipuli! Hän ihmetteli, että mitä tekisi sipulilla. Sitten hän mietti ja mietti kauan yöhön saakka. Sitten hän nukahti ja unohti koko sipulijutun. Hän ajatteli, että kirjoittaisiko hän kynällä kirjeen, että ”en tarvitse sitä sipulia, joka tuli minulle postissa”. Heti, kun posteljooni luki tytön kirjeen, niin hän hermostui. Sen takia, koska hän ei välittänyt sipulista. Sitten ne piti pienen puhuttelun sen sipulin kanssa ja ne sanoivat lorun: ”Auto ajoi kilparataa, mittari näytti kahtasataa. Yksi rengas putosi POIS”. Näin selvisi, kumpi joutuu syömään sipulin. Lopulta tytön piti syödä sipuli ja se ei maistunutkaan yhtään pahalle. Vaan yhtä hyvälle kuin vanhatkin sipulit. Joskus asioita voi yljeksiä, mutta kun maistaa, niin voikin tykätä siitä. Loppu.” – Tyttö, 6v

Vinkkejä sadutukseen

Perinteiseen sadutukseen ei tarvitse muuta kuin satua kertovan lapsen ja satua kuuntelevan aikuisen. Rauhallinen ympäristö ja kiiretön ilmapiiri ovat plussaa. Toisinaan sadutuksen tukena on myös kiva testailla erilaisia välineitä ja materiaaleja.

  • Tarinanopat

Löysin tarinanopat Tigerista eikä niillä ollut hintaakaan kuin 2e. Päätin ostaa ne testiin ja ai että, olen suorastaan rakastunut näihin!

Tarinanoppien idea on siinä, että lapsi heittää kuviollisia noppia. Hän kertoo sadun nopan näyttämästä kuviosta / kuvioista. Mielestäni tarinanopat auttavat erityisesti niitä lapsia, joilla on niin sanottu tyhjän paperin kammo eli vaikeus nyhjästä tarinan aihetta täysin tyhjästä.

  • Tarinakortit

Tarinakortteja voi myös hyödyntää sadun kerronnassa. Netistä löytyy paljon maksuttomia kuvakortteja, esimerkiksi Storybirdystä.

  • Tarinakartat

Olen löytänyt Pinterestin kätköistä kivoja tarinakarttoja! Ne löytyvät tallennettuina Lue Mua!:n sadutus -kansiosta.

  • Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat

Tämä kirja on todella hyvä työkalu sadutukseen, ja suosittelen kaikkia sadutuksesta kiinnostuneita lukemaan sen. Kirja sisältää teoriatietoa aikuisille, kolme kuvitettua satua lapsille kerrottaviksi sekä tarinakortit satujen synnyttämisen avuksi. Kirjan materiaaleja kannattaa hyödyntää varsinkin niiden lasten kanssa, jotka ovat epävarmoja omasta kerronnasta ja tarvitsevat kannustusta satujen synnyttämiseen 🙂

  • Erilaiset oppaat

Netistä löytyy paljon oppaita sadutukseen. Olen itse tutustunut muun muassa Sinun, minun, meidän mango -oppaaseen, jossa sadutetaan yli kulttuurirajojen.

Onko sinulla kokemuksia saduttamisesta tai omien tarinoiden kertomisesta? 🙂

Loruarvontaa!

Loruarvonnassa yhdistyy loruttelun ilo ja arpomisen jännitys.

Ensin levitetään lorukortit niin, ettei niiden kuva-/lorupuoli näy leikkijöille.

Sitten arvotaan, kuka saa valita yhden korteista. Meidän viskarissa käytetään esimerkiksi näitä kahta lorua:

”Auto ajoi kilparataa,

mittari näytti kahtasataa.

Yksi rengas putosi POIS!”

”Maalari maalasi taloa,

sinistä ja punaista.

Illan tullen sanoi hän:

-Nyt mä lähden tästä talosta pois!

Puh pah pelistä POIS!”

Lopuksi valittu kortti luetaan yhdessä 🙂 

Lorukortteihin saa vapaasti valita itselle mieluisat lorut. Minä olen askarrellut kortit lähikirjastosta saadusta rikkinäisestä Hanhiemon iloisesta lippaasta, jonka runot ovat Kirsi Kunnakset riimittämiä. Ihania perinteisiä loruja <3

Käytännössä loruarvonta ei juurikaan eroa tavallisesta lorupussi-leikistä. Arvonta on pieni kiva lisä, joka tuo leikkiin hieman jännityksen tunnetta ja samalla harjoittaa myös oman vuoron odottamista ja pettymysten sietämistä 🙂

Iloisia loruhetkiä!

Loruja ystävyydestä

Ihanaa ystävänpäivää!

Kokosin alle kymmenen omaa lempparirunoa ystävyydestä. Niistä voisi koota vaikka ystävyysaiheisen lorupussin 🙂

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on kädessä avain ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen,
niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Lahja voi olla laulu
tai itse tehty taulu
tai auttamista
tai halaamista
tai hyvän sanan sanomista.
Siinä ei kulu kieli
ja tulee hyvä mieli.

Ollaan ystäviä, jookos?
Ollaan ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina.
Olet uskomattoman tärkeä
– ei kukaan saa sydäntäsi särkeä!

Kuusi kuusta vierekkäin,
seisoo katsoo metsään päin.
Kuusi kuusta miettii näin,
on hyvä olla lähekkäin.

Kuin puuron keskellä keltainen voi,
kuin harsokasteinen aamunkoi,
kuin kermavaahto kielenpäällä,
kuin liukuisi siivin kirkkaalla jäällä.
Sellainen olet Sinä ystävä kiltti,
lämmin kuin aito lapsuuden viltti.

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää
ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä, tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

Kaikki lapset, jotka leikkivät yksikseen,
saavat leikkitoverin vierelleen.
Hän on kanssasi, vaikka häntä ei näy,
hän sinunkin viereesi leikissä käy.
Ei kukaan häntä kuule, ei kukaan nää,
tuota tuntematonta ystävää.
Mutta läsnä hän on, sillä minnekään
ei jätä hän lasta yksinään …
… ja kun aika on mennä nukkumaan,
anna unen tulla, ole huoleti vaan.
Hän on luvannut, ettei tietenkään,
jätä lelujasi yksin pimeään.

Onko sun ystäväsi koira vai nalle,
illoin kun kaivaudet peittojen alle?
Tai ehkä kissa, niin pehmeä, sievä,
puolet sun tyynystä vievä.
Hoivaile ystävääsi, kuiskaile vaikka:
’ Täällä ei mörköjen oo kotipaikka.’
Rapsuta korvia, hellästi halaa,
ystäväsi luo joskus päivisinkin palaa.
– Marita Lindquist –

Tahtoisin tehdä puutarhan
Sinulle vartavasten
Sillä se on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi.
Ja sellaisia kukkia jotka
tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle
Niissä puissa kasvaisi satuja
ja hauskoja tarinoita
niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia
minä vielä jostain saisin
niin polkusi varret aivan täyteen
niitä istuttaisin.
Sen puutarhan portin lukitsisin
ja avaimet käteesi toisin
Kunpa ne suojelusenkelit
minä Sinulle antaa voisin!
– Hannele Huovi –

Hymy on kuin kaunis kukka,
tai jalassa oleva villasukka.
Vaikka olisi kurja sää,
se hyvältä tuntuu ja lämmittää.
– Paula Sahlberg –

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Muistathan tänään lähettää onnentoivotuksen lähimmäisellesi <3

Lasten toivesatu: Tuhkimo

Jaossa materiaalivinkki sekä pari ajatusta lasten osallisuudesta.

Tuhkimo-satu on meidän viskariryhmän suosikkeja; olemme lukeneet kirjan melkein puhki! (Kirjaimellisesti, sillä joulukuussa jouduin jo teippaamaan kirjan sivuja :D)

Tarina on varmaan kaikille tuttu ja se löytyykin lähes kaikista klassisista satukokoelmista. Tuhkimo löytyy myös e-kirjana Papunetin sivuilta! Me olemme lukeneet satua niin perinteisestä kirjasta kuin älytaulultakin, jolloin useampi lapsi mahtuu samaan aikaan katsomaan e-kirjan kuvia.

Usein lukuhetken jälkeen viskareiden nukkekoti muuttuu kuninkaanlinnaksi, ja satu käydään uudestaan läpi leikkien. Vaikka Tuhkimo mielletäänkin perinteiseksi prinsessasaduksi, kiinnostaa se meidän lapsiryhmässä niin tyttöjä kuin poikiakin 🙂

Lapset toivoivat syksyllä myös Tuhkimo-aiheista kynätehtävää. Laitan tehtävän jakoon myös teille – jos siellä ruudun toisellakin puolella satuttaisiin tykkäämään Tuhkimosta 🙂

Tuhkimo -moniste Lue Mua!

Lisäksi haluaisin sanoa pari sanaa lasten osallisuudesta.

Nykyisin varhaiskasvatuksessa kehotetaan kuulemaan lasten toiveita sekä vastaamaan niihin. Jotta tämä voidaan toteuttaa pedagogisesti, henkilöstöllä tulee olla ymmärrys siitä, miten ja millaisissa asioissa lasten toiveita pyydetään. Meidän viskarilaiset osaavat selkeästi ilmaista, millaisista asioista he ovat kiinnostuneita ja mitä he haluaisivat oppia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset saisivat päättää, mitä asioita viskarissa tehdään ja opitaan. Päätöksenteko ja vastuu siitä on aina päiväkodin henkilöstöllä. Esimerkiksi viisivuotias lapsi ei välttämättä kykene kypsästi päättämään, mitä ruokaa tänään syötäisiin tai mennäänkö aamupäivällä ulkoilemaan. Siksi aikuisen vastuulla on päättää, mitä syödään ja lapsi voi päättää, paljonko hän syö. Aikuisen vastuulla on päättää, että ulkoilu kuuluu arkitoimintoihin ja lapsi voi päättää, mitä hän leikkii ulkona.

Minä olen opettajana päättänyt, että lapsiryhmässäni luetaan säännöllisesti erilaisia lastenkirjoja. Lasten lukuintoa pyrin pitämään yllä siten, että lapset saavat itse päättää, millaisia kirjoja he haluavat lukea. Jos luettu kirja on ollut mieluinen, sen ympärille rakennetaan leikkimaailma ja sitä hyödynnetään myös uuden oppimisessa. Vaikka leikit ja tehtävät ovat yhdessä ideoituja, minä opettajana vastaan siitä, että toiminta on pedagogista. Läheskään aina toiminnan pedagogisuus ei tarkoita aikuisjohtoisuutta tai suunnitelmallisuutta, vaan pedagoginen toiminta kattaa myös spontaaneja yhdessä olemisen ja tekemisen hetkiä.

Kun varhaiskasvatuksessa pyritään kuulemaan lasten toiveita, tulisi henkilöstön myös pohtia, miten toimitaan, jos toiveita ei pystytäkään toteuttamaan? Kun pienelle lapselle antaa luvan toivoa ihan mitä tahansa, ovat toiveet harvoin realistisia. Minä kokeilin tätä kerran ja kysyin lapsilta suoraan, mitä he haluaisivat päiväkodissa tehdä. Vastaukset vaihtelivat karkin syömisestä tivolirannekkeisiin ja uusien lelujen saamiseen. Tällöin jouduin vastaamaan, että valitettavasti heidän toiveitaan ei pysty sellaisenaan toteuttamaan. Tuolloin lapsista tuskin tuntui kovin vaikutusvaltaisilta. Jatkossa olen pyrkinyt kysymään sellaisia kysymyksiä, joihin arvioin lasten kykenevän vastaamaan realistisesti: Millaisia viskaritehtäviä haluaisitte tehdä? Mikä kirja luettaisiin? Haluatko välipalaksi omenan vai banaaniin? Rakennetaanko maja vai askarrellaanko?

Mielestäni valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma kuvaa osuvasti lasten osallistumista ja vaikuttamista:

”Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan näitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kautta lasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidot muovautuvat.” (s. 24.)

Mitä sinä ajattelet lasten osallisuudesta? Miten osallisuuden toteuttaminen on mielestäni onnistunut?