Aineettomia joululahjavinkkejä

Haluaisin sanoa pari sanaa joululahjoista.

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/free/

Se oli syysloman jälkeisen viikon maanantai, kun eräs lapsi toi päiväkotiin postista saadun lelukuvaston. Loppuviikosta lelulehtiä oli lähes jokaisella ja lapset ympyröivät niistä joululahjatoiveitaan. Toppuuttelin innokkaimpia toteamalla, että nyt on vasta lokakuu (jep, LOKAKUU), joten ihan vielä ei kannattaisi laskea öitä joulupukin saapumiseen.

Marraskuun aikana lapset alkoivat tuoda päiväkotiin yhä enemmän lelukuvastoja. Useimmiten kaikilla oli samojen kauppojen postista tulleet kuvastot ja he vertailivat, mitä tavaroita toiset olivat ympyröineet omasta lehdestään.

Meidän viskarissa on tapana lukea lounaan jälkeen kirjoja ennen kuin lähdemme päivälevolle. Yhteen aikaan lapset eivät haluneet lukea päiväkodin kirjoja ollenkaan, vaan he selailivat kotoa tuomiaan lelulehtisiä. Katselimme lehtisiä usein yhdessäkin. Silloin lapset halusivat leikkiä, että jokaiselta sivulta saisi valita yhden tavaran itselleen. Useimmilla sivuilla päätös oli heille vaikea. Moni halusi kaiken.

Lasten puheissa esiintyvä materiaalikeskeisyys vaivasi minua. Muistan toki omasta lapsuudestani, että lelulehdistä oli kiva leikata haluamansa lelujen kuvia joulupukin kirjeeseen ja tontuille oli hauska leipoa pipareita. Ja tietysti lapset saavat – ja heidän kuuluukin – olla innoissaan joulupukista ja lahjoista. Mutta tänä vuonna minusta on tuntui, että kaikki jouluun liitettävät ajatukset olivat pelkkää materiaa: Lego cityjä, Frozen-nukkeja, Ryhmä hau -pehmoleluja, barbie-autoja, My little poneja, Ninja Go -pelejä yms. Olen keskustellut asiasta opettajakollegoideni kanssa ja he ovat tehneet hyvin samanlaisia ajatuksia omissa lapsiryhmissään.

Ensin ajattelin kieltää lelulehdet. Onneksi tulin pian järkiini ja tajusin, että siinä samalla kieltäisin koko asian ja veisin sen pois silmistäni. Lelulehdet saivat siis jäädä. Sen sijaan päätimme kasvattajatiimissämme puhua yhä enemmän joulurauhan tärkeydestä ja jouluperinteistä. Sanoitimme lapsille, miten kivaa on laulaa joululauluja yhdessä ja askarrella joulukortteja. Käsittelimme suomalaisia jouluperinteitä ja keskustelimme siitä, miten lasten perheissä vietetään joulua. Luimme lelulehtiä ja pohdimme, mikä olisi kohtuullinen määrä lahjojaLapset osasivat hienosti pohtia joulun merkitystä ja sitä, kuinka isossa osassa lahjat ovat.

Haluaisin tähän väliin huomauttaa, että myös valtakunnallinen varhaiskasvatussuunitelma velvoittaa varhaiskasvattajia vahvistamaan lapsen hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekä ohjaamaan lapsia tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja (Vasu, 2016, s. 23). Mielestäni myös joulun aikaan on hyvä sivuta näitä teemoja korostamalla yhdessäolon ja kiireettömyyden ihanuutta. Pienellä lapsella ei ole vielä riittävää monilukutaitoa lelulehtien ja lahjamainosten lukemiseen eikä häneltä voi sellaista vaatia. Aikuisen täytyy asettaa lapselle rajat sekä ohjata häntä hyvinvointia ja kestävää kehitystä tukevaan ajatusmaailmaan. 

Joulurauha, perinteet ja läheisten kanssa vietetty aika ovat hyvin abstrakteja asioita viisivuotiaille, ja niiden merkitys korostuu varmasti vanhenemisen myötä. Itselleni lapsuuden muistoissa on tärkeintä joulun ympärillä vallitseva sadunomaisuus ja mystisyys: Kurkkivatko tontut ikkunan takana? Osaavatko joulupukin porot oikeasti lentää? Kenen joulupuuroon manteli on piilotettu? Ja juuri noiden asioiden pitäisi mielestäni korostuakin lapsuuden jouluissa. Ne ovat asioita, jotka muistetaan vielä aikuisenakin ja halutaan jakaa omillekin lapsille. Harva kuitenkaan muistaa, mitä lahjoja sai joulupukilta vuonna 1997 tai 2015. Materian tuoma ilo on lyhytaikaista.

Plan International julkaisi vastikään tutkimuksen, jossa paljastettiin, millaisia lahjoja aikuiset ostavat lapsille vuonna 2018. Suosituimmista lahjoista koottiin tyttöjen ja poikien mediaanilelut. Kun näin kuvat mediaanileluista, ensimmäinen ajatukseni oli: “onpa stereotyyppisiä”! Tytöille vaaleanpunaista, prinsessoja ja satuja, pojille autoja, dinosauruksia ja tietokirjoja. Näiden faktojen puitteissa kukaan ei voi väittää, etteikö sukupuoli vaikuttaisi siihen, millaiten normien ja kiinnostuksen kohteidin pariin lapsia ohjataan.

Kuva Planin julkaisemasta tyttöjen mediaanilelusta.
Kuva Planin julkaisemasta poikien mediaanilelusta.

Toinen havaintoni oli, ettei mediaanilahjoihin sisältynyt yhtään aineettomia lahjoja. Tänä vuonna aineettomat lahjat ovat kuitenkin saaneet paljon medianäkyvyyttä ja niiden tuomaa iloa korostetaan. Usein aineettomiin lahjoihin liitetään myös vastuullisuutta ja eettisiä arvoja.

Tutkija Terhi-Anna Wilska on sanonut, että aineettomat lahjat ovat usein aikuisten toisilleen antamia. Hän uskoo lasten saavat jatkossakin konkreettisia kovia paketteja. Kuitenkin suurin osa nykylapsista elää yltäkylläisyyden keskellä, jossa valtavaan tavaramäärään turtuu. Miksi et siis antaisi muutaman konkreettisen lahjan rinnalla myös aineettomia lahjoja? Jotain erilaista, joka tuottaisi aivan uudenlaista iloa?

Tein lapsille sopivista aineettomista lahjaideoista pienen listan, josta voi napata itselleen sopivat vinkit viimehetken jouluostoksille:

Lisäksi muutama täysin maksuton aineeton lahjaidea:

  • Yhteinen retki kirjastoon, hiihtämään tai pyöräilemään
  • Lainatkaa kirjastosta lautapeli tai elokuva, pitäkää joululomalla yhteinen peli- tai leffailta ja palauttakaa takaisin kirjastoon
  • Lahjakortti äidin/isän kokkikouluun tai muuhun yhteiseen toimintaan, jossa voi oppia uusia asioita
  • Erilaisten järjestöjen ja toimijoiden tarjoamat maksuttomat perheretket
  • Kirjoita tyhjään lasipurkkiin hauskoja vitseja, leikki-ideoita yms. Kun lapsella on tylsää tai jokin harmittaa häntä, voi hän ottaa purkista lapun ja piristää itseään 🙂
  • Yhteistä löhöilyaikaa kotona

Oletko sinä havainnut tavarahysteriaa joulunlahjojen ympärillä? Millaisilla kasvatusmenetelmillä lapsille voisi mielestäsi opettaa ikätasonsa mukaista kulutuskriittisyyttä?

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/free/

Kynätehtävä: Suomalaiset jouluperinteet

Jaoin viime perjantaina monisteen erilaisista tavoista viettää joulua ja tänään vuorossa on moniste suomalaisista jouluperinteistä. Meidän viskarissa kynätehtävä tehtiin niin, että kerroin lapsille erilaisista jouluperinteistä ja sitä mukaan he värittivät kuvia monisteesta 🙂 Simppeli ohje, mutta värittäminen oli kivaa ja samalla jäi paljon aikaa keskustelulle.

Tietoa suomalaisista jouluperinteistä

Moniste: SUOMALAISET JOULUPERINTEET – Lue Mua!

Ja taas kerran mainittakoon, että kuvat on Papunetistä! 😀

Meidän lapsiryhmässä on valmistauduttu jouluun monin tavoin ja olemme toteuttaneet joitain suomalaisia jouluperinteitäkin: Olemme esimerkiksi leiponeet pipareita, askarrelleet joulukortit lasten perheille ja laulaneet joululauluja. Meidän viskarissa on myös oma joulukalenteri, jonka luukuista paljastuu jouluaiheisia loruja/lauluja ja tarroja. Jonain päivänä aiomme katsoa myös Yle Areenasta Mauri Kunnaksen elokuvan Joulupukki ja noitarumpu, joka sattuu olemaan myös allekirjoittaneen opettajan mielestä paras jouluelokuva 🙂

Millaisia jouluperinteitä teillä on? Oletteko puhuneet perinteistä lasten kanssa? 

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Kynätehtävä: erilaisia tapoja viettää joulua

Teimme tänään päiväkodissa jouluisen monisteen (meillä kynätehtäviä kutsutaan viskaritehtäviksi). Käsittelimme suomalaisista jouluperinteitä ja mietimme, miten eri tavoin joulua voikaan viettää.

Alta löytyy linkit monisteeseen sekä johdatusmateriaaliin. Kuvat on muuten Papunetistä – yllätys yllätys :D.

Erilaiset tavat viettää joulua

Miten sinun perheesi viettää joulua – Lue Mua!

Me teimme monisteen niin, että jaoimme ne ensin lasten mukaan kotiin vietäksi. Lapset tekivät monisteen yhdessä vanhempiensa kanssa ja toivat sen takaisin päiväkotiin. Päiväkodissa kävimme keskustellen läpi, millaisia erilaisia jouluperinteistä lasten perheissä on. Keskustelua riitti paljon ja jokainen lapsista halusi ylpeänä jakaa omia perinteitään.

Meidän lapsiryhmässä on myös muutama lapsi, jotka eivät vakaumuksellisista syistä vietä joulua. Heidän perheensä ovat islaminuskoisia ja siksipä puhuimme myös heidän uskontonsa tärkeistä juhlapäivistä: Eid al-fitr:ista ja Eid al-adha:sta. Ne ovat muslimeille yhtä tärkeitä juhlia kuin joulu meille länsimaalaisille 🙂 Noiden juhlien ajankohta lasketaan islamilaisen kalenterin mukaan ja toinen niistä ajoittuu ensi keväälle. Vietämme kyseistä juhlaa myös pienimuotoisesti päiväkodissa.

Minulle on opettajana tärkeää, että jokaisen lapsen vakaumus saa näkyä lapsiryhmässä. Meidän ryhmäämme kuuluu varsin kirjavasti erilaisia vakaumuksia kolmesta eri kristillisestä katsomuksesta, islaminuskosta sekä uskonnottomiakin. Nykyisen varhaiskasvatussuunnitelman myötä päiväkodeista on poistunut uskontokasvatus ja tilalle on tullut katsomuskasvatus. Liian usein uskontokasvatuksen poistuminen tulkitaan niin, että ei sitten käsitellä mitään uskontoihin liittyvää. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole oikea lähestymistapa, ja varhaiskasvatussuunnitelma toteaakin aika kattavasti, mitä asioita katsomuskasvatus pitää sisällään:

“Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, s. 43)

Meidän ryhmässämme lapset ovat viime viikkoina keskustelleet paljon joulusta ja erityisesti joulukalenterit ja joulupukille kirjoitetut lahjakirjeet ovat suosittuja puheenaiheita. Kerran eräs islaminuskoinen lapsi sanoi, että hän ei ole kirjoittanut joulupukille, koska joulupukki ei vieraile heidän kotonaan. Yksi lapsista oli ymmärtänyt tämän niin, että kyseinen lapsi on ollut tuhma, koska joulupukkihan ei vieraile ilkeiden lasten luona. Onneksi lapset ottivat asian uudestaan puheeksi monistetta tehdessämme, niin pystyimme oikaisemaan syntyneen väärinkäsityksen ja keskustelemaan asiasta yhdessä.

Aluksi minulla oli pieni huoli siitä, ettei osa lapsista joutuisi keskustellessa toiseuden asemaan. Oli kuitenkin kiva huomata, miten avoimesti lapset itse halusivat kertoa omista juhlaperinteistään. Ja muut olivat vilpittömästi kiinnostuneita ja halusivat tietää lisää 🙂 Lapsen maailma on siitä ihana, että siellä ei vielä ole vahvoja stereotypioita ja kumoutumattomia perusolettamuksia.

Iloista joulun aikaa kaikille!

Kaksi ylintä kuvaa osoitteesta: https://pixabay.com/