ENSIN, SITTEN, LOPUKSI

Kirjoitin vähän aikaa sitten lasten keskittymisongelmista ja nyt ajattelin sivuta aihetta uudelleen.

Tyypillisesti vilkas lapsi hämmentyy ympärillä olevista aistiärsykkeistä ja hänen on vaikea kiinnittyä tekemään vaadittua toimintaa. Lasta voi auttaa keskittymään esimerkiksi konkretisoimalla toimintoihin kuuluvia vaiheita.

Erilaisiin tilanteisiin sisältyviä vaiheita voi konkretisoida lapselle esimerkiksi ensin, sitten ja lopuksi -mallin avulla. Malli näyttää lapselle, kuinka asia ensin aloitetaan, sitten sitä suoritetaan eteenpäin ja lopuksi työ saadaan päätökseen. Oman kokemukseni perusteella tällainen jäsentely selkeyttää vilkkaalle lapselle paljon sitä, mitä häneltä vaaditaan kyseisessä tilanteessa 🙂 Mallia hyödyntäen aikuinen voi tarvittaessa myös “palauttaa” lapsen takaisin keskeneräiseen tilanteeseen.

Olen tehnyt ensin, sitten ja lopuksi -mallin eräälle oman lapsiryhmäni viskarilaiselle. Mallissa hahmotetaan värityskuvan tekemiseen liittyviä työvaiheita:

ENSIN, SITTEN, LOPUKSI – LUE MUA!

Vastaavia malleja voi tehdä mistä tahansa tilanteista tai toiminnosta: pukemisesta, syömisestä, vessassa käymisestä, askartelemisesta… 🙂

Oletko sinä hyödyntänyt kuvia lapsen keskittymisen tukena?

SOSIAALINEN TARINA: Kun olen vihainen

Hyödynnän opetuksessani paljon erilaisia sosiaalisia tarinoita. Useimmiten suunnittelen tarinan juuri omaa lapsiryhmääni tai yksittäistä lasta varten.

Sosiaalisen tarinan on tarkoitus olla lyhyt ja yksinkertaistettu kuvas jostain tietystä tilanteesta. Tarinan tarkoituksena on opettaa lapselle sosiaalisia taitoja ja toivotunlaista käyttäymistä kyseissä tilanteessa. Viitottu rakkaus -sivustolla on mielestäni loistavat ohjeet sosiaalisten tarinoinen tekemiseen ja käyttämiseen 🙂 Sivuilta löytää paljon myös valmiiksi tehtyjä tarinoita!

Sosiaalisissa tarinoissa on olennaisinta, että ne sisältävät selkeitä kuvia ja yksinkertaisia lauseita. Sosiaalinen tarina kirjoitetaan aina minä-muodossa. Tarinalla on tärkeä olla ratkaisukeskeinen ja onnellinen loppu 🙂

Omassa lapsiryhmässäni on harjoiteltu paljon pettymysten sietämistä ja kiukkupuuskien hallintaa. Olen tehnyt kaksi teemaan sopivaa sosiaalista tarinaa:

KUN OLEN VIHAINEN

MITÄ TEEN, KUN OLEN VIHAINEN

Tarinoiden kuvat on Papunetistä!

Oletko sinä kokeillut sosiaalisten tarinoiden tekemistä? 🙂

Vilkasta toimintaa ja keskittymisen harjoittelua

“Istu nyt!” “Rauhoitu!” – Keskittymisen puutteeseen ei kiellot auta.

Tuttu tilanne päiväkodin arjessa: Ryhmä lapsia hyörii levottomasti ympäriinsä, katse harhailee, jalat vispaavat, kädet heiluvat ja puhe käy lukuisista hijaisuuspyynnöistä huolimatta. Aikuinen komentaa: “Kuunnelkaa!” “Keskittykää!”

Lapsille keskittyminen voi olla vaikeaa monesta syystä. Ehkä merkittävin syy piilee siinä, että he ovat lapsia ja luonnollisestikin monessa suhteessa kovin kypsymättömiä. Itsesäätelytaidot ovat vasta kehittymässä. Myös ympäröivä maailma on täynnä ärsykkeitä: on toisia ihmisiä, ääniä, esineitä, tuoksuja, tuntemuksia ja vaikka mitä muuta. Lapsen voi olla mahdotonta istua paikoillaan tai toimia yhteisten ohjeiden mukaan, kun ympärillä tapahtuu kaikkea muuta kiinnostavaa!

En ole erityisopettaja enkä ole opiskellut erityispedagogiikkaa sivuaineena tai edes vapaaehtoisina opintoina. Silti olen saanut opettajakoulutukseni ja ajankohtaisten uutisartikkeleiden perusteella käsityksen, että lasten keskittymisen puute ja vilkkaus ovat yleisiä haasteita, jotka näyttäytyvät myös lisääntyneinä ylivilkkausdiagnooseina. Vastaavaa ongelmaa ei ole ollut vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten, vaikka käsittääkseni esimerkiksi ADHD on vahvasti perinnöllistä. Mistä nykyajan levottomuus siis johtuu?

Oman kokemukseni mukaan 18 pienen lapsen päiväkotiryhmässä kenestä vain voi tulla levoton. Ja lain mukaanhan lapsia voi olla yhdessä ryhmässä jopa 24! Vaikka pyrimme päiväkotiarjessa kiireettömyyteen ja rauhallisuuteen, ovat ryhmätilanteet useimmiten täynnä menoa ja meininkiä. Omassa lapsiryhmässäni toimitaan yhdeksän lapsen pienryhmissä (ja pienimpiä ryhmiä emme henkilöstöresurssien vuoksi voi muodostaa). Kun yhdeksän lasta leikkii samassa huoneessa yhdessä tai erikseen, täyttyy tila nopeasti äänistä ja muista aistiärsykkeistä.

Yleensä lasten levottomuus syntyy ketjureaktiona. Yhtä lasta kiukututtaa. Toinen lapsi joutuu odottamaan hetken, että aikuinen voi auttaa kartongin leikkaamisessa. Kolmas haluaisi muovailla, muttei löydä muovailuvahoja. Neljännelle ja viidennelle lapselle on syntynyt erimielisyys pikkuautoista. Kuudes lapsista huutaa vessasta: “pyyhkimään!” Kolme muuta lasta leikkivät hippaa ja juoksevat ympäri huonetta. Alle kouluikäiset lapset ovat vielä pieniä, eikä heiltä voi vaatia kovinkaan itseohjautuvaa toimintaa tai hallittua käyttäytymistä. Keskittyminen, odottaminen, vuorottelu ja sopiminen ovat asioita, joita vasta opetellaan.

Millaisilla keinoilla lasten vilkkautta voidaan hillitä? Miten keskittymistaitoja harjoitellaan?

Joitakin pieniä keinoja olen huomannut opetustyössä toimiviksi:

  1. Strukturoi arki ja ennakoi. Varsinkin siirtymätilanteissa, kuten ulos pukiessa, lasten kannattaa olla pienissä ja hallituissa ryhmissä. Rutiinit helpottavat lapsen arkea, jotta hän osaa itsekin ennakoita tulevaa toimintaa.
  2. Pilko ohjeet ja yksinkertaista. Vaadi lapsia tekemään vaihe kerrallaan alusta loppuun. Tarvittaessa työvaiheita voi konkretisoida kuvien ja mallintamisen avulla.
  3. Älä kiellä, vaan komenna. Kun vilkas lapsi juoksee eteisessä ja törmäilee kaappeihin, komenna häntä ennemmin pysähtymään kuin kiellä juoksemasta. Näin vuorovaikutus on sävyltään positiivisempaa. Jos vilkasta lasta kieltää: “älä juokse”, hän saattaa tulkita pelkästään painokkaasti kuuluvan viimeisen sanan: “juokse”. Siksi komentaminen on usein kieltämistä tehokkaampaa.
  4. Anna positiivista palautetta. Kun lapsi toimii halutulla tavalla, kehu häntä. Se vahvistaa lapsen käsitystä siitä, kuinka hänen tulee toimia ja hän toimii niin mielellään jatkossakin.
  5. Salli keskittymistä tukeva liike. Pieni motorinen toiminta, kuten jalkojen heiluttelu tai puristelupallot, auttaa monia keskittymään paremmin.
  6. Kerro ja keskustele. Lapsen on tärkeää ymmärtää, miksi hänen halutaan toimivan tietyllä tavalla. Mitä tapahtuu, jos eteisessä kaikki heittelevät kenkiä ympäriinsä? Miksi maitolasi kädessä ei saa juosta? Selittäminen auttaa lasta ymmärtämään syy-seuraussuhteita.

Meidän viskarissa on käytössä laatikollinen erilaisia apuvälineitä, jotka auttavat lapsia keskittymään. Laatikosta löytyy hernepusseja, puristelupalloja, kuularatoja, istuinalustoja (oikeasti nämä on frisbee-kiekkoja), sinitarraa ja sählypalloja 😀 Kekseliäisyys on siis sallittua!

Kaikilla ryhmän lapsilla on mahdollisuus kokeilla erilaisia välineitä ja havainnoida, kuinka ne auttavat keskittymään. Jotkut lapset käyttävät välineitä päivittäin eri tilanteissa, toiset vain toisinaan. Joku lapsista kokee käsissä pyöriteltävän pallon häiritseväksi, mutta istuu rauhassa hernepussin päällä. Yksilöllisiä mieltymyksiä siis löytyy. Välinelaatikko helpottaa myös lasten välistä yhdenvertaisuuden tunnetta. He eivät kiinnitä huomiota erityislasten apuväleineisiin eivätkä koe “epäreiluutta” niistä.

Oletko sinä havainnut, että lasten levottomuus olisi viime aikoina lisääntynyt? Miten olet pyrkinyt rauhoittamaan lasten arkea?

Lasketaan lumihiutaleita!

Askartelin tämän pelin jo vuosi sitten, mutta sitä ollaan pelattu nykyisessäkin lapsiryhmässä 🙂 Pelissä harjoitellaan laskemista ja numeroiden tunnistamista.

Vuosi sitten lapsiryhmässäni oli kolme tyttöä, jotka rakastivat askartelua. He olivat usein apunani erilaisten opetusmateriaalien tekemisessä ja tämänkin pelin toteutuksesta iso kiitos kuuluu heille!

Peliin tarvitaan pyöreä kartonkikiekko, joka jaetaan sektoreihin. Sektoreiden määrä kannattaa miettiä pelaajien taitotason mukaan; Mitä enemmän sektoreita, sitä vaikeampi peli! Jokaiseen sektoriin piirretään tietty määrä lumihiutaleita.

Lisäksi tarvitaan jäätelötikkuja, joihin jokaiseen kirjataan yhden sektorin lumihiutaleiden määrää vastaava luku. Jäätelötikkujen määrä on siis sama kuin sektoreidenkin määrä.

Pelin idea on simppeli

Pelaajan / pelaajien täytyy laskea sektoreissa olevat lumihiutaleet ja asettaa oikea jäätelötikku kyseiseen sektoriin.

Lopuksi tarkistetaan, menikö laskutoimitukset oikein 🙂

Pelistä voi keksiä myös miljoona erilaista variaatiota: eri vuodenaikoihin sopivat kuvat, eläin-, dinosaurus- tai ajoneuvoteema… Vain mielikuvitus on rajana!

 

Piippolan vaarilla oli talo

Tämä tutusta laulusta ideoitu leikki kehittää kognitiivisia ajattelutaitoja.

Ensin lauletaan tuttu lastenlaulu Piippolan vaarista. 

“Piippolan vaarilla oli talo,

hiiala hiiala hei!

Vaari se hoiteli possujansa,

hiiala hiiala hei!

Röh röh siellä

Ja röh röh täällä.

Siellä röh, täällä röh

Joka puolella röh röh.

hiiala hiiala hei!”

Laulua voi myös leikkiä tukiviittomien avulla 🙂

Piippolan vaari tukiviittomat – Lue Mua!

(Tukiviittomat Papunetin viittomamateriaaleista.)

Sitten leikitään:

Asetellaan lattialle/pöydälle kuvat Piippolan vaarista ja hänen eläimistään. Minä tulostin tarvittavat kuvat Papunetin kuvapankista.

Muut leikkivät sulkevat silmänsä, kun yksi heistä valitsee jonkun eläimistä ja piilottaa sen selkänsä taakse. Tämän jälkeen muiden pitää yrittää muistaa, mikä eläimistä puuttuu. KIM-leikin idea siis 🙂

Leikinomaisuutta saadaan lisää, kun silmien sulkemisen ajaksi “tulee yö“. Ja kun silmät saa avata, “tulee aamu“. Me olemme leikkineet tätä myös niin, että lapset saavat kertoa, minne kadonnut eläin on lähtenyt, esimerkiksi: “Yksi eläimistä on lähtenyt kouluun / uimahalliin / leikkipuistoon. Kuka se on?” Lapsista on hauskaa, kun lehmä menee uimahalliin tai kana sirkukseen 😀

Aluksi eläimiä kannattaa olla vain muutamia ja niitä voi leikin edetessä lisätä.

 

 

Lumiukko-peli

Lumiukko-pelin avulla opetellaan yhteenlaskemisen alkeita.

Peliin tarvitaan noppa, paperista/kartongista tehdyt lumiukon pää sekä irrallisia lumipalloja, joihin on piirretty eri lukumäärä nappeja.

Ensin heitetään noppaa.

Mikä silmäluku nopasta tuli? Lasketaan yhdessä.

Sitten rakennetaan lumiukko.

Lumiukolla tulee olla nopan silmäluvun verran nappeja.

Lapsista oli oivaltaa huomata, että lumipalloja yhdistelemällä voi rakentaa erilaisia lumiukkoja, joilla kaikilla voi olla saman verran nappeja. Esimerkiksi jos nappeja pitää olla 5, voi niitä olla joko 1+4 tai 3+2 tai 2+2+1 jne.

Pelasimme tätä aluksi hieman isolla porukalla, jolloin osa lapsista ei jaksanut keskittyä eikä hoksannut pelin logiikkaa. Suosittelinkin siis aluksi kokeilemaan pienellä porukalla, jossa lasten ei tarvitse kauaa odotella omaa vuoroaan ja pääsevät osallistumaan aktiivisesti 🙂