Pala unelmien kaupunkia

Osallistuimme viskareiden kanssa kotipaikkakuntamme järjestämään kilpailuun, jossa lapset ideoivat ja rakensivat kierrätysmateriaaleista palan unelmiensa kaupunkia.

Ideoimme lasten kanssa yhdessä, mitä kaikkea heidän unelmiensa kaupungissa olisi. Lopuksi äänestimme, minkä idean toteuttaisimme kilpailun rakennusprojektissa. Suuren enemmistön päätöksellä meidän viskarilaiset ryhtyivät rakentamaan koirapuistoa 😀

Ja katsotaa, miten hieno siitä tuli!!

Unelmien koirapuistoon saa mennä kaikki maailman kiltit koirat ja sieltä löytyy paljon mukavuuksia, kuten koirien temppurata, simpukkalampi ja rantasauna <3 Myös lapset saavat leikkiä puistossa yhdessä koirien kanssa.

Open apua tarvittiin lähinnä vain puiston sommittelussa 🙂

Kyllä jo pienetkin lapset osaavat suunnitella ja toteuttaa todella hienoja luomuksia!!

Hyvä aikuinen

On aika kysyä lapsilta: Millainen on hyvä aikuinen?

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

“Hyvä aikuinen on kiva ja leikkii mun kanssa.”

“Aikuinen pitää sylissä jos minulla on paha mieli jos vaikka kaadun.”

“No semmonen aikuinen, joka höpöttää aina joskus.”

“Hyvä aikuinen komentaa ilkeitä lapsia.”

“Aikuinen osaa istua nätisti tuolilla ja syödä nätisti.”

“Aikuinen leikkii ja pelaa. Ja leikkii.”

“Semmonen, joka osaa hoitaa lapsia.”

“Hyvä aikuinen auttaa pukemaan, jos en ite osaa laittaa hanskoja tai lahkeita.”

“Semmonen, joka osaa tehdä ruokaa.”

“Semmonen, joka tykkää kissoista ja kaikista söpöistä eläimistä.”


Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Oletko sinä näillä kriteereillä hyvä aikuinen? 😀

Lasten toivesatu: Tuhkimo

Jaossa materiaalivinkki sekä pari ajatusta lasten osallisuudesta.

Tuhkimo-satu on meidän viskariryhmän suosikkeja; olemme lukeneet kirjan melkein puhki! (Kirjaimellisesti, sillä joulukuussa jouduin jo teippaamaan kirjan sivuja :D)

Tarina on varmaan kaikille tuttu ja se löytyykin lähes kaikista klassisista satukokoelmista. Tuhkimo löytyy myös e-kirjana Papunetin sivuilta! Me olemme lukeneet satua niin perinteisestä kirjasta kuin älytaulultakin, jolloin useampi lapsi mahtuu samaan aikaan katsomaan e-kirjan kuvia.

Usein lukuhetken jälkeen viskareiden nukkekoti muuttuu kuninkaanlinnaksi, ja satu käydään uudestaan läpi leikkien. Vaikka Tuhkimo mielletäänkin perinteiseksi prinsessasaduksi, kiinnostaa se meidän lapsiryhmässä niin tyttöjä kuin poikiakin 🙂

Lapset toivoivat syksyllä myös Tuhkimo-aiheista kynätehtävää. Laitan tehtävän jakoon myös teille – jos siellä ruudun toisellakin puolella satuttaisiin tykkäämään Tuhkimosta 🙂

Tuhkimo -moniste Lue Mua!

Lisäksi haluaisin sanoa pari sanaa lasten osallisuudesta.

Nykyisin varhaiskasvatuksessa kehotetaan kuulemaan lasten toiveita sekä vastaamaan niihin. Jotta tämä voidaan toteuttaa pedagogisesti, henkilöstöllä tulee olla ymmärrys siitä, miten ja millaisissa asioissa lasten toiveita pyydetään. Meidän viskarilaiset osaavat selkeästi ilmaista, millaisista asioista he ovat kiinnostuneita ja mitä he haluaisivat oppia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset saisivat päättää, mitä asioita viskarissa tehdään ja opitaan. Päätöksenteko ja vastuu siitä on aina päiväkodin henkilöstöllä. Esimerkiksi viisivuotias lapsi ei välttämättä kykene kypsästi päättämään, mitä ruokaa tänään syötäisiin tai mennäänkö aamupäivällä ulkoilemaan. Siksi aikuisen vastuulla on päättää, mitä syödään ja lapsi voi päättää, paljonko hän syö. Aikuisen vastuulla on päättää, että ulkoilu kuuluu arkitoimintoihin ja lapsi voi päättää, mitä hän leikkii ulkona.

Minä olen opettajana päättänyt, että lapsiryhmässäni luetaan säännöllisesti erilaisia lastenkirjoja. Lasten lukuintoa pyrin pitämään yllä siten, että lapset saavat itse päättää, millaisia kirjoja he haluavat lukea. Jos luettu kirja on ollut mieluinen, sen ympärille rakennetaan leikkimaailma ja sitä hyödynnetään myös uuden oppimisessa. Vaikka leikit ja tehtävät ovat yhdessä ideoituja, minä opettajana vastaan siitä, että toiminta on pedagogista. Läheskään aina toiminnan pedagogisuus ei tarkoita aikuisjohtoisuutta tai suunnitelmallisuutta, vaan pedagoginen toiminta kattaa myös spontaaneja yhdessä olemisen ja tekemisen hetkiä.

Kun varhaiskasvatuksessa pyritään kuulemaan lasten toiveita, tulisi henkilöstön myös pohtia, miten toimitaan, jos toiveita ei pystytäkään toteuttamaan? Kun pienelle lapselle antaa luvan toivoa ihan mitä tahansa, ovat toiveet harvoin realistisia. Minä kokeilin tätä kerran ja kysyin lapsilta suoraan, mitä he haluaisivat päiväkodissa tehdä. Vastaukset vaihtelivat karkin syömisestä tivolirannekkeisiin ja uusien lelujen saamiseen. Tällöin jouduin vastaamaan, että valitettavasti heidän toiveitaan ei pysty sellaisenaan toteuttamaan. Tuolloin lapsista tuskin tuntui kovin vaikutusvaltaisilta. Jatkossa olen pyrkinyt kysymään sellaisia kysymyksiä, joihin arvioin lasten kykenevän vastaamaan realistisesti: Millaisia viskaritehtäviä haluaisitte tehdä? Mikä kirja luettaisiin? Haluatko välipalaksi omenan vai banaaniin? Rakennetaanko maja vai askarrellaanko?

Mielestäni valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma kuvaa osuvasti lasten osallistumista ja vaikuttamista:

”Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan näitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kautta lasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidot muovautuvat.” (s. 24.)

Mitä sinä ajattelet lasten osallisuudesta? Miten osallisuuden toteuttaminen on mielestäni onnistunut?

Muotohirviöt

Perjantaina saatiin erään lapsen kanssa idea, että tehtäisiinkö ihan oma peli. Meidän viskarilaiset ovat sääntöleikkien harjoittelun myötä innostuneet myös erilaisista lautapeleistä. Tämä ope on pelannut Kimbleä ja Muuttuvaa labyrinttia kyllästymiseen asti 😀

Lapsi ehdotti, että tehtäisiin kauhupeli (Halloween teki meidän viskarissa suuren vaikutuksen), joten sen pohjalta lähdettiin ideoimaan.

Aukaistiin Pinterest ja etsittiin inspiraatiota. Hyvä idea löytyikin nopeasti, kun näimme kuvan, jossa erimuotoisista kartonkipalasista oli askarreltu hirviöitä.

Me tehtäisiin peli muotohirviöistä! Siihen tarvittaisiin kolmion, neliön, ympyrän ja tähden näköiset muotohirviöt.

Sitten alettiin pohtimaan, että mitä ne muotohirviöt tekisi? Pelottelisi? Säikyttelisi?

Lapsi halusi, että muotohirviöt söisi pikkulapsia. Idea oli vähän liian hurja minulle, joten ehdotin, voisivatko muotohirviöt syödä pikkumuotohirviöitä. Tehtiin kompromissi.

Kyseinen lapsi ei innostunut kartongin leikkaamisesta, joten päätettiin askarrella hahmot tietokoneen avulla. Pelihahmot valittiin Microsoft Wordin tarjoamasta muotovalikoimasta.

Ja tadaa – peli on valmis!

Pelistä tuli niin loistava, että jaan sen teillekin:

Muotohirviöt – Lua Mua!

Säännöt on aika simppelit:

  1. Tulosta peli.
  2. Leikkaa hahmot ja pienet muotopalaset.
  3. Valitse itsellesi hirviö: ympyrä, neliö, kolmio tai tähti. Väritä hirviö haluamallasi värillä.
  4. Sekoita pienet muotopalaset.
  5. Hirviö syö itsensä mallisia muotopalasia. Valitse vuorotellen kaverisi kanssa oikean mallinen muotopalanen ja syötä se omalle hirviöllesi.
  6. Voittaja on se, jonka hirviö saa ensimmäisenä vatsan täyteen.

Iloisia pelihetkiä kaikille! 🙂

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Pupulaulu

Halusin jakaa tämän pupulaulun lähinnä siksi, että siihen liittyy eräs hupaisa lapsen suusta -letkautus.

Noin kuukausi sitten oltiin menossa lapsiryhmän kanssa lounaalle. Meillä on sellainen tapa, että ennen lounasta kokoonnutaan yhdessä piiriin. Lauletaan ja leikitään hetki yhdessä, toivotetaan hyvät ruokahalut. Tällä kertaa yksi lapsista toivoi pupulaulua.

“Tässä isä pupu on.

Tässä äidin näät.

Tässä pienet pupuset, kaikki näet päät.

Ne iloisena nyökkäävät…

Kesken laulun eräs poika kysyi minulta: “Mitä se nyökkääminen on?”

Toisella lapsella oli vastaus valmiina ja hän tokaisi: “Se on vähän kuin hyökkääminen. Ne kuulostaaki samalta.”

Tuo tilanne muistutti minua siitä, miten ihana lasten logiikka onkaan! Nyökätä ja hyökätä. Kuulostaa melkein samalta eli tarkoittaa melkein samaa? Kyseistä lasta huvitti aika paljon, kun selitin sanojen eron. Hänelle koko laulun merkitys muuttui yhden sanan myötä 😀

Monesti lauluissa ja loruissa on paljon sellaisia kielikuvia ja lausahduksia, jotka eivät avaudu päiväkoti-ikäiselle. Ja vaikka laulaminen ja loruilu on mukavaa puuhaa ja hauskan kuuloista, tulee toimintaan ihan uusi ulottuvuus silloin, kun ymmärtää laulun sisällön. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että konkreettisista ja kuvitetuista materiaaleista on hyötyä kaikille lapsille. Tämä tilanne muistutti minua asiasta!

Tässä vielä jakoon kyseinen pupulaulu:

PUPUPERHE – Lue Mua!

Kuvat on Papunetin kuvapankista 🙂

Pupu-kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Ihanaa lapsen oikeuksien päivää!

Tänään 20.11 vietetään kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen kunniaksi.

Lapsen oikeuksien päivää pidetään niin tärkeänä, että sen ympärille on kehitetty kokonainen teemaviikko, jonka tavoitteena on edistää lapsen oikeuksien tunnettavuutta lasten, opettajien ja kasvatuslaitosten keskuudessa. Lapsen oikeuskien viikolle on olemassa omat nettisivut ja sen juhlimisen ehtii aloittaa vielä näin keskellä viikkoakin! Tänä vuonna viikon teemana on lapsen oikeus osallisuuteen. Sivustolta löytyy erilaisia materiaaleja, joiden avulla lapsen oikeuksia voi käsitellä päiväkodeissa ja kouluissa yhdessä lasten kanssa.

Meidän päiväkodissa juhlittiin tänään lapsen oikeuksia. Lapset saivat itse suunnitella, millaisen päivän he haluaisivat viettää. Päivään sisältyi kasvomaalauksia, tanssia ja leikkiä! Teimme myös lapsen oikeuksiin liittyvät värityskuvatehtävät, jotka löytyvät teemaviikon materiaalisivuilta.

Puhuimme lasten kanssa siitä, miten tärkeää oman mielipiteen ilmaiseminen on. Olemme viskareiden kanssa harjoitelleet koko syksyn oman mielipiteen ilmaisua ja meillä on käytössä peukkuäänestys: Kun teemme pienryhmätoimintoja, luemme kirjaa tai käymme vaikka retkellä, äänestämme toiminnan lopuksi, oliko meillä kivaa ja pidimmekö tekemisestä. Viskarivuotemme pedagogisissa toimintakulttuurissa korostuu oppimisen ilo ja siksi meille on tärkeää kuulla, mistä asioista lapset pitävät ja mistä eivät 🙂

Peukkuäänestys toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että peukku pystyyn, jos sinulla oli kivaa ja pidit tekemisestä. Peukku alas taas tarkoittaa päinvastaisesti, että tällä kertaa tekeminen ei ollut mieluista. Peukkua voi näyttää myös sivulle, jos ei ole ihan varma omasta mielipiteestään.

Meille on tärkeää, että kaikki mielipiteet tulevat kuulluksi. Lapsilla on oikeus myös perustella omia mielipiteitään ja sitä me olemmekin kovasti harjoitelleet. Opettajana on ollut kiva huomata, miten nopeasti lapset ovat ymmärtäneet sen, että tähän maailmaan mahtuu paljon erilaisia mielipiteitä ja erilaisia ajatuksia. Omat mielipiteensä tulee tuoda rohkeasti esille, koska niiden avulla pystyy vaikuttamaan siihen, mitä päiväkodissa on kiva tehdä. Oma mielipide täytyy kuitenkin ilmaista siten, ettei sillä loukkaa muita.

Alla olevasta linkistä saa ladattua peukkuäänestyksen ohjeet. Kuvat on Papunetin kuvapankista.

PEUKKUÄÄNESTYS – LUE MUA!

Me ryhmän aikuiset pyrimme näyttämään omalla toiminnallamme esimerkkiä siitä, miten ja millaisissa tilanteissa omia mielipiteitään voi ilmaista. Pyrimme niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla avoimeen keskustelukulttuuriin. Lisäksi kuuntelemme herkillä korvilla lasten ajatuksia ja pyrimme huomioimaan ne lapsiryhmän arjessa. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että lapset saisivat päättää ryhmän toiminnasta, koska vastuu toiminnasta on aina meillä aikuisilla. Opettaja on pedagogisessa vastuussa myös silloin, kun lasten toiveita toteutetaan. Olemme keskustelleet lasten kanssa paljon siitä, ettei kaikkia toiveita ole mahdollista toteuttaa ja olemme yhdessä miettineet, millaiset toiveet ovat realistisia päiväkotiympäristössä.

Lopuksi haluan korostaa, että osallisuus on paljon muutakin kuin lasten toiveiden toteuttamista. Se on sitä, että jokainen tulee hyväksytyksi omana itsenään. Että kaikki saavat näkyä ja kuulua omassa lapsiryhmän yhdenvertaisina yksilöinä. Edu.fi -nettisivuilla määrittellään mielestäni hyvin lapsen osallisuus varhaiskasvatuksessa. Lisäksi Osallisuuden pedagogiikka varhaiskasvatuksessa 2 auttaa syventymään aiheeseen. Suosittelen tutustumaan 🙂

Kuvat osoitteesta: https://pixabay.com/