Pedagoginen dokumentointi: Lasten kaverisuhteet

Miten opettaja voi dokumentoinnin avulla vahvistaa lasten välisiä kaverisuhteita ja niiden kehittymistä?

Kysyin viime syksynä lapsiryhmäni jokaiselta lapselta: “Ketkä ovat sinun kavereitasi täällä päiväkodissa?” Lasten vastauksista piirsin paperille sotkuisen näköisen sosiogrammin. Heti ensisilmäyksellä minulle konkretisoitui, että lapsiryhmässäni oli muutamia “suosittuja” leikkikavereita sekä kourallinen sellaisia lapsia, joita kukaan ei nimennyt ystäväkseen. Päätin puuttua asiaan pikimmiten!

Kuvan sosiogrammi on kuvitteellinen eli nimet eivät ole lapsiryhmästäni 🙂

Olemme kasvatustiimini kanssa tehneet paljon töitä sen eteen, että ryhmässäni jokaisella lapsella olisi ystäviä. Että jokainen lapsi saisi kokea kuuluvansa ryhmään omana arvokkaana itsenään. Että jokainen tulisi nähdyksi ja kuulluksi.

Ryhmässäni aikuiset ovat aktiivisesti osallistuneet lasten leikkeihin ja mallintaneet ystävällisiä kaveritaitoja. Leikkitaitoja on myös harjoiteltu pöytäteatterin ja lastenkirjallisuuden avulla. Välillä testasimme leikkiarvontaakin… Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut se, että leikille on annettu aikaa, tilaa ja rauhaa.

Ja nyt, huhtikuussa, päätin kysyä uudestaan jokaiselta ryhmäni lapselta: “Ketkä ovat sinun kavereitasi täällä päiväkodissa?” Piirsin toisen sotkuisen sosiogrammin ja vertasin sitä aikaisempaan.

Tiedättekö, mitä havaitsin? Että lähes jokainen lapsista nimesi itselleen enemmän kavereita kuin syksyllä. Lapset myös nimesivät toisiaan vastavuoroisesti eli jos Ninnin mielestä Jussi on hänen kaverinsa niin myös Jussi tunsi samoin Ninniä kohtaan 🙂 Eikä kukaan ryhmäni lapsista jäänyt ilman yhtään mainintaa! Eli kaikilla heistä on ryhmässä ainakin yksi ystävä<3

Tämä havainto teki minut todella iloiseksi. Totesin ylpeänä tiimilleni, että me olemme onnistuneet vahvistamaan lasten kaveritaitoja ja tukemaan heidän ystävyyssuhteitaan. Olemme tehneet työmme hyvin! Miten kivalta tuntuukaan voida sanoa niin!

Tietysti lasten ystävyyssuhteiden vahvistuminen näkyy muuallakin kuin piirtämässäni sosiogrammissa: se näkyy jokapäiväisissä arkitoimissamme. Ryhmän ilmapiiri on luottavaisempi ja iloisempi. Riitatilanteet ja erimielisyydet ovat vähentyneet. Sen sijaan rauhalliset ja pitkäkestoiset leikkihetket ovat lisääntyneet.

Muistattehan tukea pieniä lapsi heidän ystävyyssuhteissaan 🙂 Päiväkoti-ikäiset lapset vasta harjoittelevat hyviä kaveritaitoja, joten positiivinen palaute ja ystävällisiin tapoihin rohkaisu on aivan äärimmäisen tärkeää!

Kuka oli sinun ensimmäinen lapsuuden ystäväsi? Minulla hän oli vuoden nuorempi serkkuni Henri<3

Olen käsitellyt pedagogista dokumentointia myös näissä postauksissa:

Pedagoginen dokumentointi 2: Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu

Meidän lapsiryhmässä toimintaa suunnitellaan kuukausi kerrallaan. Arvioimme jokaisen kuukauden lopussa, miten kyseinen kuukausi on sujunut ja suunnittelemme havaintojemme pohjalta seuraavaa kuukautta.

Lapsiryhmässäni korostuu niin kutsuttu arjen pedagogiikka eli pedagoginen kasvatustoiminta ei rajoitu pelkästään “opetustuokioihin”. Arjen pedagogiikka tarkoittaa ryhmässämme sitä, että lapsen päivä on kokonaisuus, johon sisältyvät tilanteet on suunniteltu tukemaan lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Eli lapsiryhmän toimintaa suunniteltaessa ei mietitä pelkästään erilaisia tuokioita, vaan pyritään arvioimaan ja kehittämään kaikkia päivittäisiä tilanteita.

Esimerkiksi ulkoiluun siirtyessä pukemistilanne saattaa näyttää ulkopuolisen silmin tavalliselta arkiaskareelta. Sitä se onkin. Ja sellaiseen tilanteeseen voidaan sisällyttää paljon pedagogiikkaa: Itsestä huolehtimisen taitoja, kun lapset harjoittevat itse napittamaan villapaitansa ja käärimään kaulahuivinsa. Vuodenaikojan ja sääilmiöiden tarkastelua, kun mietimme, pitääkö tänään pukea kumisaappaat vai lenkkarit. Omista tavaroista huolehtimista, kun lapset harjoittelevat säilyttämään nimikoituja vaatteitaan omassa lokerossaan. Oman vuoron odottamista, kun viisi lasta pyytää samaan aikaan aikuista auttamaan hanskojen pukemisessa. Kielellisiä taitoja, kun loruilemme samalla:

“Kintaan kitaan kädet käy,
sormia ei enää näy.
Kunpa peukalo vain löytäis sen,
oman kolon lämpöisen.”

Lopuksi lasketaan vielä, paljonko uloslähtijöitä on yhteensä. Eli vielä matematiikkaakin! Vain mielikuvituksen puute rajoittaa niitä kaikkia pedagogisia mahdollisuuksia, mitä arkirutiineihin voi sisällyttää 😉

Kuva on osoitteesta https://www.canva.com/photos/

Arjen pedagogiikan lisäksi päivittäiset pienryhmätoiminnot ovat tärkeä osa pedagogista toimintaa:

Meidän viskarissa lapset puuhailevat aamupäivisin pienryhmittäin noin 15-50 minuutin ajan. Yleensä toiminta itsessään on lyhytkestoinen, mutta lasten innostuessa saatamme jatkojalostaa sitä niin, että puuhastelemmekin tunteroisen 😀

Ryhmässäni työntekijät ideoivat ja suunnittelevat toimintaa yhdessä. Sen jälkeen minä teen opettajana varsinaisen kuukausisuunnitelman. Olen aikaisemminkin maininnut, että lapsiryhmässäni noudatetaan varsin säntillisesti tuttua kuukausi- ja viikkorytmiä. Rytmit on pyritty rakentamaan siten, että ne eivät horjahda pienistä muutoksista – niitä kun tulee melkein viikottain!

Kuten Pedagogisen dokumentoinnin ensimmäisessä postauksessa kerroin, viikkoomme sisältyy erilaisia toimintoja: jumppaa, viskaritehtäviä, kädentaitoja ja leikkiä. Toiminnot toteutetaan pienryhmittäin. Pyrimme tarjoamaan lapsille monipuolisia aktiviteetteja: Vaikka teemme viikottain viskaritehtäviä, tarkoittaa se käytännössä, että yhtenä viikkona teemme värityskuvia, toisena viikkona labyrinttitehtävän ja kolmannella viikolla luemme kirjaa.

Kuukausisuunnitelmaan merkitsen aktiviteetin yhteyteen, mitä varhaiskasvatussuunnitelman osa-aluetta sen on tarkoitus korostaa. Näin ollen ryhmän työntekijät voivat lukea varhaiskasvatussuunnitelmasta, mitä asioita heidän tulisi erityisesti huomioida kyseisen toiminnon toteutuksesta. Ryhmässämme vasu ei siis pääse pölyttymään! Kuukausisuunnitelman avulla pystymme vakuuttumaan myös siitä, että vasun eri sisällöt toteutuvat ryhmässämme.

Kuukausisuunnitelman pohjalta sovimme viikottain, kuka ryhmäni työntekijöistä vastaa minkäkin aktiviteetin yksityiskohtaisesta suunnittelusta ja valmistelusta. Näin minun ei tarvitse yksin huolehtia kaikesta pedagogisesta sisällöstä, vaikka työnkuvani puolesta vastaantin pedagogisesta kokonaisuudesta. Samalla myös koko todella ammattitaitoinen kasvatustuumini pysyy pedagogisesti valveutuneena 🙂

Onko ruudun takana muita vakaopettajia? Millaisia käytänteitä te hyödynnätte lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa?

Lue myös Pedagoginen dokumentointi -blogisarjan ensimmäinen osa:

Lapsiryhmän rytmit ja rutiinit

Pedagoginen dokumentointi 1: Rytmit ja rutiinit

Osallistuin viime syksynä koulutukseen Ilo ja oppiminen näkyviksi – pedagoginen dokumentointi työmenetelmänä. Sen innoittamana olen kehittänyt erilaisia tapoja, joilla pystyn dokumentoimaan lapsiryhmässäni toteutuvaa pedagogiikkaa.

Ajattelin toteuttaa pienimuotoisen “blogisarjan”, jossa esittelen erilaisia tapoja toteuttaa pedagogista dokumentointia 🙂 Tämä on sarjan ensimmäinen osa, jossa kerron yleisesti, mitä pedagogisella dokumentoinnilla tarkoitetaan ja mikä sen merkitys on varhaiskasvatuksessa. Lopuksi jaan myös yhden vinkin siitä, miten dokumentointia voi hyödyntää  lapsiryhmän rytmien ja rutiinien konkretisoinnissa.

1. Mitä on pedagoginen dokumentointi?

Opetushallitus, Varhaiskasvatussuunitelman perusteet, s. 37:

Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentit ja niiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta. Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen.

Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten tai henkilöstön havaintojen, avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tarkastella heidän kehitystään ja oppimistaan. Lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet tulevat näkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta.

Suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaan yksittäistä lasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen luonnetta. Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on toteuttaa varhaiskasvatusta lapsilähtöisesti. Dokumentoinnin avulla saatuja tietoja ja ymmärrystä hyödynnetään esimerkiksi työtapojen, oppimisympäristöjen, toiminnan tavoitteiden, menetelmien ja sisältöjen muokkaamisessa jatkuvasti lasten kiinnostusta ja tarpeita vastaavaksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisen dokumentoinnin prosessia (luku 1.3). Suunnitelmallista pedagogista dokumentointia tarvitaan myös lasten kehityksen ja oppimisen tuen tarpeiden arvioinnissa (luku 5).

Pidemmältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia ja henkilöstön toiminnan itsearviointia (luku 7.1).

Kuva on osoitteesta https://www.canva.com/photos/

Dokumentoinissa on kyse…

… asioiden ja tilanteiden tallentamisesta ja näkyväksi tekemisestä.

… tiedon välittämisestä.

Mitä voi dokumentoida?

Lapsiryhmän toimintaa.

Lasten maailmaa: kokemuksia ja ajatuksia.

Lasten oppimista, kasvua ja kehittymistä.

Leikkejä, retkiä, juhlia ja tapahtumia.

Mikä merkitys dokumentoinnilla on?

Lapselle: “Minä olen tärkeä ja minua arvostetaan. Muistojani ja oppimistani konkretisoidaan, ne tulevat minulle paremmin ymmärretyksi.”

Varhaiskasvattaja: “Voin suunnitella ja arvioida toimintaani olemalla tietoisempi lapsiryhmässäni tapahtuvasta pedagogiikasta. Pystyn seuraamaan omaa ammatillista kasvuani.”

Vanhemmille: “Pystymme seuraamaan lapsen kasvua päiväkodissa ja osallistumaan siihen. Kasvatusyhteistyömme ja luottamussuhde päiväkodin kanssa vahvistuu.”

Pohdittavaa:

Mitä haluamme dokumentoida ja miksi?

Kuka päättää siitä, mitä ja miten dokumentoidaan?

Tulevatko lapsille tärkeän jutut näkyviksi?

Kuka dokumentoi?

Milloin ja kuinka usein dokumentoimme?

Miten dokumentteja hyödynnetään pedagogisen toiminnan suunnittelussa, arvioinnissa ja kehittämisessä?

Miten dokumentointi heijastuu Vasuun?

2. Miten dokumentointia voi hyödyntää lapsiryhmän rutiinien konkretisoinnissa?

Meidän lapsiryhmässämme ollaan hyvin orientoituneita tiettyyn päivä- ja viikkorytmiin. Ryhmässä on useampi erityislapsi, jotka reagoivat herkästi pieniinkin muutoksiin. Lisäksi ajattelen, että toistuva rytmi ja tutut tavat tuovat kaikkien lasten arkeen turvallisuuden ja ennakoimisen tunnetta 🙂

Ryhmämme päivä- ja viikkorytmit ovat dokumentoituna lapsiryhmämme seinälle. Kuvat on tutusta Papunetin kuvapankista.

Päivärytmimme on aikataulutettu eli arkisin teemme tiettyjä asioita tiettyyn aikaan – siihenhän rytmit perustuvat. Toimintoja ei ole kuitenkaan tarkasti kellotettu, sillä emme kaipaa kiireen tunnetta lapsiryhmäämme 🙂

Viikkorytmissä toistuu neljä erilaista toimintoa: jumppa, kädentaidot, leikki ja viskaritehtävät. Nämä toiminnot ovat valikoituneet ryhmävasusta nousevien lasten tarpeiden perusteella.

Maanantaisin liikumme ja leikimme jumppasalissa.

Tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin teemme pieniä viskaritehtäviä, harjoittelemme kädentaitoja sekä leikimme ohjatusti.

Viskaritehtävät ovat pieniä kynäharjoitteita, kuten tehtävämonisteita ja värityskuvia. Niitä tehdessä harjoittelemme keskittymistä, ohjeiden noudattamista ja ajattelutaitoja. Tehtävät on suunniteltu lasten ikätason mukaisesti ja ne ovat luonteeltaan leikkimielisiä ja tutkivia. Korostamme oppimisen iloa emmekä arvioi lasten tekemiä tehtäviä.

Kädentaidot sisältävät laajasti erilaisia toimintoja, kuten askartelemista, maalaamista, rakentamista, ompelemista, leipomista yms. Kädentaidoissa lapset pääsevät tekemään itse ja kokeilemaan uusia asioita. Ohjatussa leikissä lapset leikkivät, laulavat ja loruilevat yhdessä aikuisen kanssa.

Ohjatusti leikkiessä harjoittelemme vuorovaikutustaitoja ja yhdessä toimimista. Leikin kautta opimme myös uusia asioita ympäröivästä maailmasta, kuten eläimistä, ammateista ja matematiikasta. Leikkiessä heittäydymme erilaisiin rooleihin ja leikkimaailmoihin, musisoimme, satuilemme ja loruilemme.

Perjantaisin vietämme koko päivän vapaasti leikkien.