Villasukkaluistelua!

Villasukkaluistelu on hauska ja kätevä tapa opetella luistelemisen alkeita sisätiloissa 😀

Meidän viskarilaisista osa ei ole koskaan luistellut, joten päätimme harjoitella luistelun alkeita päiväkodin jumppasalissa. Näin lapset saavat pienen ensikäsityksen luistelutekniikasta ennen kuin lähdemme luistelemaan lähikoulun ulkojäälle.

Ei muuta kuin villasukka jalan alle ja kokeilemaan!

Villasukkaluistelun avulla voi harjoitella oikeaa luisteluasentoa:

  • Polvet joustavasti koukussa.
  • Katse ylhäällä ja menosuuntaa kohti.
  • Asentona pieni etunoja ja paino jalkaterän keskikohdalla.

Harjoittelimme myös oikeaa luistelupotkua:

  • Potku takaviistoon.
  • Liukuessa paino kokonaan liukuvalla jalalla.
  • Potkun jälkeen potkaiseva jalka palautetaan lattiaan.
  • Kädet heiluvat rytmikkäästi potkujen tahdissa.
  • Luistelupotkut vaativat rohkeaa painonsiirtoa ja kehittävät tasapainoa!

Villasukkaluistelussa potkuja kannattaa harjoitella yski puoli kerrallaan. Eli ensin villasukka toisen jalan alle ja myöhemmin vaihto 🙂

Kun luistelupotkuissa pääsee vauhtiin, on hyvä osata myös vahingon varalta kaatua:

  • Aina pyritään kaatumaan takapuolelleen. Lapsista on hauska ajatella, että takapuoli toimii turvatyynynä 😀
  • Pää yritetään pitää ilmassa! Säästytään kopsautuksilta.
  • Kaatumisen jälkeen noustaan istumaan ja siitä ylös. Asetetaan villasukkajalka jäätä vasten ja sitten toinen jalka. Nousemista voi helpottaa käsillä.

Kaatuminenhan on luistelussa tosi yleistä, eikä sitä kannata jännittää. Kypärää on tärkeä käyttää myös villasukkaluistellessa!

Toteutimme jumppasaliin pienen luisteluradan:

  • Suora teippiviiva, jota pitkin tulee luistella.
  • Kiemurainen teippiviiva, jota pitkin tulee luistella.
  • Kartiot, joiden väli tulee pujotella.
  • Pallon kuljetus mailan avulla ja maalin yrittäminen.

Villasukkaluistelu oli hauskaa niin lapsista kuin aikuisistakin. Lapset saivat hieman itsevarmuutta luistelemiseen ja haluavat innoissaan lähteä harjoittelemaan myös ulkojäille.

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/fi/

Lopuksi vielä pari hyvää linkkivinkkiä, joista löytyy lisää tietoa, miten lasta voi opettaa luistelemaan:

Näin opetat lapsesi luistelemaan. 

YLE:n luistelukoulu. 

Suomen luisteluliiton luistelupassi. 

Koska luistellaan?

No tietenkin talvella!

Helmikuu on täynnä talviurheilua: käymme päiväkodin lasten kanssa pulkkamäessä laskiaisena, luistelemassa lähikoulun jäällä sekä vielä hiihtämässäkin päiväkodin viereisen puiston ladulla 😀

Tiedän kokemuksesta, että lapsiryhmän kanssa luistelemaan tai hiihtämään lähteminen on rehellisesti sanottuna vaivalloista. Vilskettä ja melskettä syntyy väistämättä. Useampi lapsi tarvitsee samanaikaisesti apua, neuvoa ja opastusta. Milloin monot on väärissä jaloissa, luistimen narut liian tiukalla tai kypärä aivan vinossa. Eikä puolet lapsista meinaa pysyä vielä pystyssäkään – oli kyse sitten kummasta lajista vaan!

Mutta sitähän se opettajan työ on, opettamista. Luistelemaan ja hiihtämään kannattaa lähteä sopivan pienissä porukoissa ja aikuisia on syytä olla tarpeeksi matkassa. Positiivista ja periksiantamatonta asennetta ei kannata unohtaa työpaikan kahvihuoneeseen, sillä sitä tullaan aivan varmasti tarvitsemaan. Fiksuimmat ovat ennakoineet ja harjoitelleet luistimien sitomista ja suksien kiinnittämistä jo ennakkoon päiväkodillä 😉

Kun nämä asiat ovat kunnossa, pääsee talviurheilusta ja tekemisen meiningistä nauttimaan. “Hupsista keikkaa, ei muuta kuin ylös vaan ja yritetään uudestaan!” Kovan harjoittelun myötä koetaan onnistumisia ja opitaan uusia taitoja. Ja ai että, mikä onkaan parempaa kuin termarissa odottava lämmin mehu kovan harjoittelun päätteeksi? Suloisempaa näkyä saa hakea, kun rivi punaposkisia lapsia istuu hangella höyryävät mehukupit kädessään <3

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Talviuhreilun tunnelmaan voi päästä myös laulamalla: kaikille on varmaan tuttu laulu Koska luistellaan ihan muuten vaan?  Laulu soljuu vieläpä mukavan rempseällä sävelellä 😀 

Ajattelin jakaa lauluun tukikuvat ja -viittomat. Päätin tällä kertaa testata, miten kuvat ja viittomat toimivat yhdessä. Mitä mieltä olette? Onko yhdellä sivulla liikaa asiaa, jos yksi sanoma ilmaistaan kolmella eri tavalla? Kuvat on muuten tuttuun tapaan Papunetistä. 

Koska luistellaan – kuvat ja viittomat

Ihania talviurheiluhetkiä!

Jokos sinä olet käynyt pulkkamäessä, hiihtämässä tai luistelemassa?

 

Lasketaan lumihiutaleita!

Askartelin tämän pelin jo vuosi sitten, mutta sitä ollaan pelattu nykyisessäkin lapsiryhmässä 🙂 Pelissä harjoitellaan laskemista ja numeroiden tunnistamista.

Vuosi sitten lapsiryhmässäni oli kolme tyttöä, jotka rakastivat askartelua. He olivat usein apunani erilaisten opetusmateriaalien tekemisessä ja tämänkin pelin toteutuksesta iso kiitos kuuluu heille!

Peliin tarvitaan pyöreä kartonkikiekko, joka jaetaan sektoreihin. Sektoreiden määrä kannattaa miettiä pelaajien taitotason mukaan; Mitä enemmän sektoreita, sitä vaikeampi peli! Jokaiseen sektoriin piirretään tietty määrä lumihiutaleita.

Lisäksi tarvitaan jäätelötikkuja, joihin jokaiseen kirjataan yhden sektorin lumihiutaleiden määrää vastaava luku. Jäätelötikkujen määrä on siis sama kuin sektoreidenkin määrä.

Pelin idea on simppeli

Pelaajan / pelaajien täytyy laskea sektoreissa olevat lumihiutaleet ja asettaa oikea jäätelötikku kyseiseen sektoriin.

Lopuksi tarkistetaan, menikö laskutoimitukset oikein 🙂

Pelistä voi keksiä myös miljoona erilaista variaatiota: eri vuodenaikoihin sopivat kuvat, eläin-, dinosaurus- tai ajoneuvoteema… Vain mielikuvitus on rajana!

 

Talitintti ja talipakka

Tein viikko sitten postaukset Jänöpupu ja pakkanen -laulusta. Kyseinen laulu löytyy Lumilauluja lapsille -CD:ltä, jossa on myös paljon muitakin kivoja talvisia lastenlauluja. Yksi näistä on surkuhupaisa Talitintti ja talipakka.

Alla olevasta linkistä löytää lauluun sanat ja Papunetin kuvapankin avulla tehdyt kuvitukset.

Talitintti ja talipakka – Lue Mua!

Olemme viskarissa myös soittaneet kyseistä laulua kapuloilla ja rytmimunilla. Ohjeet on kivat ja yksinkertaiset:

Laulun kertosäkeistöjen aikana soitetaan kapuloita:

Talitintti hakkaa jäistä talipakkaa. Kylmä on ei takkaa, pakkanen ei lakkaa. 

Laulun muiden säkeistöjen aikana soitetaan rytmimunia:

1.  Pohjoistuuli huiskaa, talvi lunta tuiskaa. Pohjoistuuli huiskaa, talvi lunta tuiskaa.

2.  Mitä tekee harmaa hessu pieni varpusressu? Jättää laulut sikseen, hyppii lämpimikseen.

3. Tii, tii, tikanpoika, tikka tanssii jäällä. Sukat, kengät kainalossa, hieno paita päällä.

4. Talitintti hakkaa jäistä talipakkaa. Veistää talven patsaan, lastut lentää vatsaan.

Laulun lopuksi voi ottaa vielä kertaalleen kertosäkeistön, jolloin voi soittaa niin kapuloita kuin rytmimuniakin. 

Me jaoimme puolille lapsista kapulat ja puolille rytmimunat. Aluksi lapsilla oli hieman hankaluuksia tunnistaa, milloin on oman soittimen vuoro (tai lähinnä he eivät malttaneet lopettaa soittamista :D). Mutta muutaman toiston jälkeen he hoksasivat idean ja oppivat nopeasti!

Olisiko teillä vinkata mitään kivaa ja helppoa lastenlaulua, jota voisimme soittaa seuraavaksi? 🙂

Talven ihmemaa

Tässä jakoon kymmenen vinkkiä, miten lunta voi tutkia yhdessä lasten kanssa. Kaikki tehtävät ovat helposti ja spontaanisti toteutettavissa.

Tutkikaa lumen sulamista

Tarvitsette juomalasin. Hakekaa ulkoa lunta juomalasiin. Viekää lasi sisälle ja tarkkailkaa, mitä lumelle tapahtuu.

Kun lumi on sulannut, onko asiassa vettä enemmän vai vähemmän kuin lunta?

Astiassa olevaa vettä voi tarkkailla suurennuslasin avulla. Onko vesi puhdasta? Näkyykö siinä roskia? Voiko lika olla niin pientä, ettei sitä näe silmillä?

Pyydystäkää lumihiutaleita

Kun ulkona sataa lunta, pyydystäkää lumihiutaleita ruskealle paperilla (ruskealta paperilta lumihiutaleet erottuvat selkeästi). Katseltaa lumihiutaleita ja etsikää mielestänne kauneimmat. Lumihiutaleet ovat hentoja ja pieniä, niiden käsittelyssä tulee harjoiteltua varovaisuutta, jotta ne eivät hajoa 🙂

Tehkää jäätimantteja

Sekoittakaa viilipurkkeihin vesivärivettä. Viekää astiat ulos ja odottakaa, kunnes vesi jäätyy. Irroittkaa jääpalat astioista ja näin saatte kauniita erivärisiä timantteja ulkoleikkeihin 🙂

Laulakaa lumihiutaleesta

PIENI PILVI PEHMOINEN – Lue Mua!

Maalatkaa lunta

Lumen maalaamiseen tarvitaan lumikinos, vesivärejä ja iso sivellin. Kinokseen voi maalata, mitä ikinä keksiikään! Kepeistä saa tehtyä hienot kehykset taideteoksille.

Askarrelkaa lumihiutaleita

Askarrelkaa paperista perinteisiä lumihiutaleita, jotka voi laittaa vaikka ikkunoihin koristeiksi. Tiesitkö, että ei ole olemassa kahta samanlaista lumihiutaletta? Lumihiutaleet ovat siis ainutlaatuisia, kuten me ihmisetkin 🙂 Tästä saa hyvän keskustelun lasten kanssa.

Miltä talvi näyttää? 

Miettikää ensin, mitä asioita teillä tulee mieleen talvesta. Lähtekää tämän jälkeen ulos ja ottakaa valokuvia talvesta. Kuvia on kiva ihastella myöhemmin.

Tutkikaa jälkiä lumessa

Jälkien tutkiminen on helpointa silloin, kun on vasta satanut lunta. Pihalla voi leikkiä esimerkiksi piilosta, jolloin piiloutuneet voi etsiä jälkiä seuraamalla. Tutkikaa kengänjälkiä – mitkä kuuluvat kenellekin? Entäpä löytyykö ulkoa muita jälkiä ja mistä ne mahtavat olla lähtöisin?

Lähtekää pulkkamäkeen

Lasketaan pulkkamäessä ja lastekaan matematiikkaa! Pulkkamäessä voi tehdä pieniä laskutoimituksia: Millä laskuvälineellä saa nopeimmat vauhdit? Montako eriväristä pulkkaa meillä on? Missä on mäen korkein kohta? Montako lasta mahtuu samaan pulkkaan? Montako sekunttia kestää, kun kiipeää pulkkamäen ylös? Entä kuinka kauan kestää laskea alas?

Tehkää lumiveistoksia

Etsikää netistä kuvia maailman tunnetuimmista patsaista ja veistoksista. Miettikää, millaisen patsaan tai veistoksen te haluaisitte tehdä? Oman taideteoksen voi muotoilla lumesta ja päiväkodissa voi järjestää vaikka ulkotaidenäyttelyn valmistuneista teoksista 🙂

Esimerkkejä maailman tunnetuimmista patsaista

Esimerkkejä Suomen tunnetuimmista patsaista 

Esimerkkejä Suomen eri kaupunkien patsaista 

Kuvat osoitteesta: https://pixabay.com/

Jänöpupu ja pakkanen

Tässäpä jakoon talviaiheinen lastenlaulu, joka on myös yksi omista suosikeistani!

Jänöpupu ja pakkanen oli vielä marraskuussa itselleni täysin tuntematon. Suunnittelimme kollegani kanssa, mitä talvi- ja jouluaiheisia lastenlauluja opettelisimme lapsiryhmässämme. Olimme molemmat kyllästyneet perinteisiin Rati riti rallaan ja Koska luistellaan ja kaipasimme vaihtelua uudemmista lastenlauluista.

Päiväkodimme 3-5 -vuotiaiden ryhmän opettajalla oli Lumilauluja lapsille -laulukirja, johon kuului myös CD-levy. Pyysimme levyä lainaan ja löysimme heti monta uutta laulusuosikkia!

Jänöpupu ja pakkanen on mielestäni kaunis ja koskettavakin talvilaulu. Siinä on jotain satumaista ja tuo itselleni mieleen Lapin kauniit talvimaisemat; koskemattomat lumihanget ja revontulet 🙂 Laulua on myös kiva leikkiä niin, että huoneesta hämärretään hieman valoja ja lapset voivat musiikin tahtiin tanssia värikkäiden huivien kanssa revontulitanssia.

Alla olevasta linkistä löytyy laulun sanat ja kuvitukset. Kuvat on tuttuun tapaan Papunetistä.

Jänöpupu ja pakkanen – Lue Mua!

Aineettomia joululahjavinkkejä

Haluaisin sanoa pari sanaa joululahjoista.

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/free/

Se oli syysloman jälkeisen viikon maanantai, kun eräs lapsi toi päiväkotiin postista saadun lelukuvaston. Loppuviikosta lelulehtiä oli lähes jokaisella ja lapset ympyröivät niistä joululahjatoiveitaan. Toppuuttelin innokkaimpia toteamalla, että nyt on vasta lokakuu (jep, LOKAKUU), joten ihan vielä ei kannattaisi laskea öitä joulupukin saapumiseen.

Marraskuun aikana lapset alkoivat tuoda päiväkotiin yhä enemmän lelukuvastoja. Useimmiten kaikilla oli samojen kauppojen postista tulleet kuvastot ja he vertailivat, mitä tavaroita toiset olivat ympyröineet omasta lehdestään.

Meidän viskarissa on tapana lukea lounaan jälkeen kirjoja ennen kuin lähdemme päivälevolle. Yhteen aikaan lapset eivät haluneet lukea päiväkodin kirjoja ollenkaan, vaan he selailivat kotoa tuomiaan lelulehtisiä. Katselimme lehtisiä usein yhdessäkin. Silloin lapset halusivat leikkiä, että jokaiselta sivulta saisi valita yhden tavaran itselleen. Useimmilla sivuilla päätös oli heille vaikea. Moni halusi kaiken.

Lasten puheissa esiintyvä materiaalikeskeisyys vaivasi minua. Muistan toki omasta lapsuudestani, että lelulehdistä oli kiva leikata haluamansa lelujen kuvia joulupukin kirjeeseen ja tontuille oli hauska leipoa pipareita. Ja tietysti lapset saavat – ja heidän kuuluukin – olla innoissaan joulupukista ja lahjoista. Mutta tänä vuonna minusta on tuntui, että kaikki jouluun liitettävät ajatukset olivat pelkkää materiaa: Lego cityjä, Frozen-nukkeja, Ryhmä hau -pehmoleluja, barbie-autoja, My little poneja, Ninja Go -pelejä yms. Olen keskustellut asiasta opettajakollegoideni kanssa ja he ovat tehneet hyvin samanlaisia ajatuksia omissa lapsiryhmissään.

Ensin ajattelin kieltää lelulehdet. Onneksi tulin pian järkiini ja tajusin, että siinä samalla kieltäisin koko asian ja veisin sen pois silmistäni. Lelulehdet saivat siis jäädä. Sen sijaan päätimme kasvattajatiimissämme puhua yhä enemmän joulurauhan tärkeydestä ja jouluperinteistä. Sanoitimme lapsille, miten kivaa on laulaa joululauluja yhdessä ja askarrella joulukortteja. Käsittelimme suomalaisia jouluperinteitä ja keskustelimme siitä, miten lasten perheissä vietetään joulua. Luimme lelulehtiä ja pohdimme, mikä olisi kohtuullinen määrä lahjojaLapset osasivat hienosti pohtia joulun merkitystä ja sitä, kuinka isossa osassa lahjat ovat.

Haluaisin tähän väliin huomauttaa, että myös valtakunnallinen varhaiskasvatussuunitelma velvoittaa varhaiskasvattajia vahvistamaan lapsen hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekä ohjaamaan lapsia tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja (Vasu, 2016, s. 23). Mielestäni myös joulun aikaan on hyvä sivuta näitä teemoja korostamalla yhdessäolon ja kiireettömyyden ihanuutta. Pienellä lapsella ei ole vielä riittävää monilukutaitoa lelulehtien ja lahjamainosten lukemiseen eikä häneltä voi sellaista vaatia. Aikuisen täytyy asettaa lapselle rajat sekä ohjata häntä hyvinvointia ja kestävää kehitystä tukevaan ajatusmaailmaan. 

Joulurauha, perinteet ja läheisten kanssa vietetty aika ovat hyvin abstrakteja asioita viisivuotiaille, ja niiden merkitys korostuu varmasti vanhenemisen myötä. Itselleni lapsuuden muistoissa on tärkeintä joulun ympärillä vallitseva sadunomaisuus ja mystisyys: Kurkkivatko tontut ikkunan takana? Osaavatko joulupukin porot oikeasti lentää? Kenen joulupuuroon manteli on piilotettu? Ja juuri noiden asioiden pitäisi mielestäni korostuakin lapsuuden jouluissa. Ne ovat asioita, jotka muistetaan vielä aikuisenakin ja halutaan jakaa omillekin lapsille. Harva kuitenkaan muistaa, mitä lahjoja sai joulupukilta vuonna 1997 tai 2015. Materian tuoma ilo on lyhytaikaista.

Plan International julkaisi vastikään tutkimuksen, jossa paljastettiin, millaisia lahjoja aikuiset ostavat lapsille vuonna 2018. Suosituimmista lahjoista koottiin tyttöjen ja poikien mediaanilelut. Kun näin kuvat mediaanileluista, ensimmäinen ajatukseni oli: “onpa stereotyyppisiä”! Tytöille vaaleanpunaista, prinsessoja ja satuja, pojille autoja, dinosauruksia ja tietokirjoja. Näiden faktojen puitteissa kukaan ei voi väittää, etteikö sukupuoli vaikuttaisi siihen, millaiten normien ja kiinnostuksen kohteidin pariin lapsia ohjataan.

Kuva Planin julkaisemasta tyttöjen mediaanilelusta.
Kuva Planin julkaisemasta poikien mediaanilelusta.

Toinen havaintoni oli, ettei mediaanilahjoihin sisältynyt yhtään aineettomia lahjoja. Tänä vuonna aineettomat lahjat ovat kuitenkin saaneet paljon medianäkyvyyttä ja niiden tuomaa iloa korostetaan. Usein aineettomiin lahjoihin liitetään myös vastuullisuutta ja eettisiä arvoja.

Tutkija Terhi-Anna Wilska on sanonut, että aineettomat lahjat ovat usein aikuisten toisilleen antamia. Hän uskoo lasten saavat jatkossakin konkreettisia kovia paketteja. Kuitenkin suurin osa nykylapsista elää yltäkylläisyyden keskellä, jossa valtavaan tavaramäärään turtuu. Miksi et siis antaisi muutaman konkreettisen lahjan rinnalla myös aineettomia lahjoja? Jotain erilaista, joka tuottaisi aivan uudenlaista iloa?

Tein lapsille sopivista aineettomista lahjaideoista pienen listan, josta voi napata itselleen sopivat vinkit viimehetken jouluostoksille:

Lisäksi muutama täysin maksuton aineeton lahjaidea:

  • Yhteinen retki kirjastoon, hiihtämään tai pyöräilemään
  • Lainatkaa kirjastosta lautapeli tai elokuva, pitäkää joululomalla yhteinen peli- tai leffailta ja palauttakaa takaisin kirjastoon
  • Lahjakortti äidin/isän kokkikouluun tai muuhun yhteiseen toimintaan, jossa voi oppia uusia asioita
  • Erilaisten järjestöjen ja toimijoiden tarjoamat maksuttomat perheretket
  • Kirjoita tyhjään lasipurkkiin hauskoja vitseja, leikki-ideoita yms. Kun lapsella on tylsää tai jokin harmittaa häntä, voi hän ottaa purkista lapun ja piristää itseään 🙂
  • Yhteistä löhöilyaikaa kotona

Oletko sinä havainnut tavarahysteriaa joulunlahjojen ympärillä? Millaisilla kasvatusmenetelmillä lapsille voisi mielestäsi opettaa ikätasonsa mukaista kulutuskriittisyyttä?

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/free/

Kynätehtävä: Suomalaiset jouluperinteet

Jaoin viime perjantaina monisteen erilaisista tavoista viettää joulua ja tänään vuorossa on moniste suomalaisista jouluperinteistä. Meidän viskarissa kynätehtävä tehtiin niin, että kerroin lapsille erilaisista jouluperinteistä ja sitä mukaan he värittivät kuvia monisteesta 🙂 Simppeli ohje, mutta värittäminen oli kivaa ja samalla jäi paljon aikaa keskustelulle.

Tietoa suomalaisista jouluperinteistä

Moniste: SUOMALAISET JOULUPERINTEET – Lue Mua!

Ja taas kerran mainittakoon, että kuvat on Papunetistä! 😀

Meidän lapsiryhmässä on valmistauduttu jouluun monin tavoin ja olemme toteuttaneet joitain suomalaisia jouluperinteitäkin: Olemme esimerkiksi leiponeet pipareita, askarrelleet joulukortit lasten perheille ja laulaneet joululauluja. Meidän viskarissa on myös oma joulukalenteri, jonka luukuista paljastuu jouluaiheisia loruja/lauluja ja tarroja. Jonain päivänä aiomme katsoa myös Yle Areenasta Mauri Kunnaksen elokuvan Joulupukki ja noitarumpu, joka sattuu olemaan myös allekirjoittaneen opettajan mielestä paras jouluelokuva 🙂

Millaisia jouluperinteitä teillä on? Oletteko puhuneet perinteistä lasten kanssa? 

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Kynätehtävä: erilaisia tapoja viettää joulua

Teimme tänään päiväkodissa jouluisen monisteen (meillä kynätehtäviä kutsutaan viskaritehtäviksi). Käsittelimme suomalaisista jouluperinteitä ja mietimme, miten eri tavoin joulua voikaan viettää.

Alta löytyy linkit monisteeseen sekä johdatusmateriaaliin. Kuvat on muuten Papunetistä – yllätys yllätys :D.

Erilaiset tavat viettää joulua

Miten sinun perheesi viettää joulua – Lue Mua!

Me teimme monisteen niin, että jaoimme ne ensin lasten mukaan kotiin vietäksi. Lapset tekivät monisteen yhdessä vanhempiensa kanssa ja toivat sen takaisin päiväkotiin. Päiväkodissa kävimme keskustellen läpi, millaisia erilaisia jouluperinteistä lasten perheissä on. Keskustelua riitti paljon ja jokainen lapsista halusi ylpeänä jakaa omia perinteitään.

Meidän lapsiryhmässä on myös muutama lapsi, jotka eivät vakaumuksellisista syistä vietä joulua. Heidän perheensä ovat islaminuskoisia ja siksipä puhuimme myös heidän uskontonsa tärkeistä juhlapäivistä: Eid al-fitr:ista ja Eid al-adha:sta. Ne ovat muslimeille yhtä tärkeitä juhlia kuin joulu meille länsimaalaisille 🙂 Noiden juhlien ajankohta lasketaan islamilaisen kalenterin mukaan ja toinen niistä ajoittuu ensi keväälle. Vietämme kyseistä juhlaa myös pienimuotoisesti päiväkodissa.

Minulle on opettajana tärkeää, että jokaisen lapsen vakaumus saa näkyä lapsiryhmässä. Meidän ryhmäämme kuuluu varsin kirjavasti erilaisia vakaumuksia kolmesta eri kristillisestä katsomuksesta, islaminuskosta sekä uskonnottomiakin. Nykyisen varhaiskasvatussuunnitelman myötä päiväkodeista on poistunut uskontokasvatus ja tilalle on tullut katsomuskasvatus. Liian usein uskontokasvatuksen poistuminen tulkitaan niin, että ei sitten käsitellä mitään uskontoihin liittyvää. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole oikea lähestymistapa, ja varhaiskasvatussuunnitelma toteaakin aika kattavasti, mitä asioita katsomuskasvatus pitää sisällään:

“Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, s. 43)

Meidän ryhmässämme lapset ovat viime viikkoina keskustelleet paljon joulusta ja erityisesti joulukalenterit ja joulupukille kirjoitetut lahjakirjeet ovat suosittuja puheenaiheita. Kerran eräs islaminuskoinen lapsi sanoi, että hän ei ole kirjoittanut joulupukille, koska joulupukki ei vieraile heidän kotonaan. Yksi lapsista oli ymmärtänyt tämän niin, että kyseinen lapsi on ollut tuhma, koska joulupukkihan ei vieraile ilkeiden lasten luona. Onneksi lapset ottivat asian uudestaan puheeksi monistetta tehdessämme, niin pystyimme oikaisemaan syntyneen väärinkäsityksen ja keskustelemaan asiasta yhdessä.

Aluksi minulla oli pieni huoli siitä, ettei osa lapsista joutuisi keskustellessa toiseuden asemaan. Oli kuitenkin kiva huomata, miten avoimesti lapset itse halusivat kertoa omista juhlaperinteistään. Ja muut olivat vilpittömästi kiinnostuneita ja halusivat tietää lisää 🙂 Lapsen maailma on siitä ihana, että siellä ei vielä ole vahvoja stereotypioita ja kumoutumattomia perusolettamuksia.

Iloista joulun aikaa kaikille!

Kaksi ylintä kuvaa osoitteesta: https://pixabay.com/