Pieni kevättauko

Loppukevät on niin työntäyteinen, että joudun pitämään hetkisen blogitaukoa. Työstän huhtikuussa päivätyöni ohessa erästä opetusmateriaalia sekä paria pakollista maisteriopintojen kurssia.

Palaan takaisin toukokuun alussa 🙂 Minulla on hirmuinen määrä materiaalivinkkejä yms. postausideoita, jotka haluan päästä jakamaan teille!

Ihanaa pääsiäistä kaikille lukijoille <3 Toivotaan aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä tuleville viikoille!

Opettajan hyvä työergonomia

Varhaiskasvatuksen opettajan työssä on paljon nostelua, kantamista sekä etukumarassa ja kiertyneessä asennossa työskentelyä. Erilaiset tuki- ja liikuntaelinten oireet ja sairaudet ovat yleisimpiä kipuja ja sairauspoissaolojen syitä. Omaa työkykyä voi edistää ja ylläpitää hyvän työergonomian avulla.

Hyvällä ergonomialla tarkoitetaan mahdollisimman lievästi kuormittavia työasentoja, -liikkeitä ja toimintamalleja. Tärkeitä ovat myös palauttavat taukoliikkeet (kuten etukumarien asentojen vastaliikkeiden tekeminen) ja työn riittävä tauot. Ergonomiasta huolehtimalla työnteko on sujuvampaa ja kuormittaa vähemmän.

Itse olen työskennellyt opettajana reilu vuoden ajan ja havahdun usein niskan ja selän jumitukseen. Se on saanut minut kiinnittämään huomiota työskentelyasentoihini ja huolehtimaan fyysisestä työskyvystäni. Minulla on vielä piiiitkä työura edessäni, joten haluan välttyä fyysisiltä vaivoilta mahdollisimman kauan!

Meidän työpaikalla pidettiin vastikään palaveri ergonomiataidoista. Sain itselleni paljon hyviä vinkkejä ja ajattelin jakaa ne myös tänne.

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/fi/

Varhaiskasvatuksen opettajan hyvä työergonomia:

  • Päiväkodeissa on usein matalat kalusteet, joiden käyttäminen aiheuttaa aikuisen keholle kuormittavia asentoja. Matalan pöydän ääressä istuessa kannattaa huolehtia, että lanneranka on luonnollisessa asennossa, kuten normaalikorkuisellakin tuolilla.
  • Erilaiset säädeltävät tuolit ja satulatuolit ovat hyviä työvälineitä pöytätyöskentelyyn. Tuolin korkeuden on hyvä olla itselle sopiva ja selän pysyä neutraaliasennossa.
  • Pöytätyöskentelyn lisäksi säädettäviä tuoleja kannattaa hyödyntää esimerkiksi lasten pesutoimien avustamisessa, pukemisessa ja laittaessa astioita jakelukärryyn. Säädettävällä tuolilla istuminen rasittaa kehoa etukumaraa asentoa huomattavasti vähemmän.
  • Kun lasta nostaa syöttötuoliin, on hänet pidettävä lähellä omaa kehoa ja nostotekniikassa hyödynnettävä alaraajojen joustavuutta.
  • Lepohetkillä lasta nukuttaessa kannattaa hyödyntää tassunukutusta ja huolehtia hyvästä istuma-asennosta matalien sänkyjen vieressä tai sängyn laidalla. Tassunukutuksessa aikuinen painelee kämmenellään kevyesti hieroen perinteisen silitysliikkeen sijaan.
  • Vuodevaatteiden vaihdossa kannattaa käyttää esipetausta.
  • Lapsia tulee ohjeistaa siivoamaan itse omat lelunsa. Leluja kerätessä voi hyödyntää myös apuvälineitä, kuten kihveliä tai tarttumapihtejä etukumarien asentojen välttämiseksi.
Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Lue-Mua-Opettajan-työergonomia.jpg
Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/fi/
  • Lapsi kannattaa ottaa syliin istuma-asennossa, ei seisaaltaan.
  • Ulkovaatteiden pukemisen ja riisuminen avustamisessa kannattaa käyttää pukeutumispenkkiä. Aikuisen tulee istua penkillä hajareisin, jotta selän asento pysyy suorana.
  • Ulkovaatteita pukiessa voi hyödyntää myös pukemishanskoja, jolloin sormien kuormitus vähenee.
  • Pienimmät lapset kannattaa pukea ja riisua sylissä, jotta nostoja tulee mahdollisimman vähän.
  • Ulkoilujen aikana opettajan kannattaa tehdä palauttavia taukoliikkeitä esimerkiksi venyttelykepin avulla.
  • Työn lomassa voi etukumarien asentojen vastapainoksi tehdä vastaliikkeitä, kuten selän taaksetaivutusta.
  • Erilaisia venyttäviä liikkeitä kannattaa tehdä monta kertaa päivän aikana. Niitä voi tehdä myös yhdessä lasten kanssa!
  • Tietokoneella kannattaa työskennellä seisten aina, kun se on mahdollista.

Tärkeää ääniergonomian huomioimisessa:

  • Pedagogiset taidot ja rauhallisella äänellä puhuminen.
  • Jakotilojen hyödyntäminen.
  • Erilaiset merkit melusaasteen alentamiseen, esimerkiksi liikennevalojen värit.
  • Äänentoistolaitteiden hyödyntäminen tarvittaessa.
  • Kuulevien korvatulppien aktiivinen käyttö.
  • Riittävä veden juominen ja niska-hartiaseudun hyvinvointi esimerkiksi kirjaa lukiessa ja leikkiessä.

Oletko sinä kiinnittänyt huomiota työergonomiaan? Onko sinulla jakaa jotain vinkkejä tai neuvoja? 😊

Älä sano näin varhaiskasvatuksen opettajalle

Viime kesänä lähdin kaverini kanssa lomalle Bulgariaan. Menolennolla vieressäni istui kaksi vanhempaa naista. He olivat hyvin puhelijaita ja kyselivät paljon. Kun kävi ilmi, että työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana, naiset pahoittelivat kovasti ammattini arvostusta ja pientä palkkausta. Toinen naisista totesi haluavansa mahdollistaa minullekin “lomatunnelmaan” pääsemisen. Hän tarjoitui maksamaan minulle ylihintaisen siiderin lentoyhtiön virvoketarjoilusta. Kieltäydyin ystävällisesti.

Meillä oli tänään töissä poikkeuksellisen mielenkintoinen kahvihuonekeskustelu! Puhuimme nimittäin rahasta.

Kasvatusala on tunnetusti naisvaltainen ja suhteellisen pienipalkkainen. Keväällä 2018 perustettiin Eileikkirahaa-kansanliike, jonka tavoitteena on ajaa parempia palkkoja korkeasti koulutetuille varhaiskasvattajille. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajan kuukausipalkka on noin 2300 euroa.

En tässä postauksessa avaa sen tarkemmin syitä sille, mistä matala palkkaus johtuu, mutta voisin lyhyesti kuvata varhaiskasvatusalan palkkakonteksia: Varhaiskasvatusta korostetaan ihmisen kehityskulun kaikkein tärkeimpänä oppimisen ja kasvamisen vaiheena. EU, YK, OECD ja Maailmanpankki kannustavat panostamaan varhaiskasvatukseen ja siihen tehtyjen investointien uskotaan takaavan yhteiskunnalle seitsenkertaisen tuoton. Uudistuneet varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelma ovat lisänneet alan laatu- ja pätevyysvaatimuksia, mikä on tietenkin hyvä asia. Kuitenkin samaan aikaan myös varhaiskasvattajien työmäärä ja vastuu on lisääntynyt, mutta palkka ei ole noussut.

Tutkimusten mukaan iso osa varhaiskasvatuksen opettajista harkitsee alan vaihtoa, ja usein perusteena on juuri palkkakysymys. Varhaiskasvatuksen henkilöstön vaihtuminen on alalla  jo muutenkin suuri haaste, sillä se heijastuu huomattavasti työn laatuun ja varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten hyvinvointiin. Samaan aikaan pätevästä henkilökunnasta on pulaa: täyttämättömiä vakansseja on satoja ja lyhytaikaisia sijaisiakin vaikea löytää.  Palkkakysymystä on kärjistänyt entisestään se, että kuntia on epäilty palkkakartelliin syyllistymisestä. Onko oikeasti olemassa hiljainen sopimus siitä, että kunnat maksavat varhaiskasvatuksen opettajille minimipalkkaa?

Tänään kahvihuoneessa keskustelimme palkka-aiheesta surkuhupaisaan sävyyn. Päädyimme pohtimaan sitä, kuinka lähes jokaisella meistä on joku tuttava, joka on joskus kommentoinut palkkojamme mukapätevään sävyyn (todellisuudessa vain ilmaistakseen oman tietämättömyytensä). Jokainen meistä on joskus saanut aivan typeriä “neuvoja” ja “vinkkejä” omaan taloudelliseen menestykseen. Aivan liian usein kommentoija on ollut vieläpä toinen korkeasti koulutettu, jonka palkkapussi nyt vain sattuu olemaan suurempi. Rahapäissään on kaiketi helppoa esittää erilaisia “ohjeita”, joista pienituloisten olisi muka syytä ottaa opiksi.

Tähän väliin koen tarpeelliseksi huomauttaa, että vaikka postauksen aiheena onkin raha, niin seuraavien kohtien lukemisessa kannattaa hyödyntää myös huumorimieltä ;D

Älä siis sano varhaiskasvatuksen opettajalle:

“Ajattelet liikaa rahaa, jos kerta sanot olevasi kutsumusammatistasi.” – Kutsumusammatti ei tarkoita sitä, etteikö työstään voisi vaatia kohtuullista korvausta.

“Se on aina ammatinvalintakysymys.” – Ei se  kyllä läheskään AINA sitä ole.

“Onnea ei voi ostaa!” – Juu juu ei voikaan, mutta raha mahdollistaa monia asioita, jotka ovat usein yhteydessä myös onnentunteeseen.

“Raha ei tee onnelliseksi!” – Jep, samat perustelut kuin edelliseen. Lisäksi olisi syytä tiedostaa, että yhteiskunnallisten rakenteiden vuoksi matalapalkkaiset ammatit mielletään myös vähemmän arvostetuiksi ja vaikutusvaltaisiksi kuin korkeapalkkaiset ammatit.

“Työ tekijäänsä kiittää!” – Totta sekin ja usein onkin ihanaa kuulla palautetta hyvin tehdystä työstä <3 Se kiitos voisi kuitenkin näkyä myös palkkakuitissa.

“Tiedän niin, miltä susta tuntuu. Muakin harmittaa, kun ei ole vielä varaa tehdä enää tänä vuonna toista ulkomaanmatkaa.” – Epäilen vahvasti, tiedätkö sittenkään 😀 On huomioitavaa, että sosiaaliset todellisuudet ovat etääntyneet niin paljon toisistaan, etteivät ihmiset pysty realistisesti samaistumaan toistensa arkeen.

“Mistä sulle muka pitäisi maksaa? Siitä, että syötät lapsia ja vaihdat vaippoja?” – Tällaisten kommentoijien kannattaisi vaikka Googlata sana “varhaiskasvatus” ja selvittää, mitä se tarkoittaa 🙂

“Palkan suuruus kertoo työn vastuullisuudesta.” –  Ei pidä yksiselitteisesti paikkaansa. Palkan suuruus johtuu monestakin asiasta: työehtosopimuksesta, työntekijän kokemuksessa, palkkaneuvotteluista, poliittisista asetelmista…

“Eihän sellaisesta työstä voi maksaa, mikä ei tuota mitään!” – Kyseisen kommentin lipsauttaessaan kannattaisi perehtyä asiaan hieman tarkemmin. Varhaiskasvatus on yhteiskunnalle tuottoisaa niin taloudellisesti kuin väestön sivistys- ja kulttuuripääomankin kannalta.

Noniin, tällaista tällä kertaa! Tämän postauksen tavoitteena oli huomauttaa, millaisen richsplainingia varhaiskasvatuksen opettajat saattavat kokea – ainakin omassa tuttavapiirissäni.

Loppuun haluaisin huomauttaa, että palkoista todellakin kannattaa ja pitääkin puhua. Vaikka minä ja moni muukin varhaiskasvatuksen opettaja nautimme työstämme, on meillä perusteltu syy kritisoida alamme palkkauksia.

Oletko sinä kenties törmännyt richsplainingiin? Millaisia ajatuksia ja kokemuksia sinulla on aiheesta?

Näin tuhoat innovatiivisuuden

Pitkästä aikaa opiskeluun liittyvää postausta, nimittäin hieman pohdintoja innovaatiojohtamisen -kurssin teemoista 🙂

Innovointi eli uudistaminen

  • Innovaatiolla tarkoitetaan ideaa, joka toteutetaan käytännössä.
  • Innovaatio innostaa muita kehittämään ja kokeilemaan jotain vastaavaa tai jopa parempaa.
  • Usein innovaatioilla onkin monia erilaisia toteutusmahdollisuuksia.
  • Innovaatiosta hyötyvät sekä kehittäjä itse että sen käyttäjät.

Organisaatiot tarvitsevat innovaatioita kehittyäkseen jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Uusiutuminen voidaan nähdä koko organisaation olemassaolon ehtona. Toimintaa täytyy kehittää uusin ja kekseliäin tavoin, tuottein ja palveluin. Jotta innovaatioita voitaisiin toteuttaa, vaaditaan organisaatiossa tehokasta innovatiivisuuden johtamista.

Tutkimusten mukaan organisaatioiden innovatiivisuus kumpuaa henkilöstön innovatiivisuudesta, asenteista, innokkuudesta ja luovuudesta. Innovaatioiden johtamisessa kaikkein tärkeintä on asettaa toiminnalle selkeä suunta ja johtaa sen mukaisesti.

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Suoritan tällä hetkellä innovaatiojohtamisen opintoja, jotka ovat saaneet minut tarkastelemaan johtamista kokonaan uudesta näkökulmasta. Olen miettinyt paljon sitä, miten yksilöiden, ryhmien, rakenteiden ja kokonaisten organisaatioiden innovatiivisuutta johdetaan. Aina loppujen lopuksi pohdintojen vastaus täsmentää arvojen, asenteiden, osaamisen ja tavoitteiden tärkeyttä.

Innovaatioiden johtamista voi tarkastella konkreettisemmin, kun mietitään, miten innovatiivisuutta ei johdeta. Eli mitenkäs se kaikki innokkuus ja luovuus oikein tapetaan?

Päätin (osittain huumorimielessä) kääntää pakan päälaelleen ja koota pari esimerkkiä, kuinka ei ainakaan kannata toimia, jos haluaa olla osaava innovaatiojohtaja. Toisin sanoen: näin kannattaa toimia vain, mikäli aikomuksena on sabotoida laadukkaat työtulokset, kieltää ympäriltään tekemisen ilo, koetella muiden mielenterveyttä ja tuhota kaikki omat uramahdollisuudet.

Ja toisaalta.. Jos mikään alla olevista kuvauksista ei kohdistu sinuun, olet kaiketi päässyt jyvälle hyvästä innovaatiojohtamisesta 😀

Eli näin tuhoat innovatiivisuuden:

  1. Ensinnäkin päätä, ettet arvosta mitään luovuushömppää tai muuta pehmeisiin arvoihin pohjautuvaa liibalaabaa. Sano se ääneen; monesti ja monelle.
  2. Älä kannusta, vaan lannista! ”Huono idea”, ”Tyhmä kysymys”, ”Älä ajattele, vaan tee niin kuin käsketään”.
  3. Pidä itsesi mahdollisimman kiireisenä. Stressaannu. Tukahduta itsesi työpaikan päivittäiseen kiireen tunteeseen ja pidä pinna kireänä. Älä pysähdy miettimään tai pohtimaan, sillä se on ajanhukkaa.
  4. Pidä sinnikkäästi kiinni siitä ajatuksesta, että luovuus = taiteellisuus. Eikä taiteellisuutta tarvita työelämässä, ellei kyseessä satu olemaan jokin taidealan yritys. Luovuudella ei ole mitään tekemistä ongelmanratkaisun tai tiedon työstämisen kanssa.
  5. Pelko on paras motivaattori.
  6. Ole epäluotettava. Pidä yllä jatkuvaa epävarmuutta.
  7. Kolmen koon sääntö: Kiristä, kiellä ja kontrolloi.
  8. Hukuta alaisesi ylivoimaisiin haasteisiin. Älä anna aikaa, äläkä resursseja.
  9. Ole tuuliviiri. Toimi mielialasi mukaan äläkä turhaan laadi mitään suunnitelmallisia asiakirjoja saati noudata niitä.
  10. Käyttäydy huonosti; puhu epäkohteliaasti, halveksi, pilkkaa, ivaile, välttele, vähättele, irvaile ja laiminlyö.
  11. Tartu kaikkiin pieniin virheisiin ja muistuta niistä vielä pitkänkin ajan jälkeen.
  12. Luota vasta, kun luottamus ansaitaan.
  13. Älä kehitä tai arvioi omaa työtäsi. Olet jo riittävän hyvä.
  14. Sulje silmäsi työyhteisön ongelmilta.
  15. Ole itse työyhteisöni ongelma.

Kuva osoitteesta: https://pixabay.com/

Mikäli olet todellisuudessa sortunut johonkin yllä näkyvistä kuvauksista, suosittelen pikaisesti pyytämään anteeksi ja korjaamaan omaa epäasiallista käytöstä! Jos olet vieläpä jostain syystä sattunut pääsemään esimiesasemaan tai muuten vaikutusvaltaiseen työtehtävään, niin kannattaisi harkita jonkinlaista lisäkouluttautumista.

Ja jos olet epäasiallisen ja loukkaavan käytöksen uhri, toivottavasti pystyt viemään asiaa eteenpäin! Huono käytöstä ei pidä missään nimessä hyväksyä.

Lopuksi voi päätellä, että työyhteisön innovatiivisuuteen vaikuttaa merkittävästi muun muassa esimiehen pätevyys, työyhteisön ilmapiirin ja työelämän laatu.  Jokaisen työtä tekevän olisi syytä tiedostaa, että tämän hetken tilastot suomalaisten työpaikkakiusaamisesta ovat kansainvälisesti hälyttävät. Työyhteisöissä vallitsee perinteisesti vaikenemisen kulttuuri, jossa ongelmat kielletään ja poljetaan. Suomalaisten työntekijöiden osaaminen on huippuluokkaa, mutta yhteisöissä toimeen tuleminen takkuaa.

Työelämään tarvitaan yhä enemmän rohkeita esimiehiä ja alaisia, jotka omalla osaamisellaan ja käytöksellään muuttavat työyhteisöjä kannustavimmiksi. Positiivinen ja turvallinen ilmapiiri kannustaa henkilöstä innovatiiviseen ajatteluun, mikä edistää niin työelämälaatua kuin työn taloudellisiakin tuloksia.

Vuoden 2018 kohokohdat – tarinoita kuvien takaa

Ihanaa uutta vuotta 2019!

Viimeisiä lomapäiviä viedään, arki jatkuu taas maanantaina. Ennen varsinaiseen postausrytmiin palaamista haluaisin kuitenkin jakaa muistoja viime vuoden parhaista hetkistä 🙂

Vuosi 2018 oli omassa elämässäni erityinen monestakin syystä. Työelämän näkökulmasta suurimmat käänteet tapahtuivat heti alkuvuodesta, kun aloitin tammikuussa työt varhaiskasvatuksen opettajana ja perustin toukokuussa yrityksen!

Selasin eilen yrityksemme Instagram-tiliä (#lue_mua) ja hämmästelin, miten paljon vajaassa vuodessa onkaan ehtinyt tapahtua. Huhhuh, ei voi muuta sanoa! Muutama muisto on jäänyt erityisti mieleeni ja koostin ne tähän postaukseen:

Sain keväällä idean yrityksen perustamisesta ja pyysin ystävääni Veeraa yrityskumppanikseni. Kevät ja kesä olikin yhtä tohinaa, kun osallistuimme Kesäyrittäjä-kampanjaan ja kehitimme omaa yritysideaamme.

Kampanjan puitteissa tapasimme paljon mieleenkiintoisia ihmisiä ja osallistuimme erilaisiin koulutuksiin ja tapahtumiin. Pähkäilin paljon kirjanpitoon ja yritystoimintaan liittyviä hallinnollisia velvollisuuksia. Loimme yritykselle yhdessä RR-Networksin kanssa verkkosivuston, ja vähitellen olen oppinut teknisistä vimpaimista yhä enemmän ja enemmän. En olisi vuosi sitten uskonut, että vuoden kuluessa minä, joka olen melkoinen tumpelo elektroniikan kanssa, oppisin ylläpitämän omaa verkkosivustoa! Paljon on jo opittu ja paljon on vielä opittavana 🙂

Huomaattekos muuten, kuka taitaa olla yrityksemme suosituin somepersoona? Kukas muukaan kuin ihana lukukattimme, haha 😉

Alkukesästä suunnittelimme Lue Mua! -brändiä – ketä me ollaan ja mitä me halutaan tehdä? Ideoitiin meitä kuvastava logo, jonka Veera valmisti nykyiseen muotoonsa.

Idearikas ja asiantunteva tehotiimimme esittäytyi kesäkuussa. Meidän esittelyt voi lukea verkkosivuiltamme.

Juhannusviikolla julkaisimme ensimmäisen e-kirjamme: Hippa, Viipeli ja pihajuhlat! Tarina aloitti hassunhauskan e-kirjasarjan, johon pääsee tustustumaan täältä. Hipan ja Viipelin salaiset seikkailut voi tilata itselleen Lue Mua! -verkkokaupasta.

Loppukesästä osallistuimme Kesäyrittäjät-hankkeen tapahtumiin esimerkiksi Oulun torilla ja kauppakeskus Valkeassa.

Elokuussa käynnistimme toisen mielenkiintoisen projektin, kun Puokkarin Lähiöinnostajat tilasivat meiltä tarinakokonaisuuden. He olivat ideoineet valmiiksi jännittävän suomalaiseen mytologiaan pohjautuvan seikkailun, jonka me toteutimme ja viimeistelimme kirjalliseen ja kuvalliseen muotoon. Työstimme Tuonelan arvoituksia koko syksyn ajan, ja vihdoin tällä viikolla lukijoille maksuton materiaali julkistettiin verkkosivuillamme!

Yritystilin lisäksi olen jakanut myös omalle Instagram-tililleni #ihanalaura vuoden 2018 kohokohtia:

Tammikuussa aloitin työt varhaiskasvatuksen opettajana. Aloimme seuraamaan lapsiryhmäni kanssa tammikuun lopulla käytyjä presidentinvaaleja ja innostuimme kirjoittamaan Sauli Niinistölle kirjeen. Talven vaihtuessa kevääksi olimme jo keskittyneet uusiin asioihin (= dinosauruksiin, ne olivat kevään siistein juttu :D), joten yllätys oli melkoinen, kun yhtenä päivänä postilaatikkoon oli ilmestynyt vastaus herra presidentiltä! (Kuva 9.)

Tein satunnaisesti työkeikkoja Plan Internationalin globaalikasvattajana ja kesän aikana tuli osallistuttua erilaisille leireille ja festareille 🙂 (Kuva 7.)

Työnteko sujuu parhaiten täydellä vatsalla eli vuonna 2018 söin hyvin! Varsinkin erilaiset brunssit olivat parhautta ja niitä tulikin toteutettua useana viikonloppuna. (Kuva 5.)

Juhannuksena minun oli tarkoitus viettää rauhallinen perheviikonloppu mökillä, mutta työkiireiden vuoksi päivät kuluivatkin tietokoneen ääressä. Onneksi sentään öisin pääsi istumaan nuotiolle ja ihastelemaan Lapin yötöntä yötä 😀 (Kuva 2.)

Kesä 2018 piristi uskomattoman helteisillä keleillä. Pyrin tekemään selkeää eroa työ- ja vapaa-ajan välille ja nautin perheeni kanssa retkeilystä sekä kotiseutuni luontomaisemissa. (Kuvat 3 ja 4.)

Työntäyteisestä vuodesta huolimatta ehdin myös lomailemaan. Ensimmäisen e-kirjan julkaisun aikaan kävin hengähtyslomalla Bulgariassa (Kuva 6.), loppukesästä kulttuurimatkalla Berliinissä (kuva 8.) ja lokakuussa pidennetyn viikonlopun Virossa (kuva 1.).

Innolla odotan, mitä kaikkea tuleva vuosi tulee pitämään sisällään!

Millaisia suunnitelmia teillä on vuodella 2019? Oletteko muuten tehneet uudenvuodenlupauksia? 😀