Kevätbingo

Tänään lähdimme viskareiden kanssa kävelyretkelle päiväkodin läheiseen metsään ja leikkipuistoon. Samalla pelasimme luontobingoa: Jokaisella lapsella oli oma bingomoniste sekä kynä. Monisteesssa näkyi erilaisia kevään merkkejä, joita lasten tuli havainnoida kävelyretken aikana. Aina, kun lapsi löysi luonnosta jonkin monisteeseen merkityistä kevään merkeistä, piirsi hän kyseisen kuvan päälle ruksin.

Luontobingo oli lapsista hauskaa! Kävelyretken aikana heistä sai ainakin kaksi bingoa. Pelin päätyttyä tulimme siihen tulokseen, että kevät on jo pitkällä 🙂

LUE MUA! – KEVÄTBINGO

(Bingon kuvat on tutusta Papunetin kuvapankista.)

Pala unelmien kaupunkia

Osallistuimme viskareiden kanssa kotipaikkakuntamme järjestämään kilpailuun, jossa lapset ideoivat ja rakensivat kierrätysmateriaaleista palan unelmiensa kaupunkia.

Ideoimme lasten kanssa yhdessä, mitä kaikkea heidän unelmiensa kaupungissa olisi. Lopuksi äänestimme, minkä idean toteuttaisimme kilpailun rakennusprojektissa. Suuren enemmistön päätöksellä meidän viskarilaiset ryhtyivät rakentamaan koirapuistoa 😀

Ja katsotaa, miten hieno siitä tuli!!

Unelmien koirapuistoon saa mennä kaikki maailman kiltit koirat ja sieltä löytyy paljon mukavuuksia, kuten koirien temppurata, simpukkalampi ja rantasauna <3 Myös lapset saavat leikkiä puistossa yhdessä koirien kanssa.

Open apua tarvittiin lähinnä vain puiston sommittelussa 🙂

Kyllä jo pienetkin lapset osaavat suunnitella ja toteuttaa todella hienoja luomuksia!!

Kestävä elämäntapa osana varhaiskasvatusta

Aikuisen tulee rakentaa lapsen positiivista luontosuhdetta ja tarjota lapselle hänen ikätasonsa mukaista oikeaa tietoa ilmastonmuutoksesta.

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Ilmastonmuutos koskettaa lapsia

Luin Ilmastoahdistuksen Instagram-tililtä ajatuksia herättävän julkaisun, jossa pohdittiin ilmastonmuutoksen herättämää huolta lapsissa. Se sai myös minut pohtimaan, miten voisin varhaiskasvatuksen opettajana tukea lasten positiivista kasvua kohti kestävää elämäntapaa.

Työssäni olen saanut ilokseni huomata, kuinka jo päiväkoti-ikäiset lapset haluavat pitää huolta ympäristöstä. He ovat valveutuneita kierrättäjiä, hyötyliikkujia ja hävikkiruoan säästäjiä. Kerran kotileikissä Ihmeperhe oli lähdössä lomalle Helsinkiin ja olivat jo matkalla lentokentälle, kun perheen koira ehdottikin, että mentäisiinkö lentopyörällä 😀 Hän oli kuullut, että lentokone saastuttaa pilviä.

Ilmastonmuutos myös huolestuttaa lapsia. Energiayhtiö Vattenfallin teettämän tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista 6-16 -vuotiaista lapsista on huolissaan ilmastonmuutoksesta. Pienen lapsen elämänpiiri kattaa tutun kotiseudun ja hänen maailmansa on hyvin konkreettinen. Miten hän voi kantaa harteillaan koko maapallon mittakaavassa suuria ympäristöhaasteita? Esimerkiksi minulle on esitetty huolestuneita kysymyksiä: “Mihin kaikki jääkarhut menevät, kun niiden koti sulaa?” “Voiko Suomeen tulla hirmumyrsky tai koko metsän kokoinen tulipalo?”

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Kestävä elämäntapa osana varhaiskasvatusta

Opettajana minulla on varhaiskasvatuslain asettama velvollisuus ohjata lapsia eettiseen ja vastuulliseen elämäntapaan. Laki mainitsee kestävän kehityksen yhdeksi varhaiskasvatuksen tavoitteista:

”Kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen.”

Kestävä elämäntapa korostuu myös varhaiskasvatussuunnitelman arvoperustassa:

”Varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elämäntapoihin. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja esteettistä ajatteluaan. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan.”

Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa varhaiskasvattajia huomioimaan kestävän kehityksen periaatteet lapsiryhmän toiminnassa monella eri tasolla:

”Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaan omia mielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaan eettisesti kestävällä tavalla.” (VASU, 2016, s. 21)

”Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekä ohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja.” (VASU, 2016, s. 23)

”Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle.” (VASU, 2016, s. 25)

”Varhaiskasvatustyön tavoitteita tukeva toimintakulttuuri luo suotuisat olosuhteet lasten kehitykselle, oppimiselle, osallisuudelle, turvallisuudelle, hyvinvoinnille sekä kestävälle elämäntavalle.” (VASU, 2016, s. 28)

”Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisesti kestävää kehitystä.” (VASU, 2016, s. 30)

”Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullista suhtautumista luontoon ja ympäristöön. Varhaiskasvatuksessa edistetään välineiden ja tilojen yhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.” (VASU, 2016, s. 31)

”Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimista ympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa.” (VASU, 2016, s. 44)

Näiden viittauksien valossa voi todeta, että kestävän kehityksen periaatteiden tulee olla läsnä jokaisessa lapsiryhmässä. Mielestäni enemmän olisi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten ilmastokriisin uhatessa ympäristöasioita käsitellään varhaiskasvatukseen kuuluvan positiivisen ja kannustavan ilmapiirin kautta. Tavoitteena ei ole missään nimessä huolestuttaa ja syyllistää lapsia, vaan kannustaa heitä kestämään elämäntapaan.

Päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa asioita opitaan tekemällä: Kierrätetään, säästetään sähköä, otetaan lautaselle sopivan kokoinen annos ruokaa, piirretään paperin molemmille puolille sekä korjataan rikkoontuneita vaatteita ja leluja. Tekemisen lomassa voi vastata lapsen esittämiin kysymyksiin ja kertoa, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla. Lapselle kannattaa antaa konkreettisia ja häneen omaan arkielämäänsä liittyviä esimerkkejä.

Tärkeintä on mielestäni oivaltaa, että päiväkoti-ikäisen lapsen ei tarvitse tietää ilmastonmuutoksen massiivisuuteen liittyviä lukuja, tilastoja ja “kylmiä faktoja”. Varhaiskasvatuksessa tulee keskittyä ekotekojen tekemiseen iloon ja kannustamiseen 🙂

Lasten tietoisuutta ilmasto- ja ympäristöasioista voi lisätä yhdessä lukemalla, leikkimällä, pelaamalla ja retkeilemällä. Esimerkiksi WWF:n materiaalipankista, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luontoliiton sivuilta löytyy paljon maksutonta varhaiskasvatukseen sopivaa materiaalia. Päiväkoti voi myös tutustua Vihreä lippu -toimintaan.

Lisäksi minulla on pari kirjavinkkiä, joiden avulla voi käsitellä kestävään kehitykseen sopivia teemoja:

Pohjana positiivinen luontosuhde

Olen vahvasti sitä mieltä, että ympäristökasvatuksen näkökulmasta varhaiskasvatuksen tärkeimpänä tehtävänä on auttaa lasta rakentamaan positiivista luontosuhdetta. Ja luontosuhteen luomisessa kaikista olennaisinta on tarjota lapselle mahdollisuus leikkiä luonnossa. Esimerkiksi vapaa leikkiminen metsässä kehittää luontosuhteen lisäksi lapsen motoriikkaa, luovuutta, aistien käyttöä ja lainalaisuuksien ymmärtämistä. Luonnossa lapsi saa kokeilla ja ihmetellä.

Kun lapsi saa rauhassa tutustua lähiseutunsa luontoon ja löytää siellä omat mielipuuhansa, on hän vähitellen valmis tekemään erilaisia ekotekoja. Positiivisen luontosuhteen ollessa kestävään elämäntapaan oppimisen taustalla ei ympäristöystävällisten valintojen tekeminen tunnu pakottavalta ja luopumiselta. Sen sijaan lapsi haluaa tehdä luontoa suojelevia päätöksiä. Luonnon hyvinvointi ei ole ristiriidassa oman hyvinvoinnin kanssa, vaan luonnon hyvinvointi on osa omaa hyvinvointia.

Mielestäni lasten luontokokemusten tulisi olla arkisia. Tällä tarkoitan sitä, että erilaisista metsäretkistä ja luontopoluista ei tarvitse – eikä tule – tehdä spektaakkeleita. Lapselle tulisi synnyttää käsitys siitä, että luonnossa voi viettää vapaa-aikaa aivan kuten viikoittaisissa jalkapallotreeneissä, kokkikerhoissa ja soittotunneillakin. Kynnys viihtyä luonnossa tulisi tehdä mahdollisimman matalaksi.

Luontosuhteen merkitys korostuu juuri varhaislapsuudessa, jolloin lapsi muodostaa pysyviä käsityksiä ympäristöstä. Lapsen luontosuhde ei synny enää nykymaailmassa automaattisesti, vaan vaatii aikuisten aloitteellisuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset viettävät enemmän aikaa elektroniikan äärellä kuin luonnossa. Noin puolet suomalaisista kaupunkilaislapsista arvioi, ettei osaa nimetä metsän puita. Positiivisen luontosuhteen tulisi syntyä ennen kuin lapsi täyttää 12-vuotta, sillä sen jälkeen siihen on paljon vaikeampaa vaikuttaa.

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/

Mitä kaikkea kivaa luonnossa voi tehdä?

Poimia marjoja

Leikkiä lumessa

Käydä pyöräretkellä

Ihmetellä taivaalla lipuvia pilviä

Rakentaa maja

Tehdä soitin ruohon varresta

Valmistaa ruokaa ja syödä eväitä (roskat talteen!)

Onkia kaloja

Tarkkailla eläimiä

Viettää aikaa ja olla vain

Katsella lintuauraa

Etsiä geokätköä

Nukkua teltassa

Istua nuotion äärellä

Kerätä kiviä, käpyjä ja syksyllä pudonneita lehtiä

Katsella tähtitaivasta

Lomailla – retki lähimetsään on ekoteko itsessään, kun ei tarvitse matkata kauas!

Mitä sinä tykkäät tehdä luonnossa? 🙂

Miten lapsille voi opettaa kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa?

Aineettomia joululahjavinkkejä

Haluaisin sanoa pari sanaa joululahjoista.

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/free/

Se oli syysloman jälkeisen viikon maanantai, kun eräs lapsi toi päiväkotiin postista saadun lelukuvaston. Loppuviikosta lelulehtiä oli lähes jokaisella ja lapset ympyröivät niistä joululahjatoiveitaan. Toppuuttelin innokkaimpia toteamalla, että nyt on vasta lokakuu (jep, LOKAKUU), joten ihan vielä ei kannattaisi laskea öitä joulupukin saapumiseen.

Marraskuun aikana lapset alkoivat tuoda päiväkotiin yhä enemmän lelukuvastoja. Useimmiten kaikilla oli samojen kauppojen postista tulleet kuvastot ja he vertailivat, mitä tavaroita toiset olivat ympyröineet omasta lehdestään.

Meidän viskarissa on tapana lukea lounaan jälkeen kirjoja ennen kuin lähdemme päivälevolle. Yhteen aikaan lapset eivät haluneet lukea päiväkodin kirjoja ollenkaan, vaan he selailivat kotoa tuomiaan lelulehtisiä. Katselimme lehtisiä usein yhdessäkin. Silloin lapset halusivat leikkiä, että jokaiselta sivulta saisi valita yhden tavaran itselleen. Useimmilla sivuilla päätös oli heille vaikea. Moni halusi kaiken.

Lasten puheissa esiintyvä materiaalikeskeisyys vaivasi minua. Muistan toki omasta lapsuudestani, että lelulehdistä oli kiva leikata haluamansa lelujen kuvia joulupukin kirjeeseen ja tontuille oli hauska leipoa pipareita. Ja tietysti lapset saavat – ja heidän kuuluukin – olla innoissaan joulupukista ja lahjoista. Mutta tänä vuonna minusta on tuntui, että kaikki jouluun liitettävät ajatukset olivat pelkkää materiaa: Lego cityjä, Frozen-nukkeja, Ryhmä hau -pehmoleluja, barbie-autoja, My little poneja, Ninja Go -pelejä yms. Olen keskustellut asiasta opettajakollegoideni kanssa ja he ovat tehneet hyvin samanlaisia ajatuksia omissa lapsiryhmissään.

Ensin ajattelin kieltää lelulehdet. Onneksi tulin pian järkiini ja tajusin, että siinä samalla kieltäisin koko asian ja veisin sen pois silmistäni. Lelulehdet saivat siis jäädä. Sen sijaan päätimme kasvattajatiimissämme puhua yhä enemmän joulurauhan tärkeydestä ja jouluperinteistä. Sanoitimme lapsille, miten kivaa on laulaa joululauluja yhdessä ja askarrella joulukortteja. Käsittelimme suomalaisia jouluperinteitä ja keskustelimme siitä, miten lasten perheissä vietetään joulua. Luimme lelulehtiä ja pohdimme, mikä olisi kohtuullinen määrä lahjojaLapset osasivat hienosti pohtia joulun merkitystä ja sitä, kuinka isossa osassa lahjat ovat.

Haluaisin tähän väliin huomauttaa, että myös valtakunnallinen varhaiskasvatussuunitelma velvoittaa varhaiskasvattajia vahvistamaan lapsen hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekä ohjaamaan lapsia tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja (Vasu, 2016, s. 23). Mielestäni myös joulun aikaan on hyvä sivuta näitä teemoja korostamalla yhdessäolon ja kiireettömyyden ihanuutta. Pienellä lapsella ei ole vielä riittävää monilukutaitoa lelulehtien ja lahjamainosten lukemiseen eikä häneltä voi sellaista vaatia. Aikuisen täytyy asettaa lapselle rajat sekä ohjata häntä hyvinvointia ja kestävää kehitystä tukevaan ajatusmaailmaan. 

Joulurauha, perinteet ja läheisten kanssa vietetty aika ovat hyvin abstrakteja asioita viisivuotiaille, ja niiden merkitys korostuu varmasti vanhenemisen myötä. Itselleni lapsuuden muistoissa on tärkeintä joulun ympärillä vallitseva sadunomaisuus ja mystisyys: Kurkkivatko tontut ikkunan takana? Osaavatko joulupukin porot oikeasti lentää? Kenen joulupuuroon manteli on piilotettu? Ja juuri noiden asioiden pitäisi mielestäni korostuakin lapsuuden jouluissa. Ne ovat asioita, jotka muistetaan vielä aikuisenakin ja halutaan jakaa omillekin lapsille. Harva kuitenkaan muistaa, mitä lahjoja sai joulupukilta vuonna 1997 tai 2015. Materian tuoma ilo on lyhytaikaista.

Plan International julkaisi vastikään tutkimuksen, jossa paljastettiin, millaisia lahjoja aikuiset ostavat lapsille vuonna 2018. Suosituimmista lahjoista koottiin tyttöjen ja poikien mediaanilelut. Kun näin kuvat mediaanileluista, ensimmäinen ajatukseni oli: “onpa stereotyyppisiä”! Tytöille vaaleanpunaista, prinsessoja ja satuja, pojille autoja, dinosauruksia ja tietokirjoja. Näiden faktojen puitteissa kukaan ei voi väittää, etteikö sukupuoli vaikuttaisi siihen, millaiten normien ja kiinnostuksen kohteidin pariin lapsia ohjataan.

Kuva Planin julkaisemasta tyttöjen mediaanilelusta.

Kuva Planin julkaisemasta poikien mediaanilelusta.

Toinen havaintoni oli, ettei mediaanilahjoihin sisältynyt yhtään aineettomia lahjoja. Tänä vuonna aineettomat lahjat ovat kuitenkin saaneet paljon medianäkyvyyttä ja niiden tuomaa iloa korostetaan. Usein aineettomiin lahjoihin liitetään myös vastuullisuutta ja eettisiä arvoja.

Tutkija Terhi-Anna Wilska on sanonut, että aineettomat lahjat ovat usein aikuisten toisilleen antamia. Hän uskoo lasten saavat jatkossakin konkreettisia kovia paketteja. Kuitenkin suurin osa nykylapsista elää yltäkylläisyyden keskellä, jossa valtavaan tavaramäärään turtuu. Miksi et siis antaisi muutaman konkreettisen lahjan rinnalla myös aineettomia lahjoja? Jotain erilaista, joka tuottaisi aivan uudenlaista iloa?

Tein lapsille sopivista aineettomista lahjaideoista pienen listan, josta voi napata itselleen sopivat vinkit viimehetken jouluostoksille:

Lisäksi muutama täysin maksuton aineeton lahjaidea:

  • Yhteinen retki kirjastoon, hiihtämään tai pyöräilemään
  • Lainatkaa kirjastosta lautapeli tai elokuva, pitäkää joululomalla yhteinen peli- tai leffailta ja palauttakaa takaisin kirjastoon
  • Lahjakortti äidin/isän kokkikouluun tai muuhun yhteiseen toimintaan, jossa voi oppia uusia asioita
  • Erilaisten järjestöjen ja toimijoiden tarjoamat maksuttomat perheretket
  • Kirjoita tyhjään lasipurkkiin hauskoja vitseja, leikki-ideoita yms. Kun lapsella on tylsää tai jokin harmittaa häntä, voi hän ottaa purkista lapun ja piristää itseään 🙂
  • Yhteistä löhöilyaikaa kotona

Oletko sinä havainnut tavarahysteriaa joulunlahjojen ympärillä? Millaisilla kasvatusmenetelmillä lapsille voisi mielestäsi opettaa ikätasonsa mukaista kulutuskriittisyyttä?

Kuva osoitteesta: https://www.canva.com/photos/free/

Lue rivien välistä: Hippa, Viipeli ja metsänpeitto

Lue rivien välistä – Tässä julkaisussa kerrotaan, millaista sanomaa Lue Mua! viestittää tuotteillaan.

Hippa, Viipeli ja Metsänpeitto on Hippa ja Viipeli -sarjan toinen e-kirja. Tuote sisältää tarinan, sen teemaan liittyvän tieto-osuuden sekä satutehtäviä.

E-kirja alkaa siitä, kun Korhosen perhe on lähdössä metsäretkelle. Hippa ja Viipeli istuvat pihakoivun oksalla ja seuraavat uteliaina heidän lähtöään.

“Minä rakastan metsäretkiä! Lähdetään heidän peräänsä”, Hippa sanoo.

“Mennään vaan, mutta ollaan varovaisia. He eivät saa huomata meitä”, Viipeli sanoo.

Hipalla ja Viipelillä ei ole vielä aavistustakaan, millainen seikkailu heitä odottaa.  Tarina vie lukijansa jännittävälle matkalle syvälle metsän siimekseen, josta löytyy paljon ihmeteltävää.

Tarina kertoo rohkeudesta ja ystävyydestä. Siinä tutustutaan suomalaiseen metsään ja sen moninaisuuteen: Nykyihmiselle metsä näyttäytyy samaan aikaan kauniina ja ihmeellisenä, mutta myös hieman vieraana ja pelottavana. Metsässä voi kulkea niin polkuja, vesistöjä kuin soitakin pitkin. Jos onnistaa, saattaa matkallaan tavata metsän arkoja asukkaita, jotka yleensä pysyttelevät ihmisiltä piilossa.

Tarinan tapahtuman sijoittuvat heinäkuun alkuun lähelle Eino Leinon päivää. Hänen tunnetut metsäaiheiset runonsa kuvastavat oivaltavasti suomalaista sielunmaisemaa. Luonto ja taide sopivat todella hyvin yhteen ja tätä oivallusta hyödynnetään e-kirjan satutehtävissä! Satutehtävien kautta lapsi pääsee rakentamaan omaa luontosuhdettaan niin taiteen kuin leikinkin kautta.

Hippa, Viipeli ja metsänpeitto on ostettavissa Lue Mua! -verkkokaupasta. 

E-kirjan sivunäytteet: